”Hei, mikä toi on? Käytäiskö katsomassa?
”No, tuossa tienviitassa sanotaan Burg Thurant.”
Näin se alkoi. Rinteellä näkyi houkutteleva rakennus ja tien varressa oli viitta sinne, Juha käänsi rattia ja lähti nousemaan. Pieniä serpentiinimutkia, mutta ei paha. Parkkipaikkakin löytyi ihan vierestä ja portaat johtivat lipunmyyntiin ja kahvilaan.
”En mä tarvi lippua vaan pelkän kahvin.” (Lippu 4,50€ ja kahvi 3€).
”Ok, mä en tarvitse kahvia, lähden kiipeilemään portaita.”

Ilmainen parkkipaikka oli näin vieressä.

Parkkipaikan vierestä oli jo näin hienot näkymät alas.

Leijonat kutsuivat sisään. Vai vahtivatko tulijoita?

Lippumyymälän ja kahvilan jälkeen tiemme erosivat. Minä en olisi näitä maisemia vaihtanut sisätiloissa juotavaan kahviin. Tosin täällä pihallakin olisi istumapaikkoja riittänyt.

Trunantin linnaa on joku muukin kehunut puutarhanäkymistä.

Ohoh, täällähän on pieni kaunis kappelikin!

Ja tällainen museohuone. Metsästystä?

Olin jo kääntymässä takaisin, kun vastaan tuli mies, joka pudisti päätään. ”Ei, ei tästä vielä takaisin alas, tuolla edessä päin on portaat torniin.” (käänsin tämän saksasta itse). Ja mies viittoi eteenpäin. Ok, lähdin siis vielä eteenpäin.

Riittäisiköhän tämä?

”Huh, en kai mä enää tuonne voi kiivetä? No, jospa kumminkin kokeilen…”

Ja portaat jatkuivat vielä.

Kohta olin täällä.

Lähetin Juhalle kuvan ja tekstiviestin: ”Mä olen täällä nyt.”

Sain kohta vastauksen: ”Ja mä täällä.”

Joo-o. Sitten samat portaat alas.

Tämä korkealla Moselin yläpuolella Alkenin kylän rinteellä sijaitseva linna on siitä kiva, että voit tutustua siihen niin kuin itse haluat. Raunioilta on upeat näkymät, piha on kohokohta kukkien ystäville. Vierailu on ilman muuta kohtuullisen sisäänpääsymaksun arvoinen. Kassalla on myös matkamuistoja sekä kahvin lisäksi muuta syötävää. Istumapaikkoja maisemien rentoon ihailemiseen on eri pitkin pihaa. Eikä sinne torniin ole mikään pakko kiivetä. Minua siihen kehottanut mies istui pihalla tullessani alas ja kysyi: ”Oliko hyvä, kannattiko käydä?” Sanoin, että totta kai, kiitos neuvosta. Samaa kysyi Juha ja totesin hänellekin, että totta kai oli kivaa.

Linna on yksi Moselin alueen vanhimmista linnoista. Linnassa on pieni sisätila, jonka seinällä on info sekä omistajista että linnan kokemista vastoinkäymisistä, jotka ovat raunioittaneet linnaa.

Linna on yksityisomistuksessa, mutta siellä voi vierailla maaliskuusta marraskuun puoliväliin maksua vastaan.

Ajoimme rinteeltä takaisin alas ja pysähdyimme Alkenin kylältä katsomaan ylös linnalle. Täältä näkyy, että linna on tavallaan rakennettu kahteen osaan. Omistussuhteet aiheuttivat tämän. Tehtiin muuri ja vasemmalla on Kölnin torni, jonne pääsee kiipeämään ja oikealla Trierin torni.

Jatkoimme matkaa Koblenzin suuntaan. Hitaasti, koska rinteitä oli taas mukava katsella.

Seuraava kohteemme Koblenz oli yksi hienoimpia pysähdyspaikkojamme koko Saksan matkallamme. Siitä sitten seuraavaksi.

Koblenz

Voit seurata meitä ja matkaamme myös Facebookissa Ailajajuha