Onko Alcazaban linna ykkösnähtävyys? Ei, vaan kitaramuseo, jos Juhalta kysytään. Siitä siis aloitettiin. Sen vieressä on toinen ykkösnähtävyys, eli Katedraali, eikä John Lennonin patsaskaan kovin kaukana siitä istu. Alcazabaan ei ehditty, mutta katseltiin näkymiä sinne Cerro de San Cristóbal -vuorelta Sagrado Corazón de Jesús -patsaan viereltä. Satamaakin nähtiin, maailmanpyörä ja Rambla – oli hyvä päivä. Oli yksi harmikin, satoi ja siksi se Alcazabakin jäi kiipeilemättä. Vielä mennään!

Kitaramuseoon kävellessä poikettiin katsomaan sataman suuntaan. El Cable Inglés oli niin kummallinen rakennelma, että piti etsiä netistä, mikä se oikein oli. Se on malmin lastauslaituri, joka oli käytössä vuosina 1904 – 1970. Se yhdisti rautatieaseman satamaan. 1998 se on julistettu kulttuurikohteeksi, joka kertoo andalusialaisesta rauta-arkkitehtuurista. Ihmettelijöitä sen vierellä näkyi kyllä muitakin kuin me.

Sataman edessä on myös suihkulähdeasetelma, joka kuvaa sataakahtakymmentä andalusialaista kylää.

Frederic Garcia de Lorca -puistokadulle mennessä kohdattiin maailmanpyörä ja sen edessä ”I love Almeria” -kyltti. Sydämen paikalla tosin seisoo alueen maanviljelystä kertova symboli, eli tomaatti. Almeria on Espanjan suurin tomaatintuottaja.

Samanlainen teksti on näyttävästi myös Almeriasta itään päin mennessä liikenteenjakajan koristeena. Laitoin sen tämän tekstin artikkelikuvaksi.

Kitaramuseo

Hetken kävelyn jälkeen löydettiin Kitaramuseo eli Antonio de Torresin Museo de la Guitarra Almería. Lipunmyyjä toivotti meidät hymyillen tervetulleiksi, kun kuuli vierailijan olevan suomalainen musiikinopettaja ja itsekin kitaristi. Ja siinäpä sitten ihmeteltiin kitaran historiaa, erilaisia kitaramuotoja ja tekemisen välineitä.

Näyttävin osa oli kyllä valtava kattonakin toimiva kitara, jonka virittämisen tarvetta kitaristi jäi ihmettelemään.

Almerian katedraali

Katedraali on ihan kitaramuseon vieressä ja kun alkoi sataa, menimme heti sisään. Tässä vanhassa 1500-luvulla rakennetussa katedraalissa oli valtavasti hienoa nähtävää ja audioguiden kanssa kierrettiin sekä katedraali että kaksi museohuonetta.

Katedraalissa ei ole julkisivulla ikkunoita, koska se on rakennettu samalla puolustuslinnaksi aikana, jolloin berberimerirosvot hyökkäilivät seudulle ja väestö tarvitsi turvapaikkoja. Siksi sen tornit ja pylväät on rakennettu ennemmin sotilaallisella tyylillä.

Sisätilat olivat kyllä upea katolinen kirkko. Alttarilla oli Kristuksen patsaiden lisäksi maalauksia Mariasta. Ja kaikki koristeltu näyttävästi kultaisin kehyksin.

Kuorolle oli oma alue, jolla istuimien takana oli kuvattu 42 apostolia ja muuta Raamatun henkilöä.

Istuimien yläpuolella oli sekä oikealla että vasemmalla huikeat urut.

Kirkkosalin lisäksi oli useita pieniä kappeleita, joissa oli sekä Marian että Kristuksen kuvia ja patsaita.

Toisessa museohuoneessa oli kirkollisia vaatteita ja toisessa muuta esineistöä.

John Lennonin patsas

Katedraalista ulos tullessamme sade oli onneksi loppunut ja se houkutteli pysähtymään Ayuntamiento de Ciudad -aukiolle, kaivamaan repusta eväsleivät ja katselemaan kun pikkulapset pelasivat palloa patsaan juurella.

Ja sitten se tärkeä muusikoitten kohtaaminen. Juha Haapaniemi ja John Lennon. ”Kerropa minulle, miten tehdään niin monta mieleen jäävää melodiaa?”

Cerro de San Cristóbal -vuorella Sagrado Corazón de Jesús -patsas

Tämä patsas näkyy pitkälle moneen paikkaan kaupungille. Ei ollut oikein enää aikaa lähteä Alcazaban linnalle, mutta tämä oli lähempänä ja haastoimme itsemme vielä ylämäkikävelylle.

Kävelyreitti oli vähän ikävä. Oli paljon tietöitä ja jotain muutakin rakenteilla, mutta lopulta olimme patsaan edessä portailla.

Mäelle olisi voinut ajaa autollakin, mutta onneksi emme lähteneet. Espanjalaisilla kun on paljon enemmän autoja kuin parkkipaikkoja.

Mäeltä oli näkymiä joka suuntaan. Näkymät merelle ja kaupungin yli eivät kovin kauniita olleet, kaupunki näytti vähän rosoiselta, mutta olihan se kiva nähdä kaupunkikin täältä ylhäältä.

Ja tärkeimmät ja hienoimmat näkymät olivat tietysti Alcazaban linnoituksen suuntaan.

Almeriassa on niin monta muutakin kohdetta, joissa haluamme vielä käydä, eli tämä päiväretki ei ollut viimeinen. Jatkoa seuraa piankin.

Tänään kävelimme takaisin ensin portaita myöten alas, sitten kaupungin läpi Rambla de Belenille, Rambla de Almerialle ja parkkihalliin sataman lähelle.

Huomenna jatketaan. Toivottavasti ei sada ja tuulikin voisi olla vähän heikompi.