Ardalesin järvet – näköaloja ja patikointia

Ardalesin järvet

Kun etsin tietoa patikointimahdollisuuksista ja paikoista Ardalesin tekojärvien alueelta, löysin lähes yksinomaan Kuninkaan polkuun liittyviä tietoja. Sen olin jo kävellyt läpi, ja nyt halusin patikoida muualla ja nähdä ihanan turkoosinvihreät järvet, joista olin silloin nähnyt vilahduksen parkkipaikalta, jonne Juha jäi minua ja ystäviäni odottamaan.

Lähdettiin siis vähän summassa matkaan. Jo lähestyminen oli maisemien suhteen lupaavaa. Vuoria, järviä ja vihreää.

Marraskuu ei taida enää olla ranta-alueen turistisesonkia. Kaikki alueet rannan suuntaan olivat kiinni. Verkkoaitojen portit olivat suljettuja.

Olimme juuri tulossa sen pääkohteen parkkipaikalle, kun käännyimmekin pois tieltä ja ylös rinteelle. Nappivalinta! Hetkessä olimme löytäneet ensimmäisen Miradorin. Saman tien lähtivät ensimmäiset Instakuvat nettiin ja hehkutimme olevamme Mirador de Los Embalses -näköalapaikalla.

Näkymät vihreänturkooseille järville olivat juuri sitä, mistä aamulla olimme haaveilleet.

Ja missähän sitten patikoitaisiin askelmittarit tyytyväisiksi?

Sekin näytti selviävän saman tien.

Camino Gaitanes

Automme vieressä oli taulu, jossa oli reitti Camino Gaitanes. Sille vievä reitti oli portilla suljettu, mutta kysyimme neuvoa paikalliselta pakettiauton kuljettajalta, ja hän huitaisi, että sinne vain. Tämän kartan poimin Wikilocista jälkeen päin.

Kivalta näytti alamäki metsän ja kallioiden keskellä.

Sitten Juha yhtäkkiä tajusi, että olimmekin sen Kuninkaan polun lähtöpaikalla ja korkean paikan kammoisen muuten rohkean miehen hymy alkoi hyytyä. Sain jo aikamoisen mulkaisun, kun siippani luuli minun johdattaneen hänet petollisesti jonnekin, minne ei pitänyt mennä. Sitten Juha luki infotaulusta, että sauvoja ei saa ottaa mukaan.

Helpottunut mies laskeutui sauvoineen lähtöpaikan vierestä portaita pitkin jokirantaan.

Helpotus syveni, kun opasteet näyttivät tulosuuntaamme.

Tähän maisemaan istahdimme evästauolle. Polun varressa oli siihen pöydät ja penkitkin.

Mukavia näkymiä oli tältäkin polulta, vaikka ei minkään rotkon reunalla keikuttukaan. Vaikka eivät nämä niille rotkonäkymille vedä vertoja, eivät sinne päinkään.

Leppoisaa ja turvallisen oloista oli kävely tällä polulla.

Lopuksi kyllä tajusimme olevamme eksyksissä. Olimme ilmeisesti ohittaneet jonkin viitan jollekin pienemmälle ylöspäin vievälle polulle ja saavuimme El Kioskon ravintolan eteen. Mutta mitäpä tuolla väliä, alhaalta rannasta oli taas kiva katsella ihanan väristä järveä, vaikka oikeasti päämäärämme ja automme oli jossain tuolla ylhäällä.

Caminiton virallisen parkkipaikan vartija yllätti. Ei nimittäin ymmärtänyt, kun Juha kysyi englanniksi, minne meidän pitäisi mennä löytääksemme takaisin autollemme. Luulin, että paikka on niin turistinen, että englannin kieli olisi itsestään selvyys. Onneksi osasin sen verran espanjan sanoja, että pystyin kertomaan, että emme ole ostamassa lippua, vaan ”nuestro coche” on tuolla jossain ”cerca de Mirador”. Ja sitten hän viittasi kädellään suunnan.

Ja hetken päästä olimme kiivenneet pikkupolkua rantatien yläpuolelle.

Saman tien meille selvisi toinen erehdyksemme. Olimmekin parkkeeranneet jonkun nimettömän Miradorin viereen ja varsinainen Mirador de Los Embalses olikin  vielä ylempänä lähes puolen kilometrin päässä. Eipä tuosta huolta, askelmittarit huusivat vielä pientä vajetta muutenkin.

Kävelyreitin varreltakin oli vielä mukavia näkymiä alas järvelle. Padon ylittävällä sillalla kulki sekä autoja että ihmisiä.

Rannan ravintolat tarjosivat portaita ja patioita rantaan.

Tie näköalapaikalle oli taas vaikuttava. Kamerani on kyllä suorassa ja niin on kävelijäkin.

Melkeinpä sanoisin, että siltä pienemmältä ja nimettömältä Miradorilta oli vielä hienommat näkymät kuin täältä. Järvien välissä olivat patorakennelma näkyi kyllä hyvin.

Ja iltapäivällä jo alempana oleva aurinko valaisi järvet ja vuoret.

Päätimme jatkaa näköalakierrosta ja valitsimme paluureitiksemme kiertoreitin pohjoisen kautta. Suunnilleen näin:

Tämä oli yksi onnistunut valinta lisää tähän päivään. Järvimaisemia riitti vielä pitkään.      

Tie oli melko kapea ja mutkainen, mutta myös hiljainen. Eipä tullut onneksi monta autoa vastaan.

Pysähtymisen aiheita riitti.

Kalliot ovat samoja, jotka ympäröivät Torcalin luonnonpuistoa Antequeran eteläpuolella. Hienoja ne ovat tästäkin suunnasta.

Valle de Abdalajís tarjosi vielä syyn pysähtyä. Valkoiset talot jyhkeän vuorenrinteen edessä auringonlaskussa ovat aina kiehtova yhdistelmä.

Ja aina löytyy matkan varrelle jokin sattumanähtävyys, kun vain pitää silmänsä auki.

Oli taas hyvä retkipäivä. Askelmittarit tyytyväisinä ja kameran muistikortin tallennustila täyttymässä. Ei  kun….näimme kaikkea kaunista ja kivaa, kävelimme raikkaassa ulkoilmassa ja tutustuimme uuteen paikkaan. Näin on hyvä.

Jos sinua kiinnostaa se paikan ykkösnähtävyys, jota varten kaikki sinne menevät, voit lukea minun retkestäni Paulin ja Tarjan kanssa täältä:

Mummi Caminito del Reyllä

Kun me retkeilimme Ardalesin järvillä, Asko ja Marjatta kävivät ihmettelemässä Caminito del Reyn. Linkki tekstiin blogissa Appamatkustaa:

Kuninkaan polku (Caminito del Rey) kuuluu ehdottomasti Andalusian huippukokemuksiin

Retkeilemme edelleen ja jos tykkäät seurata meidän juttujamme, voit käydä tykkäämässä meidän Facebook-sivusta, niin pysyt paremmin kuulolla.

6 ajatusta artikkelista “Ardalesin järvet – näköaloja ja patikointia

  1. Asko Leppilampi

    Teille sattui upea päivä. Seuraavana sateli tihkua, mutta ei haitannut tahtia Caminito fel Reyssa. Kiitos näistä vinkeistä? Laitan oman matkakertomukseni tänne, kun de ilmestyy ja lisään siihen sinun aiemmankin kertomuksesi linkiksi. Sopinee niin?

    Tykkää

    Vastaa
    1. espanjaan Kirjoittaja

      Hyvä, että pääsitte näkemään tuon Caminito del Reyn, se on kyllä kokemus sinänsä. Laita vain oma linkkisi kommentteihin, jos en itse huomaa ja ehdi sitä laittaa suoraan tekstiini. Ja totta kai olen iloinen, jos löydät minun teksteistäni linkitettävää omiin upeisiin teksteihisi. Hyvää reissun jatkoa!

      Tykkää

      Vastaa
  2. Anna K.

    Hienoja maisemia nämäkin, vaikka ei Caminito del Reyn veroisia. En tiedä pystyisinkö itsekään sitä kulkemaan, sen verran hurjia kuvia sieltä olen nähnyt. Tuollainen patikkaretki luonnossa piristäisi kummasti tätä marraskuun harmautta. Aikoinaan Kanarialla asuessani käytiin siellä myös patojärvillä retkellä, tosi hienot maisemat oli sielläkin.

    Tykkää

    Vastaa
    1. espanjaan Kirjoittaja

      Patikkaretket luonnossa ovat yksi parhaita juttuja, joista Aurinkorannikko saa pluspisteitä vertailussa Suomen marraskuun harmauteen. Toki Caminito del Rey on huikea, mutta mies ei halua yrittää, siksi kävin sen parin kaverin kanssa ilman häntä. Ei sinne tarvitse kaikkien mennä, alas katsominen voi olla turhan vaikeaa joillekin, vaikka se ihan tukevalta ja turvalliselta kuljettavalta tuntuukin. Kiva, kun luit ja kommentoit!

      Tykkää

      Vastaa
  3. Teppo/Tämä matka

    Mainiot maisemat. Me on tehty myös Andalusiassa järvikävelyitä kun on maisemat pysäyttänyt. Aina on ollut rauhallista – tuskin muita kulkijoita ja upeita viljelyksiä.

    Tykkää

    Vastaa
    1. espanjaan Kirjoittaja

      Andalusia tosiaankin yllättää maisemillaan ja monipuolisuudellaan jatkuvasti. Ja tuolla rauhallisuudellaan, kun lähtee luontoon, vuorille ja järville. Aiomme jatkaa. Kiitos kommentistasi!

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s