Tolox on paikka, josta käytetään myös nimeä Sierra de las Nievesin sydän. Se on paikka, josta voi lähteä monille vaellusreiteille. Me teimme niistä tänään yhden, kiipesimme kylän viereisen rinteen Cruz del Padre Venturan pienelle ristille ihailemaan näkymiä vuorille kylän yli. Tolox on tuottanut kaduilleen myös paljon muraaleja ja muutenkin siellä on kiva kävellä. Kolme vuotta sitten osallistuimme Dia de las Mozas -fiestaan eli tyttöjen päivään. Sellainen järjestetään siellä tänäkin vuonna eli 8.12.2022. Kirjoitin silloin tekstin päiväretkestämme, se oli tosi hieno.

Tänään saavuimme huomattavasti hiljaisempaan kylään. Auto kannattaa jättää heti kylän reunalle tullessa, ainakaan meitä ei kiinnosta lähteä edes yrittämään mutkaisille kapeille pikkukaduille. Paikka löytyi nyt hyvin.

Kiipesimme katuja pitkin näköalatasanteelle, jossa koristeelliset penkit odottivat.

Sen lähellä olivat jo muutamat Toloxin näyttävimmät muraalit.

Juha tarkasti, oliko kolmen vuoden aikana tullut nuotteihin mitään uutta. Ei ollut muutoksia, ei ollut tuttuja melodioita nytkään.

Muraaleihin oli piirretty myös vettä. Oli näyttävä putous ja muutamia hanoja, joista tuli vettä.

Tämä tuntui hassun loogiselta Espanjaa kohdanneen kuivan kesän jälkeen, jolloin luonnon vettä näkyi maisemissa hyvin vähän. Jokikin näytti enemmän pieneltä ojalta ja lätäköiltä.

Jatkaessamme matkaa Plaza Altalle, joka on kylän ja tapahtumien keskusaukio, näimme vielä lisää muraaleja ja ihmettelimme suomalaisina marraskuun puolivälissä kukkivia kukkia.

Parvekkeilla liehui katoliseen seurakuntaan ja jo jouluunkin liittyviä kankaita.

Plaza Altalla valmistauduttiin selvästi jo tulevaan fiestaan. Esiintymislavalla oli uusi tausta ja lavaa kunnostettiin.

Aukion toisella puolella näkyi toisenlainen tunnus.

Hymy huulilla arvelimme näkevämme myös tähän jouluun liittyvää energian säästämistä heijastelevaa joulukoristelua kaduilla.

Poikkesimme vielä kauniissa kirkossa ennen kuin aloimme etsiä vuoren rinteelle johtavaa polkua. Kirkosta on enemmän kuvia ja selitystä edellisessä tekstissämme.

Sitten kysyimme yhdeltä vastaan tulleelta naiselta, mistä rinteelle johtavan polun alkuun pääsee. Hän näytti, että aukiolta laskeudutaan alas kierrellen pieniä katuja. Lähdettiin siis ensin alas, sitten vasta tuonne ylös. Kartan selityksissä annettiin nousuajaksi kilometrin matkalle yksi tunti ja luvattiin vanhuksille matkan varrelle levähdyspenkkejä. Alas laskeutumista aluksi ei mainittu.

Ylös nouseminen alkoi pieneltä sillalta, joka ylitti joen.

Joessa ei ollut vettä juurikaan. Miltähän tämä kapea polku joen vasemmalla reunalla olisi näyttänyt, jos vieressä olisi tosiaan virrannut vesi?

Polku oli oikeastaan yllättävänkin kivinen, epätasainen ja raskas kulkea. Sen varteen oli pystytetty 14 metallista ristiä katoliseen tapaan muistuttamaan Kristuksen kärsimyksen etenemisestä. Penkkejä ei aluksi löytynyt, ensimmäinen löytyi vasta seitsemännen ristin kohdalta.

Juha luovutti ja jäi istumaan. Olivathan näkymät jo tästäkin aika hienot.

Jatkoin, vaikka ei kivisellä polulla yksin kulkeminen ollut pelkästään nautinto. Ei muuten ollut ainuttakaan muuta kulkijaa rinteellä tänään, vaikka sen sanotaan olevan turistien suosituin retkikohde kylästä. Ei tainnut olla turisteja muuallakaan. Luulen nähneeni yhden muun pariskunnan. Heilläkin oli kamera.

Oli helpotus, kun polun varrella näkyi kolmastoista risti ja ihan hetken päästä se neljästoistakin, jota olin tullut katsomaan.

Ja sitten se maisema alas kylään, laaksoon ja vuorille.

Oli ihan mukava kokemus kiivetä tänne. Toivottavasti edellä kirjoittamastani ei tullut sellaista mielikuvaa, että olisin valittanut tai en olisi tykännyt. Sitä tässä kyllä ajattelen, että turisti-infossa ja kartassa annetaan ymmärtää, että reitti on myös vanhuksille sopiva. No, ehkä meille seitsemänkymppisille, mutta ei kyllä niille, joilla on ongelmia liikkumisessa tai tasapainon pitämisessä.

Pysähdyimme Plaza Altalle kahville ja katselimme kahden pikkutytön potkulautailua. Yhtäkkiä he kaatuivat ja toinen oli selvästi lyönyt polvensa pahasti, eikä päässyt edes ylös maasta. Menin avuksi, nostin tytön lähteen reunakivelle ja yritin vähän kysyä, missä koti, äiti ja isä ovat. Kielitaitoni ei kuitenkaan oikein riittänyt enempään, joten kävin kysymässä lähellä olevilta näyttämön remontoijilta, voisivatko he auttaa. Kaikki tulivat tytön luo, ja lopulta yksi naisista kantoi tytön katua alas. Ilmeisesti tytön kotiin. Voi kun osaisin paremmin kieltä.

Jatkoimme katuja, kukkia ja muraaleja vielä lisää.

Eikä maisemaretkemme ihan päättynyt vielä siihenkään, että ajoimme pois kylästä.

Parkkipaikan vieressä oli tällainen tervetulotoivotus Toloxiin. Voikohan sillä olla jotain tekemistä sen kanssa, että kylän traditioihin kuuluu se tyttöjen päivä?

Melko lähellä oli toinenkin kivan oloinen pysähdyspaikka, Roquen kappeli, jonka vieressä oli pöytiä eväshetkelle ja mukavat maisemat takaisin Toloxiin.

Retkipäivämme ei ollut kovin pitkä, ja ajoimme takaisin Alhaurin de la Torren kautta ja poikkesimme Vivieros Guzmanin ihanaan kasvien, kukkien ja koristeiden myymälään katsomaan, joko liike on laittanut kaiken joulukoristelun valmiiksi. Melkein kaikki oli, siitä sitten lisää vähän myöhemmin.

Tyttöjen päivän juhla Toloxissa on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Se on tänä vuonna 8.12.2022, tämän tiedon löysin turisti-infosta.

Lue meidän kokemuksemme siitä päivästä:

Tolox – tyttöjen päivä

Olet tervetullut seuraamaan myös muitakin matkojamme, tässä linkki Facebook-sivullemme.

Ailajajuha