Tapahtumiin osallistuminen on mukava osa matkaa, se tuo sosiaalisia kontakteja ja tutustuttaa paikalliseen toimintaan. Valitsimme kuuden viikon automatkallemme vierailut jumalanpalveluksissa joka sunnuntai. Laitoimme Googlen hakuun ”Evangelische Gottesdienst” ja yhtä kertaa lukuun ottamatta löysimme sopivan. Pyöräilimme Boltenhagenin kirkkoon, kävelimme Berliinissä suomalaisen seurakunnan jumalanpalvelukseen ja Berliner Domin ”saattohoitomessuun”, Rothenburg ob der Tauberissa löysimme naapurikunnasta pienen kirkon, Cochemista löytyi kodikas kirkko ja Ratekaussa pääsimme todistamaan konfirmaatioon valmistautuvan teinitytön kastetta. Paljon mielenkiintoisia tapahtumia, jokainen erilainen.

Boltenhagenin kiitosmessu

Klützistä Boltenhageniin oli kahdeksan kilometrin pyörämatka. Otimme siis pyörät alle lämpimänä sunnuntaiaamuna ja pyöräilimme hyvää pyörätietä Boltenhagenin suosittuun rantakylään. Kirkon mäelle tullessa hämmästyimme, miten moni muukin oli tullut paikalle pyörällä.

Menimme sisään kauniiseen pieneen kappeliin ja yhdellä penkillä ihmiset tekivät meille tilaa. Täyttä oli.

Messu oli tutun oloinen, osa lauluistakin oli tuttuja sävelmiltään. Oli mukava laulaa muiden mukana. Yksi asia meni aivan eri tavalla kuin Suomessa. Ehtoolliselle kerääntyi kerralla niin paljon ihmisiä kuin alttarille mahtui ja sitten he asettautuivat ympyrään alttarin ympärille. Lopuksi kaikki tarttuivat toisiaan käsistä ja toivottivat piirissä siunausta. Sitten alttarille kerääntyi toinen piiri.

Tämä sunnuntai oli sadonkorjuun kiitossunnuntai. Alttarille oli tuotu syksyn satoa kiitokseksi siitä.

Sadonkorjuuseen liittyi muukin kaunis koristelu.

Täälläkin vaihdoimme muutaman sanan ovella tervehtivien suntion ja papin kanssa ja kerroimme olevamme suomalaisia turisteja. Saimme iloiset ilmeet vastaukseksi.

Sitten jatkoimme pyöräilyä, Boltenhagen ympäristöineen on mainiota pyöräilymaisemaa.

Berliinin suomalaisen seurakunnan jumalanpalvelus

Tiesimme jostain, että Berliinissä on suomalainen seurakunta ja netistä löytyi tieto, että he järjestävät Suomi-keskuksen vieressä olevassa Passionskirchessä kerran kuussa jumalanpalveluksen ja se sattui juuri tälle sunnuntaille. Hotellistamme oli kahden ja puolen kilometrin aurinkoinen kävelymatka tänne ja matkan varrellakin oli nähtävää. Esimerkiksi toinen komea kirkko, puistoja ja jokirantaa.

Melko pian olimme perillä ja sisällä kirkossa.

Jumalanpalveluksen jälkeen istuimme kirkkokahveilla ja juttelimme täällä asuvien suomalaisten kanssa. Moni oli asunut täällä jo vuosikymmeniä, joku ensin DDR:n puolellakin ja tällä hetkellä korostui myös Berliinin laajuus, monella oli tänne Suomi-keskukseen pitkäkin matka. Oli iloinen tapaaminen.

Tämä kuva on Suomi-keskuksen esitteen kannesta.

Saattohoitomessu Berliner Domissa

Jatkoimme suomalaisen seurakunnan tavattuamme metrolla Berliinin tuomiokirkkoon, koska ajattelimme, että myös siellä sisällä olisi kiva käydä jälleen. Viimeksi täällä käydessämme valofestivaalien aikaan täällä oli värikäs konsertti.

Tuomiokirkko oli vielä pelkästään auringon valaisema.

Nyt meidät yllätti ohjelma: Saattohoitomessu. Emme olleet ikinä kuulleetkaan, että tällaistakin voidaan järjestää. Netistä löytyi tietoa, että muuallakin Saksassa oli samaan aikaan palliatiivisen hoidon ja saattohoidon aiheisiin liittyviä tapahtumia kirkoissa.

Messussa keskityttiin vanhuuteen ja elämän loppumiseen ja luotiin toivoa sen iankaikkiseen jatkumiseen samalla kun rukoiltiin ja puhuttiin sairauksien ja vanhuuden heikkouden kestämisestä, ehkä paranemisestakin. Tekstitkin oli valittu näin, esimerkiksi

Vanhuksen rukous (Psalmi 71)

₁Herra, sinuun minä turvaan.
Älä milloinkaan hylkää minua.
₂Sinä olet vanhurskas,
pelasta minut, vapahda minut!
Kuule minun pyyntöni ja auta minua.
₃Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta.
Sinä, joka tahdot pelastaa minut,
sinä olet minun kallioni ja vuorilinnani.
₄Jumala, pelasta minut pahojen käsistä,
riistäjien ja sortajien vallasta.
₅Sinä olet minun toivoni, Herra,
Herra, minun turvani nuoruudesta asti.
₆Syntymästäni saakka olet ollut tukeni,
siitä saakka kun kohdusta minut päästit.
Sinulle minä aina laulan ylistystä.
₇Monelle olen ollut ihmetyksen aihe,
mutta sinä olet luja turvani.
₈Siksi minun suuni tulvii kiitosta
ja alati ylistää ihanuuttasi.
₉Älä hylkää minua nyt vanhuuden päivinä,
älä jätä, kun voimani uupuvat.
₁₀Minun viholliseni väijyvät minua
ja pitävät keskenään neuvoa sanoen:
₁₁»Jumala ei ole enää hänen kanssaan,
käykää häneen kiinni, ei häntä kukaan auta.»
₁₂Jumala, älä ole kaukana!
Jumala, riennä minua auttamaan.
Joutukoot häpeään ja häviöön minun vainoojani,
kohdatkoon iva ja pilkka minun ahdistajiani!
₁₄Minä en luovu toivostani
enkä lakkaa sinua ylistämästä.
₁₅Minä julistan uskollista hyvyyttäsi
ja alati sinun apusi runsautta,
jonka mittaa ja määrää en tiedä.
₁₆Herra, minun Jumalani,
minä kerron sinun voimateoistasi
ja julistan vanhurskauttasi, sinun, ainoan.
₁₇Jumala, sinä olit opastajani
jo kun olin nuori,
ja tähän päivään asti
olen saanut kertoa ihmeistäsi.
₁₈Kun nyt olen vanha ja harmaapäinen,
älä hylkää minua, Jumala.
Minä julistan tuleville polville
kätesi mahtia ja tekojesi suuruutta.
₁₉Sillä korkeuksiin ulottuu vanhurskautesi
ja suuret ovat tekosi.
Jumala, kuka on sinun vertaisesi?
₂₀Sinä olet antanut vaikeita vuosia
ja monia ahdistuksen aikoja,
mutta yhä uudelleen sinä virvoitat minut,
syvyyksistä sinä minut nostat.
₂₁Kohota minut takaisin kunniaan
ja lohduta minua jälleen,
₂₂niin lyyrani sävelin saan ylistää
sinun totuuttasi, Jumala,
ja harppuni kielillä kiittää sinua,
Israelin Pyhä!
₂₃Minun huuleni avautuvat ilohuutoon.
Minä laulan sinulle kiitosta,
koska sinä lunastit minut.
₂₄Lakkaamatta minun kieleni
kertoo vanhurskaudestasi.
Minun ahdistajieni osaksi
tuli häväistys ja pilkka.

Messussa ei myöskään jaettu ehtoollista, vaan sen sijasta käytävien päihin käveli kuhunkin kaksi ihmistä ja seurakunta pyydettiin kävelemään heidän luokseen saamaan siunaus. Kukin siunattiin panemalla kädet pään päälle ja sanomalla ”Jumala siunatkoon sinua.”

Mennessämme eteisessä oli henkilö, joka tarkisti, että emme olleet turisteja vaan olimme oikeasti tulossa messuun. No olimme kyllä ja istuimme sen alusta loppuun, mutta kyllä minä messun loputtua pari turistikuvaakin otin.

Kirkosta ulos tullessamme meistä vasta turisteja tulikin, aurinko oli laskenut ja valofestivaalien värit olivat tulleet tilalle. Tästä ei helposti malttanut muualle jatkaa, mutta meitä odotti pitkä kävelyreitti valofestivaalien muissa kohteissa tänäänkin.

Rothenburg ob der Tauber

Seuraavana viikonloppuna olimme Rothenburg ob der Tauberissa ja sunnuntaina lähdössä sieltä eteenpäin. Majapaikkamme oli Betwarissa kymmenkunta kilometriä Rothenburgista pohjoiseen ja se Evangelische Gottesdienst löytyi tältä väliltä Detwangista pienestä kirkosta. Pieni haaste oli se, että se alkoi jo yhdeksältä ja meidän piti siis nauttia aamiainen ja pakata auto aikaisin sunnuntaiaamuna. Mutta hyvin ehdittiin.

Kun tulimme sisään, meidät toivotettiin tervetulleiksi ja kysyttiin: ”Sind Sie neu hier?” Ja kun myönsimme olevamme uusia ja turisteja, meille kerrottiin heti myös, mistä laulut löytyvät. Löytyivät hyvin ja nuottejakin oli, että selvittiin. Kaunis pieni kirkko

Jumalanpalveluksen jälkeen pari ihmistä otti jälleen kontaktia ja kun he kuulivat, että tulemme Suomesta, kuulimme, että Suomi on kaunis maa ja toisella heistä oli ystävä, jolla oli suomalainen vävy. Hauskaa tällainen keskustelu.

Seuraavana sunnuntaina ei jumalanpalvelusta löytynyt netistä. Lähikirkon jumalanpalvelusta kuvattiin lasten kirkkona, jossa oli muutakin ohjelmaa ja sinne jotenkin edellytettiin ilmoittautumista (lounasta varten?). Ehkä oli turha valita näiden tietojen takia olla menemättä. Mutta Suomestahan tulee sunnuntaisin aina jumalanpalvelus telkkarista, eli sellainen sitten tänä sunnuntaina. Olihan sekin kesken matkaa ihan kiva.

Cochem

Cochemistakin löytyi kirkko, vaikka sinne olikin vähän käveltävää myös ylämäkeen. Rannalla kävely oli kyllä jälleen kerran hienossa maisemassa.

Pienen ylämäkikävelyn jälkeen oltiin sitten täällä.

Tämäkin jumalanpalvelus tuotti kiinnostavan yllätyksen. Kun messu päättyi, pappi ja muutama muu työntekijä piti tiedotustilaisuuden seurakunnalle siitä, mitä ensi vuoden projekteista on päätetty. Nuorille järjestetään toimintaa, perheille kokoontumistiloja ja kokoontumisia, vanhuksille tilaisuuksia, joissa on ohjelmaa ja ruokailua. Kirkkopuistoon sijoitetaan pari penkkiä, joissa päivystää seurakunnan työntekijä ja joille voi pysähtyä juttelemaan. Voi mikä idea! Suomessa voisi kyllä käydä niin, ettei kukaan istu penkille, jolla jo joku muu istuu? Ja lasten ja nuorten kanssa toteutetaan koulun kanssa yhteistyössä musikaali, josta Juha jo sai kuulla muutaman musiikkinäytteen. Oli ilmeisesti hyvä musiikillisestikin.

Tämänkin infotilaisuuden jälkeen yksi mies tuli meille juttelemaan ja pyysi tulemaan kirkkokahville mukaan. Oli iloinen, että suomalaiset turistit olivat tulleet tällä tavalla kirkkoon.

Ratekau

Sunnuntai-illaksi olimme ajamassa Skandinavienkaille ja laivaan, mutta majapaikkamme emäntä oli sanonut, että ei ole aamulla mitään kiirettä lähteä pois, koska seuraava vieras oli tulossa vasta maanantaina. No, emme sitten hätäilleet pakkaamisen kanssa, vaan etsimme jälleen sopivan kirkon lähettyviltä. Löytyi Ratekaun kirkko, joka oli myös turistinähtävyys. Kyllä olikin komea, vaikkakaan ei kovin iso kirkkorakennus.

Täälläkin odotti mielenkiintoinen yllätys. Käytävän toisella puolella oli varattu neljä penkkiriviä ”Fur Tauffamilien” eli kastettavien perheille. Vauvoja tai pikkulapsia ei näkynyt kuitenkaan, ja kun kasteen aika tuli, kastemaljan ääreen astuikin teini-ikäinen tyttö vaaleassa mekossa ja kymmenkunta muuta nuorta. Yksi vähän vanhempi, olisikohan ollut isä? Pappi aloitti rukouksella ja sitten jakoi nuorille värikkäät muovimukit, kaatoi niihin kannusta vettä ja siunasi sitten kasteveden mukeissa. Sitten nuoret kaatoivat vedet mukeista kastemaljaan ja tyttö astui sen ääreen. Pappi kasteli kätensä ja sitten tytön otsan ja kaste suoritettiin muuten niin kuin kaste suoritetaan. Nuoretkin siunasivat käsillään ystäväänsä.

Esirukoushetkikin toteutettiin seurakuntaa aktivoivalla tavalla. Seurakuntalaisille jaettiin kyniä ja papereita ja pyydettiin piirtämään kuva henkilöistä, jotka ovat heille rakkaita ja joiden puolesta halusivat rukoilla. Tai ainakin kirjoittaa jotain. (Ei ollut kuitenkaan pakko.) Kävimme messun jälkeen katsomassa etuosaan ”pyykkinarulle” ripustettuja piirustuksia, ja niissä oli tosi paljon piirroksia, joku oli kirjoittanut jotain vanhasta tädistään.

Juttelimme messun jälkeen papin kanssa ja hän kertoi nuorten käyvän rippikoulun 14-vuotiaina ja jos joku ennen konfirmaatiota haluaa kasteen, se tehdään näin. Tehdäänhän näin Suomessakin, mutta ei taideta värikkäitä muovimukeja käyttää kasteveden siunaamiseen.

Jumalanpalvelukset osa matkaamme

Meillä on aina tapana etsiytyä jotenkin sosiaalisiin kontakteihin matkoillamme. Yksi tavoista on tietysti kodinvaihtokonsepti, mutta myös tapahtumiin osallistuminen on yleistä. Käymme usein konserteissa tai paikallisissa muissa tapahtumissa. Näistä kaikkein vaikuttavimpia ovat olleet Wienin Musikvereinin ja Schönbrunnin Oranienburgin konsertit, mutta myös pienempiä juttuja olemme käyneet. Nämä jumalanpalvelukset ovat osoittautuneet mukaviksi kahdesta syystä. Käymmehän nimittäin niissä Suomessakin, mutta ne ovat aina johtaneet jonkinlaiseen keskusteluun paikallisten ihmisten kanssa, jotka ovat olleet aina iloisia tavatessaan suomalaiset turistit.

Hankkiudutko sinä kontakteihin matkoillasi? Jos, niin millä tavalla? Onko joitain tiettyjä tilaisuuksia, joihin menet?

Voit seurata meidän tulevia retkiämme ja matkojamme Facebookissa Ailajajuha