Pysähdyimme automatkallamme noin vuorokaudeksi Marseillesiin, jossa emme olleet ennen koskaan käyneet. Hain suositukset tärkeimmistä Marseillen nähtävyyksistä ja ainakin kolme kiinnostavaa esiintyi kaikissa: Marseillen vanha satama, Notre Dame de la Garde -kirkko ja Longchampin palatsi. Näiden kanssa lähdimme matkaan iltapäivällä.

Laitoimme navigaattoriin ensimmäiseksi Notre Dame de la Garde pyhiinvaelluskirkon osoitteen, että varmasti ehtisimme kiipeämään 162 metriä korkealle mäelle, vaikka autolle ei löytyisi parkkipaikkaa, koska kirkko on auki iltakuuteen asti. Ei näyttänyt löytyvän ihan heti, joten ajoimme parkkihalliin, emme kirkolle asti, emme kovin lähellekään, enemmänkin lähelle satamaa. Kun pysähdyimme parkkihallin eteen, kohdallemme pysähtyi kitaraa kantava nainen ja kysyi, tarvitsemmeko apua. Sanoimme, minne aiomme mennä, ja hän viittoili lähikatuja ja samalla pudisteli päätään ja sanoi, että toivottavasti todellakin jaksamme kiivetä. Portaita olisi edessä paljon. Lähdimme sitten kävelemään ylös. Oli aikamoinen nousu. Perille päästyämme näimme, että ylös mäellekin olisi voinut ajaa, ja satamasta olisi päässyt turistijunallakin perille. Mutta ei haittaa, kiipeily on vain kivaa treeniä välillä.

Väkeä oli liikkeellä paljon, olihan lauantain vapaapäivä. Notre Dame de la Garde on Marseillessa samantapainen maamerkki, kuin esimerkisi Big Ben Lontoossa. Korkealla mäellä olevaa uusbysanttilaiseen tyyliin vuosina 1853-1897 rakennettua kirkkoa kutsutaan lempinimellä ‘la bonne mère‘ (‘hyvä äiti’). Hyvän äidin patsas on tornin korkeimmalla kohdalla. Rakennuksen dramaattisin osio onkin juuri tämä 60 metriä korkea kellotorni.

Rakennuksen sisälle oli jo lähes jonotusta. Sisälle päästyäni tiesin heti, että ilman muuta jokainen halusi nähdä tuo ainutlaatuisen kauniin kirkon.

Kirkossa sisällä seinillä on myös taideteoksia.

Kirkon seinille on ripustettu ex voto -tauluja, jotka kertovat kaupunkilaisten kiitollisuudesta saamastaan suojeluksesta ja siunauksesta – tai vaikkapa menestyksestä pääsykokeissa. Kiitellään uudelleen löytyneestä rakkaudesta, äidin silmistä, syntymästä tai ihan vaan ”kaikesta”.

Käytävien lattiatkin olivat hienoa mosaiikkia.

Kirkkosalissa oli esillä myös laivoja ja veneitä, koska ne liittyvät kiinteästi Marseillen kaupunkiin ja kappeli on rakennettu myös merenkulkua suojaamaan.

Ulkoa terasseilta on upeat näkymät yli koko Marseillen kaupungin joka suuntaan.

Vastapäätä tätä kukkulaa sataman toisella puolella näytti myös olevan mielenkiintoisen näköinen iso kirkko. Sille löytyi nimi ”Marseillen Katedraali”. Katedraalin takana näkyi isompi uusi satama, jossa oli useita risteilyaluksia.

Päätimme kävellä sinne. Alaspäin mennessämme oli pakko vähän väliä kuitenkin kääntyä katsomaan taaksepäin sitä vaikuttavaa korkealla olevaa näkymää, joka satamasta käsin katsottuna näytti todellakin hallitsevan maisemaa.

Katedraali oli vanhan sataman toisella puolella, joten samalla olisi mahdollisuus nähdä myös tämä Marseillen usein tärkeimmäksi asiaksi ja nähtävyydeksi luokiteltu kohde.

Marseille on läntisen Välimeren satamakaupungeista suurin ja Marseillen kaupunkikuvaa hallitseva satama on paitsi suosittu nähtävyys myös taloudellisesti hyvin tärkeä. Suorakulmaista satamaa ympäröivät rantakadut, joilla on paljon ravintoloita ja näimme myös valtavasti ihmisiä alueella. Ympärillä riittää ilmeisesti vilinää ja vilskettä lähestulkoon kellon ympäri.

Luin, että hyvä tapa valmistautua matkaan kohti Marseillea olisi lukea Alexandre Dumaksen “Monte-Criston kreivi“, jonka tarina osittain tapahtuu juuri Marseillen vanhassa satamassa sekä kaupungin edustan Frioul-saaristoon kuuluvalla If-saarella. Enpä ehtinyt hankkia kirjaa, ehkä pitää palata siihen.

Ihmisvilinän lisäksi emme kyllä oikein mitään erityistä satamasta tai sataman ympäristöstä löytäneet. Monissa lähteissä on sanottukin, että sataman ympäristössä on aivan arkista asutusta, jopa jollakin tavoin rosoista ja siihen on liitetty maahanmuuttajuutta, rikollisuutta ja jopa huumekauppaa. No, me näimme eniten sitä arkisuutta, ei mitään negatiivista.

Aikamoisen kävelymatkan päästä saavuimme Katedraalille.

Ja ehdimme vielä sisälle ennen kuin siellä oli alkamassa messu, jonne ei turisteja haluta kävelemään tietenkään.

Tulimme ulos ja eräs ystävällinen nuori äiti, joka kantoi vauvaansa kantoliinassa otti meistä historiallisen upean kuvan.

Aurinko alkoi laskea, kävelimme pari kilometriä takaisin sataman ohi sinne parkkitaloon, jonne olimme jättäneet auton. Maisemia piti kyllä pysähdellä vielä katsomaan.

Aivan huikealta näytti taas Notre Dame de la Garde kirkko, kun sen öinen valaistus alkoi syttyä.

Sataman ympäristön terassit olivat aika täysiä myös.

Näiden kohteiden kiertely oli ollut erittäin antoisaa. 20 000 askeleen määrä ylittyi ja kun osa siitä oli vielä aika vahvaa ylämäkeä, oli päivästä tullut myös liikunnallinen haaste. Niillä turistijunilla olisi kyllä päässyt paljon helpommalla.

Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa, mutta poikkesimme ennen Marseillesta poistumista monien turistioppaiden tärkeäksi kohteeksi listaamaan Longchampin palatsiin. Huikeaa! Parkkipaikkakin löytyi aamulla ihan vierestä. Palatsi on vaikuttavan komea nähtävyys jo itsessään. Vasta jälkeen päin luin, että erityisen kaunis tämä 1800-luvulla pystytetty rakennus olisi pimeällä, jolloin valojen ja vesielementtien yhdistelmä on hieno. Oli se aamullakin.

Palatsin takana on suuri puisto, joka on kuulemma suosittu piknikpaikka. Oli siellä tilaa. Oli terassia, penkkejä ja lapsille leikkipuisto.

Longchampin palatsin nähtyämme olimme nähneet Marseillen päänähtävyyksistä neljä, eli Notre Dame de Garden kirkon, Marseillen Katedraalin, Vanhan sataman ja tämän palatsin. Ehkä olisi kannattanut viipyä toinenkin päivä.

Olet tervetullut seuraamaan myös muita matkojamme. Tässä linkki Facebook-sivullemme:

Ailajajuha