Lähellä Frankfurt am Mainia nämä kaikki. Ajoimme Wiesbadeniin Mannheimista ja poikkesimme matkalla Darmstadtissa katsomassa erikoista Waldspiralia, Darmstadtin Hundertwasserhaus -kohdetta. Majapaikkamme oli Wiesbaden. Kävimme sen keskustassa iltakävelyllä ja seuraavana päivänä pyöräilimme Wiesbadenista länteen Rheinin jokivartta pitkin. Oli taas maisemia, kyliä, puistoja ja jopa yksi linna.

Frankfurtissa olemme jo kerran olleet viikon, joten varsinaisesti sinne ei nyt ollut asiaa, vaikka erityisesti tapahtumat olisivat kyllä houkutelleet, kuten silloinkin kirjamessut ja konsertit.

Darmstadt

Hundertwasserhaus on konsepti, jonka rakennuksia olemme bonganneet aikaisemminkin. Kuuluisin on Wienin Hundertwasserhaus. Pari vuotta sitten poikkesimme Magdeburgissa, jossa myös on monivärinen ja monimuotoinen Hundertwasserhaus kortteli.

Darmstadtin Waldspirale on 1990-luvulla rakennettu asuinrakennuskompleksi Nimi metsäspiraali kuvaa sekä rakennuksen yleissuunnitelmaa että sitä, että siinä on vihreä katto. Joskus aikaisempina vuosina katolla on ollut kahvila, jonne on ilmeisesti päässyt turistejakin, mutta nyt sellaista vaihtoehtoa ei enää ole ja tutustumiseen riitti vain kierros korttelin ympäri. Olipa jälleen hassua. Jokainen ikkuna oli erilainen, samanlaisia ovia tai oven kahvoja ei ollut. Miltähän tuntuisi asua täällä?

Tämän kuvan olin nähnyt jollain nettisivulla, eli aikamoinen rakennuskompleksi tämä on.

Me parkkeerasimme viereiseen parkkitaloon ja lähdimme kiertämään korttelin.

Matka jatkui ja pois ajaessamme näkyi tien varressa tällainen torni, en kyllä keksinyt, mikä se on.

Sitten olimmekin ajoissa Wiesbadenissa ja asetuttuamme hotelliin lähdimme käymään keskustassa. Komeita rakennuksia.

Seuraavana aamuna katsoimme sopivan reitin Rheinin rannalle ja löysimme sopivan parkkipaikan pyöräretken aloittamiseen Biebrichin linnan puiston vierestä. Siitä sitten matkaan!

Näkymät joelle olivat vähän sumuisia, muuten kyllä hienoja.

Joen yli oli pyöräilijöitä varten tällaisiakin palveluja. Siis kesällä, ei enää.

Eltvillessä näimme tällaisen linnan tornin ja ajelimme pihalle. Pihan muurin toisella puolella oli näkymät ruusutarhaan. Pihalle ja sinne ei ollut pääsymaksua, mutta maksamalla pääsymaksun (3,50€) olisi päässyt kiipeämään torniin. Nyt en pysty perustelemaan, mutta se jäi väliin. Olisikohan sumuinen ja sateinen sää ollut vähän maisemakiinnostusta vähentävä?

Lokakuisena päivänä ruusupuiston värit eivät enää tulleet kukista, mutta terassin penkit tarjosivat viihtyisän ympäristön eväskahvihetkellemme.

Palailimme pyörätielle jälleen kauniiden ristikkotalojen keskellä.

Jokimaisema alkoi näyttää vähän siltä, että kannattaisi ehkä kääntyä takaisin ennen kuin sade kunnolla kastelee.

Ja niin siinä sitten kävi. Tällaiseksi jäi reittimme. Vähän harmittikin, koska vain muutaman kilometrin päässä olisi ollut Rüdesheim am Rhein, jossa muutama vuosi sitten pysähdyimme pariksi päiväksi ja silloin ihastuimme monipuoliseen paikkaan, sen nähtävyyksiin ja näkymiin todella paljon. Olisi ollut kiva nähdä paikka nyt pyörän selästä, silloin vain kävelimme, ajoimme autolla ja vaijerihissillä.

Ajeltiin sitten kevyessä sateessa takaisin.

Biebrichin linna Wiesbadenissa ei ole turisteille auki muuten kuin kahvilana, eli sinne sisälle ei nyt päässyt ollenkaan, eikä pääsisi oikeastaan muutenkaan. Mutta linnan puisto oli valtavan hieno. Ja itse linna tietysti myös.

Pihan toisella reunalla oli kaatunut puu. Oliko tarkoituksella, vai myrskyssä, emme tiedä.

Toisella reunalla oli samanlainen komea puu pystyssä.

Rakennuksen keskellä on pyöreä osa, aika komea on.

Toisella puolella linnaa on Rheinin ranta ja hienot näkymät. Siitä kävimme katsomassa Wiesbadenin turisti-infon sivuilta tällaisen muutaman sekunnin videon:
https://www.wiesbaden.de/panorama/html5/4149_4158_wi_biebr_schloss.html

Ihmettelimme kyllä, miten se on kuvattu, kun itse tuota katua ajaessamme olimme ihan täydessä ruuhkassa. Jonossa seisoessamme otimme vielä tällaisen kuvan.

Kävin tämän retkemme jälkeen päivittämässä Rüdesheim am Rheinistä kirjoittamani tekstin. Se on ihana paikka mielessä edelleenkin.

Rüdesheim am Rhein kuvina – yllätti meidät iloisesti.

Kolmas päivämme Wiesbadenissa oli matkan hauskin kokemus. Tapasimme Bad Homburgissa asuvan entisen opiskelijani, kävelimme hänen kanssaan kaupungilla, ja kuulimme paljon opastusta näkemästämme, nautimme lounaan aseman yhteydessä olevassa Thai-ravintolassa ja kuulimme 20 vuoden kuulumiset. Tällainen on aivan huikean ihanaa. Bad Homburgista seuraava teksti.

Bad Homburg vor der Höhe – Frankfurtin vieressä

Voit seurata meitä ja matkaamme myös Facebookissa Ailajajuha