Guadalhorcen Euroopan puisesta kävelysillasta on tarkoitus tulla Senda Litoralin tärkein maamerkki. Tämän luimme Senda Litoralin selostuksista ja näimme myös kuvia hienosta sillasta. Totta kai siitä tuli kohde, jossa piti käydä. Guadalhorcen joen vierellä on muutakin puisto- ja rantamaisemaa ja niillä polkuja.

Mutta mennessämme mokasimme reittivalinnat täysin.

Meillä ei ollut varsinaista karttaa, oma mielikuva sijainnista kyllä. Ja luulin kirjoittaneeni kohteen nimen oikein Google Mapsin hakuun. Eli ”Pasarela Senda Litoral-Rio Guadalhorce”. Saimme kaksi ehdotusta julkisille liikennevälineille: Plaza Mayorin asema, sieltä kävellen tai bussilla tai Guadalhorcen asema, josta kävellen. Ensimmäisen reitin olimme joskus kävelleet, joten päädyimme toiseen ja jäimme junasta Guadalhorcen asemalla.

Ei tämä mitään kivaa käveltävää ollutkaan. Kapea jalkakäytävä vilkkaalla tiellä.

Ja roskaa.

Tiesimme joen olevan meistä oikealla, mutta sinne suuntaan ei näkynyt mitään reittiä, kunnes Google Mapsin ohjeissa tulikin: ”Käänny oikeaan.” Sieltä tuli vastaan juuri silloin pyöräilevä nuori mies, joten kuvittelimme pääsevämme rannan suuntaan. Mutta ei reitti ainakaan nautittavammaksi tullut. Puskaa, roskaa ja lopulta joku rähjäinen maja, jossa ehkä joku jopa majaili, kun narulla oli pyykkiä.

Ohitimme paikan hiljaa ja varovasti, koska joki oli lähellä ja olimme tyytyväisiä, kun hetken päästä olimme jollain tientapaiseslla, joka kylläkin oli vain rakenteilla.

Liian aikaista oli iloita. ”Tie” päättyi aitaan ja aidan vieressä olevaan kivikkoon. Eikä ollut muuta mahdollisuutta, kuin nousta tuonne ylös kivikon yli.

Ei ollut siis vaihtoehtoja. Palasimme mutkitellen ja jälleen eksyillen autotielle. Kengät olivat sotkeentuneet, aurinkokin alkoi jo tulla alaspäin ja jännitimme, ehtisimmekö minnekään ennen pimeää. Autotien käyttäminen jalankulkuun kohtasi myös vilkkaan liikenteen seassa muutaman tyhmän kohdan. Ei suojatietä, mutta yli piti päästä.

Mutta sitten, lopulta näimme sen, miksi täällä olimme.

Alitimme sillan ja sitten olimmekin jo sillan meren puoleisella sivulla, josta pääsi sillalle. Ja Senda Litoralin kuvio tuli esille.

Kyllä tänne kannatti tulla. Lääninvaltuusto ja pääkaupungin kaupunginvaltuusto ovat investoineet 1,6 miljoonaa euroa siltaan ja muihin jokisuun ympäristöä parantaviin toimenpiteisiin Rakenteessa on käytetty yli 200 tonnia skandinaavista alkuperää olevaa mäntyä ja lähes 15 tonnia meriympäristöön sopivaa ruostumatonta terästä. Tästä tulee Senda Litoralin tärkein maamerkki. 270 metriä pitkä ja kolme metriä leveä rakennelma on kyllä mukava suorittaa kävellen. Ei ollut tungosta ja polkupyöräilyä oli rajoitettu selvästi, heidän piti antaa etusija kävelijöille ja nopeusrajoitus oli 10km/t

Onneksi ehdimme paikalle juuri ennen kuin aurinko laski, eikä sadekaan ollut kuin pientä pisarointia. Sen verran sentään, että melkein näimme sateenkaaren.

Vai oliko se onni ja tarkoitus tämä? Huikein auringonlaskumaisema, jonka olemme tänä syksynä kokeneet.

Kävelimme Plaza Mayorille ja Renfen pysäkille, jonne tiesimme osaavamme pimeässäkin. Eipä silläkään autotiellä koko ajan jalkakäytävää ollut, joten en osaa kyllä suositella näitä ratkaisuja. Ilmeisesti Plaza Mayorin suunnasta joku bussi onnistuisi.

Ihmettelen kyllä, että jos tästä sillasta ja reitistä kaavaillaan jonkinlaista Senda Litoralin maamerkkiä, niin miksi sinne ei ole jotain selkeästi merkittyä ja viitoitettua reittiä. Tämäkin sivusto neuvoo saapumiseen vain parkkipaikkoja:

Avaimet tänne pääsyyn.

Ja vielä yksi myönteinen asia tästä päivästä: Askelmittari näytti koko loman ennätystä. 26 400 askelta.

Olet tervetullut seuraamaan myös muitakin matkojamme, tässä linkki Facebook-sivullemme.

Ailajajuha