on yksi Moselin alueen suosituimmista paikoista. Kaunis kaupunki, yksi Moselin vanhimmista, alueen kolmanneksi suurin, ja tunnettu siitä, että siinä Mosel laskee Reiniin. Vaikuttavan kaunis ja huikein kokemus oli mennä köysihissillä Reinin yli ylös toiselle rannalle Ehrenbreitsteinin linnoitukselle ja ja katsoa alas joelle ja Koblenzin päänähtävyydelle eli Deutsches Eckille. Kiertelimme myös koko linnoituksen ja kävelimme kaupungilla kahtena päivänä.

Etsimme ihan summassa parkkihallin ja huomasimme olevamme näin hauskassa ostoskeskuksessa. Löhr Center. Kävimme toisen kerran Koblenzissa sunnuntaina, ja silloin Saksan tapojen mukaan kauppakeskus oli kiinni ja niin myös parkkihalli. Tämä paikka oli oikein sopiva aloittaa kävelykierros Koblenzissa.

Ulos kävellessämme risteyksen toisella puolella oli komea katolinen Herz-Jesu-Kirche. Olimme vähän myöhään liikkeellä, joten nyt emme käyneet sisällä. Kirkon historiaa olisi voinut olla kiva tarkastella sisältäkin. Se on rakennettu 1903, mutta tuhoutui kokonaan sodan aikana tulipalossa 1944. Rakennettiin uudelleen ja sisustusta on uusittu vielä tälläkin vuosituhannella. Kirkko on myös yleinen konserttipaikka.

Omat askeleemme veivät Koblenzin turistitoimistoon. Saimme hyvät kartat ja tietoa. Tällaisesta rakennuksesta löytyy, on myös kulttuurikeskus.

Koblenzin nähtävyyksien listassa ehdoton ykkönen on Deutsches Eck, eli kolmion muotoinen aukio Moselin ja Reinin yhtymäkohdassa. Nimensä se on saanut ritarikunnasta, joka sijaitsi täällä. Aukion reunoilla on useita tällaisia rakennelmia.

Deutsches Eckin aukiolla on tämä Keisari Wilhelmin muistomerkki vuodelta 1897.

Patsaan juurella on laajat portaat ja aika monet kiipesivät ne ylös. Minäkin.

Patsaan juurelle en kyllä missään tapauksessa olisi tullut istumaan, sille päästäkseen olisi pitänyt astua noin metrin korkean teräskaiteen yli noissa oviaukoissa. Nuoria miehiä näkyy siis kuvassakin. Nämä antavat jonkinlaisen mittakaavan sille, miten iso tuo patsas on. Muurien reunustama tasannekin patsaan ympärillä oli tosi iso.

Hienointa patsaan juurelta oli tietysti katsoa Deutsches Eck -aukiota, jonka vasemmalta puolelta Mosel laskee oikealla olevaan Reiniin.

Ja sitten selitys sille, miksi meillä oli kiire ohittaa joitain mielenkiintoisiakin paikkoja tällä kävelyllämme: Juha oli suureksi yllätyksekseni sanonut, että hän haluaa päästä vaijerihissillä Reinin yli korkealle vastarannalle. Juha ei tuollaisista roikkuvista koreista ole koskaan tykännyt, siksi tämä oli yllätys minullekin.

No, totta kai mentiin! Menopaluulippu pienellä eläkeläisalennuksella oli 14€, Viisi euroa lisää olisi ollut yhdistelmälippu myös Ehrenbreitsteinin linnoitukseen. Nyt oli sen verran myöhä, että emme ostaneet linnoitukseen omaa lippua, kävimme siellä seuraavana päivänä. Mutta nyt tänne!

Jo hissimatkalta oli kiva katsella sekä jokirantojen risteilijöiden runsautta että linnoituksen muureja.

Linnan alueella oli kauniita seutuja käveltäväksi ja nurmikkoalueen takana helppokulkuinen puurakenteinen näköalapaikka, joista katselimme alas joelle. Deutsches Eck näkyi täältä juuri sellaisena kuin kaikilla turistisivuilla.

Linnoituksen näköalapaikoilta palattuamme ehdimme vielä vähän kiertää kaupungin komeita näkymiä ennen pimeää.

Preussin hallituksen rakennus Reinin puistossa oli Preussin hallituksen kotipaikka Koblenzin hallintoalueella Reinin maakunnassa. Saksan asevoimien liittovaltion laitteisto-, tietotekniikka- ja käyttövirasto sijaitsee nyt päärakennuksessa. Tämä laajennettu rakennus on rakennettu vuosina 1902-1905 uusromaaniseen tyyliin. Kävin porratasanteella oven edessä katsomassa, pääsisikö sinne sisään, mutta siellä olikin tieto tuosta asevoimien käytöstä ja myös kuvauskielto. No, olihan rakennus komea katsoa näinkin.

Tämäkin rakennus viereisessä korttelissa on viranomaistalo. Jotain säätelyä sekä luonnonsuojelun että taloudellisten tilanteitten suhteen Rheinland Pfalzin maakunnassa. Ei tämäkään yleisölle avoin.

Vaaliruhtinaan linnaankaan ei ollut yleisöllä varsinaista pääsyä, avoinna vain kahvio, mutta ympäröivät puisto oli upea. Rannan puolelta olisi kannattanut käydä katsomassa myös. Puistossa oli myös viihtyisän näköisiä oleskelutiloja ja lapsille tilaa.

Kävelimme sitten aika reippaasti takaisin parkkihalliimme. Edes kadun varrella oleva musiikkiliike ei vienyt aikaa kymmentä minuuttia kauempaa.

Kiirettä selittää se, että halusimme ehtiä ennen pimeää majapaikkaamme, joka oli Reinin varrella lähes 30km Koblenzista etelään ja vielä Boppardinkin eteläpuolella Bad Salzigissa. Ehdimme, ja siellä oli jo isäntäväki toivottamassa meidät tervetulleeksi.

Sunnuntaina kiertelimme Koblenzin katuja vielä lisää.

Koblenzissa oli paljon hienoa nähtävää. Kaikenlaista pikkukivaa, esimerkiksi ankkojen suihkulähde ja lisää koristeellisia talonpäätyjä.

Tässä kadunkulmassa oli jokaisessa rakennuksen kulmassa tällainen laajennus. Olisi varmaan hauska asua tuollaisessa paikassa, josta näkisi ikkunastaan joka suuntaan.

”Four Towers” -monumenttialue sijaitsee vanhankaupungin neljän pääkadun (Am Plan, Altengraben, Löhrstraße ja Marktstraße) risteyksessä. Alkuperäiset talot tuhoutuivat osittain vuonna 1688 Pfalzin perintösodan (1688-1697) alussa. Ne rakennettiin uudelleen noin vuoden 1690 tienoilla. Kolme neljästä rakennuksesta joutui lopulta toisen maailmansodan uhriksi vuonna 1944, ja niitä rakennettiin uudelleen ja laajennettiin osittain vuoteen 1960. Kadulla on kulkenut myös raitiotie, joka (onneksi) on purettu ja laajennettu jalkakäytäväksi

Lähellä oleva Müntzplatz on täynnä terasseja ja komeiden talojen ympäröimä

.Jesuitenplaz.

Historiensäule eli historiapatsas on keskellä toria. Sen kerrokset kertovat Koblenzin historian ja vieressä on opaste, josta kaikki vaiheet ovat luettavissa. Mielenkiintoinen yksityiskohtineen. Vieressä on tori, jonka kojut luovat mielikuvan siitä, että täällä tapahtuu ja olisikohan joskus joulutorikin?

Näiden lähellä on Liebfrauenkirche, joka on eri puolilta rakennusta aivan eri näköinen.

Kävimme sisälläkin koristeellisessa katolisessa kirkossa.

Lähestyimme uudelleen Deutsches Eckiä ja katselimme puistomaisemia. Niissä on terasseja ja lähellä Keisari Wilhelmin muistomerkkiä myös Ludwig Museum.

Näidenkin vieressä on komea kirkko Basilika Sankt Kastor.

Käännyimme kävelemään Moselin rantaa.

Ja lisää aukioita ja kauniita taloja.

Täällä tuli vastaan myös turistijuna. Tällaisilla olisi joskus varmaan mukava kierrellä kaupunkia.

Tai ehkä ei sittenkään. Jäisi näkemättä tällaiset hauskat yksityiskohdat. Nämä katselivat meitä, kun kävelimme yhden talon pihan läpi.

Koblenzista on vielä muutakin kerrottavaa. Sunnuntaina aamupäivällä ajoimme autolla suoraan Ehrenbreitsteinin parkkipaikalle, ostimme liput linnoitukseen ja kiertelimme tuota monipuolista paikkaa, jossa on sekä historiaa, museoita että tapahtumia ja maisemia. Siitä seuraava teksti.

Ehrenbreitstein

Ja teimme vielä kivan pyöräretken Bad Salzigista Reinin vartta Bacharachin hienoon ristikkokaupunkiin. Siitäkin tulee oma teksti.

Voit seurata meitä ja matkaamme myös Facebookissa Ailajajuha