Juha täytti 70. Juhlan kunniaksi suunnittelin 70 kilometrin pyöräilyretken. Keräsin retken varrelle erityisesti kirsikkapuita, joita löytyy Roihuvuoren lisäksi Tokoinrannasta, Viikistä ja sieltä täältä muualtakin, ja yhden Juhan ehdottoman suosikin. Fazerin vierailukeskus Vaaralassa tuli siis kartalle.

Aamupalan seurana oli jo riittävä määrä valmiiksi tehtyjä eväitä ja siten matkaan päästiin jo ennen yhdeksää.

Ensimmäinen onnittelusoitto tuli, kun ensimmäiset neljä kilometriä olivat takana. Juha kuunteli siskonsa laulutervehdyksen Vantaanjoen varren ulkoilupolulla.

Hetken päästä oltiin jo Keravanjoen puolella ja pysähdyttiin Helsingin pitäjän kirkonkylän myllyn kosken kohdalla.

Tällä sillalla poiketaan usein, kun Helsingistä Vantaalle ajetaan. Ihan kiva silta, vaikka vieläkin ihmettelen sitä, että Juha ensi kertaa täällä ollessamme sanoi, että hänelle tulee tästä mieleen Firenzen Ponte Vecchion silta. Ei kai sentään? Missä kultakaupat ja matkamuistomyymälät?

Keravanjoen rantoja on helppo ajella Tikkurilaan asti. Ennen Tikkurilaa saimme jo ihailla ensimmäisiä kirsikkapuita ja muutenkin kaunista rantaa.

Ajoimme Heurekan pihaan. Kaksi tärkeää muistoa Juhan elämän varrelta. Anssi Asunnan taideteos muistuttaa Juhan entisen koulun pihalla olevasta vastaavasta taideteoksesta ja työtoveruudesta.

Toinen muisto on syntymäpäiväliputus. Jo lapsena Juha riemuitsi siitä, että hänen syntymäpäivänsä oli liputuspäivä. Vasta aikuisempana selvisi syy-yhteys Snellmannin päivään. Heureka liputti komeasti 70-vuotiaalle tänään.

Tässä kartta matkan alusta. Kirsikkapuiden kohdalla on tähti, muiden kuvien kohdalla sydän.

Kohta jatkettiin matkaa ja taas soi puhelin. Piti istahtaa kirsikkapuun viereen penkille.

Ehdittiin juuri seuraavalle kirsikkapuulle, kun puhelin soi taas.

Sitten olikin vuorossa ensimmäinen yllätyspysähdys. Tikkurilan uusi kirkko oli hieno nähtävä.

Kirkon yhteydessä olevaa Lauran kaffilaa olemme kuulleet monien kehuvan ja niinpä Juha kävi tiskiltä ostamassa kahvin ja kakkupalan. Vessakin oli upea ja varmaan siisteimpiä, mitä retkillämme olemme tavanneet.

Tällä kartalla Tikkurilan kirkko ja kirsikkapuut.

Seuraava etappi oli Koivuhaan arboretum. Kirsikkapuu toivotti tervetulleeksi sinnekin.

Hetken päästä Koivuhaan puulajipuisto tarjoaa vielä monipuolisempaa nähtävää, kunhan puissa alkaa olla lehtiä, mutta oli se kaunis nytkin valkovuokkomattoineen ja tuohituomen runko antoi jo aavistuksen siitä, mitä jännää on tulossa.

Koivuhaan puulajipuiston vieressä on monien kehuma Viherpaja. Kyllä se hieno käyntikohde olikin. Viherpaja tarjoaa erittäin monipuolisen valikoiman kasveja, pensaita ja puita ja niitä katsellessamme tuli sellainen olo, että jostain pitäisi äkkiä saada lisää rahaa ja sitten tulla autolla uudelleen. Puutarhamyymälästä saisi myös japanilaishenkisiä koristeita puutarhaan. Harmiksemme paikan Japanilainen puutarha oli nyt suljettu.

Matka jatkui Ristisillan puistoon, jossa olemme jo monta kertaa ennenkin pysähtyneet kahvitauolle.

Kartta tästä osasta matkaa:

Sitten Hakkilan suuntaan. Pikku pysähdys Punaisten muistomerkille Hiekkaharjun urheilupuiston vieressä.

Jokipakanpolkua jatkettiin jälleen Keravanjoen toiselle puolelle.

Ja hetken päästä oltiin Honkanummen hautausmaalla, josta myös löytyi kukintaansa aloittelevia kirsikkapuita.

Sitten alkoi Juha olla jo aikalailla hämmennyksissään siitä, minne jatkoimme. Eikä viime vuonna käydyn Håkansbölen kartanon näkeminen paljon auttanut aavistamaan, minne olimme seuraavaksi ajamassa.

Mutta muutaman kilometrin pyöräilyn jälkeen alkoi ilo kuplia. ”Mennäänkö me Fazerilaan?” No mentiin, kohta oltiin pihalla lukitsemassa pyöriä telineeseen. Juha piipahti vessaan ja minä kuiskasin myymälän kassalle, että hän voisi ilahduttaa kohta paikkaan astuvaa miestä toivottamalla hyvää syntymäpäivää. Hänpä innostui asiasta, kuiskasi pyynnön kahdelle muulle lipunmyynnissä olevalle naiselle ja kun Juha tuli esiin, alkoi laulu: ”Paljon onnea vaan… paljon onnea herra.. paljon onnea vaan!” ja Juha sai käteensä pussillisen suklaamaistiaisia.

Näin ajelimme Fazerilaan:

Teimme sitten tarvittavat ostokset. Minä ostin 12 pakettia Oululaisen kaurakorppuja ja Juha erinäisen määrän suklaaherkkuja. Sen jälkeen odottikin sitten uusi yllätys. Tuukka ilmestyi paikalle kahvilan terassille ja osti isälleen Pätkiskakkupalan.

Kun Tuukka oli autolla liikkeellä, meidän ei tarvinnutkaan pakata korppujamme ja suklaitamme pyöränkoreihin, vaan saimme kotiinkuljetuksen ostoksillemme.

Juha kysyi jo, paljonko kotiin olisi matkaa lyhintä tietä, mutta minä torppasin ajatuksen heti, koska siten ei olisi matkamittariin kertynyt ajateltua 70 kilometriä. Lähdimme kiertämään Länsimäen suuntaan. Kadun varressa yllätti pari komeaa muraalia.

Mustapuronpolku Mellunmäen ja Myllypuron välillä oli todella miellyttävää ajettavaa. Kaunista, rauhallista ja tasaista.

Ja sitten suunnistimme Strömsinlahdelle meren rantaan ja käännyimme kohti Herttoniemeä ja Roihuvuorta.

Näin saavuimme Fazerilasta Roihuvuoreen:

Roihuvuoressa työnsimme pyörät kävelyteitten ulkopuolelle ja kaivoimme laukusta kahvit ja eväät kivelle. Täällä olemme olleet ennenkin. Syrjässä tungokselta.

Lähtiessämme soi taas puhelin ja Juha sai onnittelut jälleen yhden kirsikkapuun alla.

Kirsikkapuut alkavat juuri kukkia. Helatorstain aatto ja kesäisen lämmin ilma olivat jo keränneet paljon ihmisiä nauttimaan kesästä ja kukista.

Tämän jälkeen pyöräreitillemme tuli ongelma. Herttoniemestä ei päässytkään Kulosaaren puolelle Kipparlahden reittiä, jota olimme aikaisemmin ajelleet. Kyselimme vastaantulijoilta vinkkejä ja lopulta kaksi nuorta naista neuvoivat, että Herttoniemen siirtolapuutarhan läpi voi ajaa. Ei se ehkä virallinen ja tarkoitettu reitti ollut, mutta niin teimme. Olimme ensimmäistä kertaa Herttoniemen siirtolapuutarhassa sisällä.

Näillä seuduilla olemme viihtyneet usein aikaisemminkin. Kivinokka, Kulosaari ja Mustikkamaa tarjoavat oikein mukavat ja viihtyisät kävely- ja pyöräilykohteet. Nyt emme kuitenkaan pysähdelleet vaan ajoimme Kulosaaren ja Mustikkamaan läpi suoraan Taatan omalle sillalle eli Isoisän sillalle Kalasatamaan.

Kalasatamasta Hakaniemen kautta Tokoinrantaan ei ole miellyttävin kohta pyöräretkellämme, mutta selvisimme kuitenkin. Pyöräilyväylät ovat sekavat ja kun liikkeellä oli paljon myös jalankulkijoita, piti koko ajan väistellä ja pysähdelläkin.

Tokoinrantaan on istutettu kaunis rivi kirsikkapuita. Puut eivät ole vielä kovin isoja ja kun kukintakin oli vielä hyvin alussa, ei täältä vielä saanut kovin näyttäviä kukkivien puiden kuvia. Nurmikoille kasautuneiden ihmisten määräkin vähän yllätti. Ja harmittikin. Aamulla luimme lehdestä, että poliisi oli joissain puistoissa joutunut pyytämään väkeä lähtemään pois.

Tokoinrannan suosiota piknikpaikkana emme kyllä ihmettele. Eläintarhanlahden näkymät ovat hienot ja lähellä rataa on jo muutamia komeita kirsikkapuitakin. Ja täysi ravintolan terassi.

Roihuvuoresta Tokoinrantaan:

Eikä vieläkään suorinta tietä kotiin, vaan otimme suunnaksi Meilahden. Stadionin, Tukholmankadun ja Paciuksenkadun vierellä kulki ihan mukavat pyöräilyväylät, vaikka ei tuollainen katujen varsien ajelu meidän mieleisintä puuhaamme olekaan.

Meilahden arboretum on viihtyisä ja yleensä väljä paikka. Tällä kertaa piknikpöydät olivat täälläkin harvinaisen täynnä, mutta nurmikoilla olisi kyllä tilaa ollut enemmänkin. Meilahden arboretum tarjoaa eri aikoina erilaista nähtävää. Kohta on paljon kukkivia puita, alppiruusujakin on kesäkuussa ja sen jälkeen kukkivat ruusut. Tällä kertaa nautimme hetken vihreästä nurmikosta ja yhdestä kukkivasta valkoisesta puusta.

Tokoinrannasta Meilahden arboretumiin matka oli kadunvarsipyöräilyä.

Sitten alkoi tulla jo ajatus aika suorasta ajamisesta kotiin. Pikku Huopalahden rantoja ajaessa saimme taas pysähtyä katselemaan talon pihassa kasvavia kirsikkapuita. Niitä kuvasi joku muukin ja vieressä olevalla leikkipaikalla oli muutama leikkijä. Mutta ei tungosta.

Ruskeasuon kautta ajaessamme jäimme hetkeksi katselemaan sähköbussia, joka lataantui siinä päätepysäkillä. Emmepä ole ennen nähneet.

Ruskeasuolla on puistossa myös muutama upea kirsikkapuu.

Näiden kirsikkapuiden jälkeen ajoimme sitten kotiin. Kotimatkan mutkat tässä.

Matkamittariin oli pihalle tullessamme kertynyt 71km, eli päivän tavoite oli jo ylitettykin. Juha ehdotti, että tällä ajelulla olisi sitten kuitattu jo ensi vuoden syntymäpäivä jo etukäteen. Saa nähdä, mikä on juhlimistilanne silloin. Sen jälkeen kiinnosti tietysti katsoa, olisiko akun sähköavustusta ollut vielä jäljellä ja olisihan sitä. Päivä oli mennyt rattoisasti rennosti ajellen ja enimmäkseen ECO-avustuksella, joten tehoja oli aika paljon vielä jäljellä. Viidestä akun palkistakin oli jäljellä kaksi. Meillä on varmaan hyvät pyörät? Husqvarnan kaupunkipyörät, jotka ostimme viime kesänä Electrobikesta.

Päivä päättyi juhlimiseen. Ovella oli odottamassa kukkakimppu onnitteluineen ja kun siihen lisäsi vielä Fazerilta ostetut tuliaiset, Juha hymyili vielä 70 kilometrin pyöräilypäivän jälkeenkin.

Tämä kuva on kyllä otettu jo edellisenä päivänä, kun kaksi entistä kollegaa kävi onnittelemassa ja syntymäpäivän pyöräretki oli vasta suunnitteilla.

Tähän loppuun vielä yksi vinkki kirsikkapuistosta, jossa emme tänään käyneet. Viikissä on Gardenian vieressä upeita kukkivia puita. Nämä kuvat ovat viime keväältä.

Facebookin sivultamme Ailajajuha voit seurailla retkiämme.

Tämän matkan jälkeen haluan suositella kahta aikaisempaa tekstiämme. Tällä kertaa emme pysähtyneet Kivinokka, Kulosaari, Mustikkamaa -alueella, mutta lue ihmeessä teksti, alue on hieno ja monipuolinen käyntikohde.

Lisää pyöräretkistämme löydät tällä haulla. Viime vuonna otimme projektiksi tutustua Vantaaseen pyöräillen. Oli kivaa, ja tällä matkalla bongasimme uudelleen muutamia silloin löytämiämme helmiä.

Syksyllä 2021 lähdimme jo automatkallekin. Automatka Eurooppaan toteutui turvallisesti ”Omassa kuplassa”

Lupa matkustaa. Omalla porukalla, omalla autolla.