70-vuotisjuhlat – pyöräilyä 70km

Juha täytti 70. Juhlan kunniaksi suunnittelin 70 kilometrin pyöräilyretken. Keräsin retken varrelle erityisesti kirsikkapuita, joita löytyy Roihuvuoren lisäksi Tokoinrannasta, Viikistä ja sieltä täältä muualtakin, ja yhden Juhan ehdottoman suosikin. Fazerin vierailukeskus Vaaralassa tuli siis kartalle.

Aamupalan seurana oli jo riittävä määrä valmiiksi tehtyjä eväitä ja siten matkaan päästiin jo ennen yhdeksää.

Ensimmäinen onnittelusoitto tuli, kun ensimmäiset neljä kilometriä olivat takana. Juha kuunteli siskonsa laulutervehdyksen Vantaanjoen varren ulkoilupolulla.

Hetken päästä oltiin jo Keravanjoen puolella ja pysähdyttiin Helsingin pitäjän kirkonkylän myllyn kosken kohdalla.

Tällä sillalla poiketaan usein, kun Helsingistä Vantaalle ajetaan. Ihan kiva silta, vaikka vieläkin ihmettelen sitä, että Juha ensi kertaa täällä ollessamme sanoi, että hänelle tulee tästä mieleen Firenzen Ponte Vecchion silta. Ei kai sentään? Missä kultakaupat ja matkamuistomyymälät?

Keravanjoen rantoja on helppo ajella Tikkurilaan asti. Ennen Tikkurilaa saimme jo ihailla ensimmäisiä kirsikkapuita ja muutenkin kaunista rantaa.

Ajoimme Heurekan pihaan. Kaksi tärkeää muistoa Juhan elämän varrelta. Anssi Asunnan taideteos muistuttaa Juhan entisen koulun pihalla olevasta vastaavasta taideteoksesta ja työtoveruudesta.

Toinen muisto on syntymäpäiväliputus. Jo lapsena Juha riemuitsi siitä, että hänen syntymäpäivänsä oli liputuspäivä. Vasta aikuisempana selvisi syy-yhteys Snellmannin päivään. Heureka liputti komeasti 70-vuotiaalle tänään.

Tässä kartta matkan alusta. Kirsikkapuiden kohdalla on tähti, muiden kuvien kohdalla sydän.

Kohta jatkettiin matkaa ja taas soi puhelin. Piti istahtaa kirsikkapuun viereen penkille.

Ehdittiin juuri seuraavalle kirsikkapuulle, kun puhelin soi taas.

Sitten olikin vuorossa ensimmäinen yllätyspysähdys. Tikkurilan uusi kirkko oli hieno nähtävä.

Kirkon yhteydessä olevaa Lauran kaffilaa olemme kuulleet monien kehuvan ja niinpä Juha kävi tiskiltä ostamassa kahvin ja kakkupalan. Vessakin oli upea ja varmaan siisteimpiä, mitä retkillämme olemme tavanneet.

Tällä kartalla Tikkurilan kirkko ja kirsikkapuut.

Seuraava etappi oli Koivuhaan arboretum. Kirsikkapuu toivotti tervetulleeksi sinnekin.

Hetken päästä Koivuhaan puulajipuisto tarjoaa vielä monipuolisempaa nähtävää, kunhan puissa alkaa olla lehtiä, mutta oli se kaunis nytkin valkovuokkomattoineen ja tuohituomen runko antoi jo aavistuksen siitä, mitä jännää on tulossa.

Koivuhaan puulajipuiston vieressä on monien kehuma Viherpaja. Kyllä se hieno käyntikohde olikin. Viherpaja tarjoaa erittäin monipuolisen valikoiman kasveja, pensaita ja puita ja niitä katsellessamme tuli sellainen olo, että jostain pitäisi äkkiä saada lisää rahaa ja sitten tulla autolla uudelleen. Puutarhamyymälästä saisi myös japanilaishenkisiä koristeita puutarhaan. Harmiksemme paikan Japanilainen puutarha oli nyt suljettu.

Matka jatkui Ristisillan puistoon, jossa olemme jo monta kertaa ennenkin pysähtyneet kahvitauolle.

Kartta tästä osasta matkaa:

Sitten Hakkilan suuntaan. Pikku pysähdys Punaisten muistomerkille Hiekkaharjun urheilupuiston vieressä.

Jokipakanpolkua jatkettiin jälleen Keravanjoen toiselle puolelle.

Ja hetken päästä oltiin Honkanummen hautausmaalla, josta myös löytyi kukintaansa aloittelevia kirsikkapuita.

Sitten alkoi Juha olla jo aikalailla hämmennyksissään siitä, minne jatkoimme. Eikä viime vuonna käydyn Håkansbölen kartanon näkeminen paljon auttanut aavistamaan, minne olimme seuraavaksi ajamassa.

Mutta muutaman kilometrin pyöräilyn jälkeen alkoi ilo kuplia. ”Mennäänkö me Fazerilaan?” No mentiin, kohta oltiin pihalla lukitsemassa pyöriä telineeseen. Juha piipahti vessaan ja minä kuiskasin myymälän kassalle, että hän voisi ilahduttaa kohta paikkaan astuvaa miestä toivottamalla hyvää syntymäpäivää. Hänpä innostui asiasta, kuiskasi pyynnön kahdelle muulle lipunmyynnissä olevalle naiselle ja kun Juha tuli esiin, alkoi laulu: ”Paljon onnea vaan… paljon onnea herra.. paljon onnea vaan!” ja Juha sai käteensä pussillisen suklaamaistiaisia.

Näin ajelimme Fazerilaan:

Teimme sitten tarvittavat ostokset. Minä ostin 12 pakettia Kaurakorppuja ja Juha erinäisen määrän suklaaherkkuja. Sen jälkeen odottikin sitten uusi yllätys. Tuukka ilmestyi paikalle kahvilan terassille ja osti isälleen Pätkiskakkupalan.

Kun Tuukka oli autolla liikkeellä, meidän ei tarvinnutkaan pakata korppujamme ja suklaitamme pyöränkoreihin, vaan saimme kotiinkuljetuksen ostoksillemme.

Juha kysyi jo, paljonko kotiin olisi matkaa lyhintä tietä, mutta minä torppasin ajatuksen heti, koska siten ei olisi matkamittariin kertynyt ajateltua 70 kilometriä. Lähdimme kiertämään Länsimäen suuntaan. Kadun varressa yllätti pari komeaa muraalia.

Mustapuronpolku Mellunmäen ja Myllypuron välillä oli todella miellyttävää ajettavaa. Kaunista, rauhallista ja tasaista.

Ja sitten suunnistimme Strömsinlahdelle meren rantaan ja käännyimme kohti Herttoniemeä ja Roihuvuorta.

Näin saavuimme Fazerilasta Roihuvuoreen:

Roihuvuoressa työnsimme pyörät kävelyteitten ulkopuolelle ja kaivoimme laukusta kahvit ja eväät kivelle. Täällä olemme olleet ennenkin. Syrjässä tungokselta.

Lähtiessämme soi taas puhelin ja Juha sai onnittelut jälleen yhden kirsikkapuun alla.

Kirsikkapuut alkavat juuri kukkia. Helatorstain aatto ja kesäisen lämmin ilma olivat jo keränneet paljon ihmisiä nauttimaan kesästä ja kukista.

Tämän jälkeen pyöräreitillemme tuli ongelma. Herttoniemestä ei päässytkään Kulosaaren puolelle Kipparlahden reittiä, jota olimme aikaisemmin ajelleet. Kyselimme vastaantulijoilta vinkkejä ja lopulta kaksi nuorta naista neuvoivat, että Herttoniemen siirtolapuutarhan läpi voi ajaa. Ei se ehkä virallinen ja tarkoitettu reitti ollut, mutta niin teimme. Olimme ensimmäistä kertaa Herttoniemen siirtolapuutarhassa sisällä.

Näillä seuduilla olemme viihtyneet usein aikaisemminkin. Kivinokka, Kulosaari ja Mustikkamaa tarjoavat oikein mukavat ja viihtyisät kävely- ja pyöräilykohteet. Nyt emme kuitenkaan pysähdelleet vaan ajoimme Kulosaaren ja Mustikkamaan läpi suoraan Taatan omalle sillalle eli Isoisän sillalle Kalasatamaan.

Kalasatamasta Hakaniemen kautta Tokoinrantaan ei ole miellyttävin kohta pyöräretkellämme, mutta selvisimme kuitenkin. Pyöräilyväylät ovat sekavat ja kun liikkeellä oli paljon myös jalankulkijoita, piti koko ajan väistellä ja pysähdelläkin.

Tokoinrantaan on istutettu kaunis rivi kirsikkapuita. Puut eivät ole vielä kovin isoja ja kun kukintakin oli vielä hyvin alussa, ei täältä vielä saanut kovin näyttäviä kukkivien puiden kuvia. Nurmikoille kasautuneiden ihmisten määräkin vähän yllätti. Ja harmittikin. Aamulla luimme lehdestä, että poliisi oli joissain puistoissa joutunut pyytämään väkeä lähtemään pois.

Tokoinrannan suosiota piknikpaikkana emme kyllä ihmettele. Eläintarhanlahden näkymät ovat hienot ja lähellä rataa on jo muutamia komeita kirsikkapuitakin. Ja täysi ravintolan terassi.

Roihuvuoresta Tokoinrantaan:

Eikä vieläkään suorinta tietä kotiin, vaan otimme suunnaksi Meilahden. Stadionin, Tukholmankadun ja Paciuksenkadun vierellä kulki ihan mukavat pyöräilyväylät, vaikka ei tuollainen katujen varsien ajelu meidän mieleisintä puuhaamme olekaan.

Meilahden arboretum on viihtyisä ja yleensä väljä paikka. Tällä kertaa piknikpöydät olivat täälläkin harvinaisen täynnä, mutta nurmikoilla olisi kyllä tilaa ollut enemmänkin. Meilahden arboretum tarjoaa eri aikoina erilaista nähtävää. Kohta on paljon kukkivia puita, alppiruusujakin on kesäkuussa ja sen jälkeen kukkivat ruusut. Tällä kertaa nautimme hetken vihreästä nurmikosta ja yhdestä kukkivasta valkoisesta puusta.

Tokoinrannasta Meilahden arboretumiin matka oli kadunvarsipyöräilyä.

Sitten alkoi tulla jo ajatus aika suorasta ajamisesta kotiin. Pikku Huopalahden rantoja ajaessa saimme taas pysähtyä katselemaan talon pihassa kasvavia kirsikkapuita. Niitä kuvasi joku muukin ja vieressä olevalla leikkipaikalla oli muutama leikkijä. Mutta ei tungosta.

Ruskeasuon kautta ajaessamme jäimme hetkeksi katselemaan sähköbussia, joka lataantui siinä päätepysäkillä. Emmepä ole ennen nähneet.

Ruskeasuolla on puistossa myös muutama upea kirsikkapuu.

Näiden kirsikkapuiden jälkeen ajoimme sitten kotiin. Kotimatkan mutkat tässä.

Matkamittariin oli pihalle tullessamme kertynyt 71km, eli päivän tavoite oli jo ylitettykin. Juha ehdotti, että tällä ajelulla olisi sitten kuitattu jo ensi vuoden syntymäpäivä jo etukäteen. Saa nähdä, mikä on juhlimistilanne silloin. Sen jälkeen kiinnosti tietysti katsoa, olisiko akun sähköavustusta ollut vielä jäljellä ja olisihan sitä. Päivä oli mennyt rattoisasti rennosti ajellen ja enimmäkseen ECO-avustuksella, joten tehoja oli aika paljon vielä jäljellä. Viidestä akun palkistakin oli jäljellä kaksi. Meillä on varmaan hyvät pyörät? Husqvarnan kaupunkipyörät, jotka ostimme viime kesänä Electrobikesta.

Päivä päättyi juhlimiseen. Ovella oli odottamassa kukkakimppu onnitteluineen ja kun siihen lisäsi vielä Fazerilta ostetut tuliaiset, Juha hymyili vielä 70 kilometrin pyöräilypäivän jälkeenkin.

Tämä kuva on kyllä otettu jo edellisenä päivänä, kun kaksi entistä kollegaa kävi onnittelemassa ja syntymäpäivän pyöräretki oli vasta suunnitteilla.

Tähän loppuun vielä yksi vinkki kirsikkapuistosta, jossa emme tänään käyneet. Viikissä on Gardenian vieressä upeita kukkivia puita. Nämä kuvat ovat viime keväältä.

Facebookin sivultamme Ailajajuha voit seurailla retkiämme.

Tämän matkan jälkeen haluan suositella kahta aikaisempaa tekstiämme. Tällä kertaa emme pysähtyneet Kivinokka, Kulosaari, Mustikkamaa -alueella, mutta lue ihmeessä teksti, alue on hieno ja monipuolinen käyntikohde.

Lisää pyöräretkistämme löydät tällä haulla. Viime vuonna otimme projektiksi tutustua Vantaaseen pyöräillen. Oli kivaa, ja tällä matkalla bongasimme uudelleen muutamia silloin löytämiämme helmiä.

20 ajatusta artikkelista “70-vuotisjuhlat – pyöräilyä 70km

  1. Seija Paajanen

    Hieno reissu. Onnea päivänsankarille vielä näin jälkikäteen.
    Teillä näyttää olevan melkoinen ajovauhti. Vertasin sitä rynkebyläisten (hyväntekeväisyyspyöräilijöiden) ajovauhtiin, joka heillä on ollut keskimäärin 25km/h heidän 50 kilometrin reissuillaan. Ehkä suosittelen heille teidän reittiä jonakin päivänä tehtäväksi.

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Google mapsin arvioima ajovauhti on vähän feikkiä noissa kartoissa. Ajelimme ihan nautiskellen ja pysähdellen, olimme koko päivän liikkeellä. Vantaan reitit ovat monet kyllä tosi kivoja, nämäkin, joita ajelimme. Kiitos taas kommentistasi Seija!

      Tykkää

      Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Kyllä sinä Timo selviäisit tällaisesta, jopa ilman sähköavusteista pyörää. Ihailen nuoruuttasi ja jaksamistasi. Kiitos kannustuksesta ja siitä että kommentoit! Palaute on aina kiva saada.

      Tykkää

      Vastaa
  2. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Onnittelut myös täältä!

    Ja ei tämäkään reitti yhtään hassummalta vaikuta, vaan päinvastoin, Todella kauniita paikkoja oli tämänkin reitin varrella. Hauska kontrasti muuten tuon Tikkurilan uuden kirkon osalta verrattuna vanhoihin puukirkkoihin, joita olemme käyneet viime aikoina ihailemassa. On Suomessa kyllä monenlaisia kirkkoja!

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Kiitos onnitteluista ja kommentistasi! Tuo pitempi reitti oli valittu myös sillälailla, että siinä oli mukavia pyöräilypätkiä jokien rantoja ja puistoja pitkin, niin oli mukava vain polkea välillä. Tikkurilan kirkko oli tosiaankin mielenkiintoinen ja uudenlainen. Jos joskus kiertelet Helsingissä kirkkoja, etkä vielä tunne näitä, suosittelen Kannelmäen aivan erikoista kirkkoa ja Pakilan Hyvän Paimenen kirkkoa, joka on suunnilleen kaunein, jonka tiedän. Yksinkertainen ja juhlava.

      Liked by 1 henkilö

      Vastaa
  3. Eila / Metkaamatkustelua

    Onnittelut täältäkin saman vuosikerran sähköpyöräilijälle! Teillä oli mukava tapa viettää merkkipäivää ja jäi hauskoja kuvamuistoja. Tuttuja paikkoja oli paljon, mutta Länsimäen komeat muraalit ovat meiltä vielä näkemättä.

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Kiitos kommentistasi ja onnitteluista! Sähköpyöräily on siitä kyllä hauskaa, että kovin paljon fyysisiä ponnisteluja ei tarvita, kunhan vain muuten jaksaa olla kokonaisen päivän liikkeellä. Tuttuja reittejä minäkin olin tälle retkelle valinnut, ja juuri nuo Länsimäen muraalit olivat uutta ja yllättävää. Jatketaan! Tsemppiä pyöräilyyn.

      Tykkää

      Vastaa
  4. FAMMO MATKALLA

    Onnea 70-vuotiaalle! Kadehdittavan reippaita olette ja kirsikankukat ovat tosi ihania, niitä tuntuukin sillä suunnalla riittävän. Vähän minua askarruttaa tuo sähköpyörä, entä jos akku loppuu kesken matkan, onko se silloin raskas polkea?

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Kyllä, kun sähköpyörän akku loppuu kesken, pyörä on raskaampi polkea kuin tavallinen pyörä. Syynä on ilmeisesti enimmäkseen se, että pyörä on painavampi. Emme ole kokeneet kesken loppumista kuin kerran. Silloin Juhan akku näytti olevan loppumassa, ja vaikka vaihdoimme akkuja, sain viimeiset kolme kilometriä polkea ilman avustusta. Ei ollut kivaa, ja ylämäkiä talutin pyörää, kun en viitsinyt enää pitkän päivän jälkeen ponnistella yli voimien. Meillä on sen verran hyvät akut, että olemme joskus ajaneet yli 100km yhdellä latauksella. Tuolloinen akun loppuminen tuli kuitenkin jo noin 60 kilometrin jälkeen. Päättelimme, että avustus on hyvin voimakkaasti sidoksissa siihen, millainen reitti on ja miten polkee. Silloin oli ollut pitkiä ylämäkiä ja vastatuulta ja ajoimme vielä aika reipasta vauhtia. Juhan akku kestää vähän vähemmän aina, koska hän on painavampi ja minua 30cm pitempi, joten kuormaa ja ilmanvastusta on enemmän. Ajamisen tapa vaikuttaa paljon. Tuo syntymäpäiväajelu oli rentoa menoa, olimme liikkeellä koko päivän ja akuissa oli viidestä palkista vielä kaksi jäljellä, kun tulimme kotiin. Kiitos onnitteluista ja kommentista! Kirsikankukat houkuttelevat tosiaankin nyt liikkeelle koko ajan. Ja on oikein kiva näyttää reippaalta. 🙂

      Liked by 1 henkilö

      Vastaa
  5. Mari / Kodinvaihtaja

    Onnittelut sankarille! Sain idean, että ensi vuonna teen synttäribileet samalla teemalla, tosin 50 vuotta ja 50 km, päästään helpommalla! Mietittiin kavein kanssa, että mitä jos pidettäis tuplajuhlat ja 50 vierasta!!!🥰

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Hyviä synttäribileitä! Vieraatkin saisivat polkea? Olet niin paljon nuorempi, että taidat viettää juhlasi vielä ilman sähköpyörää? Me ostimme sähköpyörät 60-vuotislahjoiksi itsellemme, emmekä ole päivääkään katuneet. Emme todellakaan pystyisi tällaisia nautintoja enää tuottamaan, jos tavallisilla pyörillä ajelisimme. Kiitos onnitteluista ja kommentista!

      Tykkää

      Vastaa
  6. Anne | Elämää Nomadina

    Mahtava ja reipashenkinen tapa viettää juhlapäivää, onnittelut täältäkin pyöreistä vuosista! Kauniita kirsikkapuita ja kesään heräävän luonnon vihreyttä näyttää mahtuneen reitin varrelle runsaasti – toukokuu on ihanaa aikaa luonnosta nauttimiseen!

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Kiitos onnitteluista ja kommentoinnista! Kyllä tosiaan viime viikon lämpöaalto oli aivan ihana pyöräilyä ja luonnossa liikkumista ajatelle.

      Tykkää

      Vastaa
  7. Merja / Merjan matkassa

    Paljon onnea Juhalle! Onpa kiva idea polkea saman verran kilometrejä kuin on synttärisankarin ikävuosia. Minulla ei ole tällä hetkellä pyörää lainkaan. Kun muutimme tänne yli 10 vuotta sitten heitin vanhan romupyörän muuton keskellä pois. Tarkoitus oli ostaa uusi ja aina keväisin se ajatus nousee mieleen, mutta ostamatta on vieläkin. Upeita kirsikkapuita teidän reitille osui. Istutin mökille toissa viikonloppuna oman kirsikkapuun, mutta sen kukintaa joutuu vielä odottamaan 🙂

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Kiitos kommentistasi! Tällä hetkellä olisi vaikea kuvitella elämää ilman pyörää. Oikeastaan ilman sähköpyörää. Se on tuonut niin paljon hupia meidän elämään. Ja ovatpa pyörät olleet muutaman kerran mukana ulkomaanmatkoillakin. Jos minun pihallani olisi tilaa, voisin kuvitella kirsikkapuun meillekin. Yksi koristeomenapuu on, ei huono sekään.

      Tykkää

      Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Kiitos! Kyllä me todellakin melko hyväkuntoisia ikäiseksemme olemme. Kävelemme ja pyöräilemme paljon tai sitten puuhailemme kaikenlaista pihalla. Vaikka emme mitään kuntoilijoita varsinaisesti ole, tällainen kevyt liikkeellä oleminen onnistuu vielä hyvin ja on todellakin antoisaa. Varsinkin näin kesän kauniissa luonnossa. Nautintoa sinullekin!

      Liked by 1 henkilö

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s