Alcazaban linnoitus on toiseksi suurin maurien rakentamista linnoista Espanjassa. Alhambra Granadassa on se suurin ja sinne turistit jonottavat. Alcazabaan pääsevät EU-kansalaiset ilmaiseksi, eikä mitään ruuhkaa ole. Tämän koimme mekin tänään. Lippuluukulla kysyttiin, mistä olemme ja vastatessamme ”De Finlandia” meidät viitattiin hymyillen eteenpäin. Tämä oli päivän pääkohde, vaikka muutakin pientä kadulla kulkiessa nähtiin.

Alcazaban linnaan kiipeäminen ei ole hankalaa. Sinne noustaan Calle Almanzor-kadulta La Medina -kaupunginosassa. Linna näkyy kyllä jo lähes kaikkialle koko kaupungissa, joten sinne on helppo löytää.

Jos ei halua kävellä, linnan portille tai sieltä pois pääsee myös turistijunalla. Tosin emme päivän aikana nähneet niitä kuin yhden. Eli ehkä ei kovin usein.

Portaita linnalle noustessa näkymät ovat kauniit, muurit vaihtelevat ja puita, pensaita ja kukkia on portaitten vierellä. Näissä näkymissä ei tee mieli nopeasti edetä.

Osa linnan viehätystä on myös muurien aukoista ja reunoilta avautuvat maisemat. Kaupungin yli näkyy satamaan ja merelle.

Muurin yli katsoessa. näkyy myös laakson toisella puolella sijaitseva Cerro de San Cristóbal -vuori, jonka laella seisoo joka puolelta kaupunkia näkyvä Sagrado Corazón de Jesús -patsas, jonka juurelle kiipesimme eilen. Laakson poikki kulkee myös keskimmäinen linnan muureista.

Alcazaban kolme osaa kuvaavat eri aikakausia, joilla linnoitus on ollut olemassa. Se on perustettu jo 900-luvulla, ja vuosisatojen kuluessa sitä on muokattu ja laajennettu. Ensimmäiset osat ovat niitä istutusten värittämiä. Viimeinen osa on katolisten kuninkaallisten Isabelin ja Ferdinandin rakennuttama 1500-luvulla. Se on muurin takana, jossa on myös kello.

Korkeimmassa osassa on myös pieni sisätila, josta voi automaatista ostaa suklaata, mehua tai kahvia.

Ja sitten sama alaspäin. Jotenkin portaat tuntuivat ikävänkin epätasaisilta alas päin tullessa, mutta ei se mikään iso harmi ollut. Kaunista kun oli kaikki, hitaasti tultiin. Ja näistäkin kuvista näkyy tosi hyvin, että minkäänlaista ruuhkaa ei ollut.

Suosittelemme ilman muuta Alcazaban linnoituksella käymistä. Kaunis, helppo ja vaikuttava. Ihan alkuperäinen se ei ole, koska vuoden 1522 suuri maanjäristys aiheutti sille pahoja tuhoja, mutta 1950-luvulla aloitettu restaurointi on tehnyt siitä uudelleen loistokkaan.

Ja mitä muuta sitten päiväämme ehti sisältyä? Eipä paljon muuta, vietimme tuntikausia linnan portailla ja muureilla.

Aamupäivällä kävelimme linnan suuntaan sataman vieressä olevaa puistokatua. Patsaita, puita, suihkulähteitä ja yksi ihmeellinen penkki, johon lisäsin tekstin suomennoksen.

Alas kävellessämme näimme komean rakennuksen, jonka seinässä luki, että se on Espanjan puolustusministeriön rakennus.

Pois lähtiessämme katsoimme, olisiko joku muu paikka auki, mutta emme löytäneet sunnuntaina auki olevia paikkoja. Menemme joku päivä vielä uudelleen.

Almerian itäpuolella oli kartalla hienon näköinen ostoskeskus Torrecardenas ja sen nettisivulla oli tieto, että se olisi sunnuntainakin auki 22:00 asti. Päätimme ajaa sen kautta. Olihan se hieno, ja auki, mutta ainoakaan liike ei ollut. Näytti kyllä niin hienolta, että jos jonain muuna päivänä ajellaan siellä päin, poikkeamme kyllä.

Ei ollut tämäkään viimeinen käyntimme Almeriassa. Meillä on näillä seuduilla vielä lähes kaksi viikkoa aikaa.