Tämä linna on todella hieno käyntikohde. Langenburgin linna on Hohenlohe-Langenburgin perheen asuinpaikka, jossa perhe asuu edelleen. Se sijaitsee Langenburgissa Schwäbisch Hallin alueella Baden-Württembergissä korkealla Jagsttalin laakson yläpuolella. Vuodesta 1960 lähtien osa rakennuksesta on ollut avoinna yleisölle museona. Opastettu kierros siellä oli todella upea. Onneksi ymmärrämme jonkin verran saksaa, niin pystyimme osallistumaan heti seuraavaan, ei tarvinnut odottaa englanninkielistä kierrosta.

Linnalla on paljon vaihtelevaa historiaa. Noin 1226 Langenburg mainittiin ensimmäisen kerran ja sitä rakennettiin uudelleen vuodesta 1235 lähtien. Sen kaksi mahtavaa pyöreää tornia ovat peräisin tästä ajasta.

1400-luvulla linna muutettiin tykistölinnoitukseksi ja vuosina 1610-1616 ruhtinaskunnan asuinpaikaksi. Nämä peruskorjaukset erottuvat vielä tänäkin päivänä renessanssityylillään, erityisesti sisäpiha gallerioineen, päätyineen ja porrastorneineen. Kolmas ratkaiseva rakennusaika oli vuosina 1757-1759 tehty hillitty barokkityylinen peruskorjaus, johon sisältyi myös kahden ojan yli linnan pääsisäänkäynnille johtavan sillan rakentaminen. 1800-luvulla linnan ulkoasu säilyi pääosin ennallaan. Toisin kuin ympäröivät kaupungit, Langenburg säästyi taisteluissa toisen maailmansodan aikana. Keväästä 1944 alkaen linnan huoneet jouduttiin kuitenkin vapauttamaan sodan vuoksi ja sinne perustettiin sairaala muutama viikko ennen sodan päättymistä.

Aika hurja tuho tapahtui suuressa tulipalossa tammikuussa 1963, jossa itä- ja pohjoissiipi paloivat osittain; ne rakennettiin myöhemmin uudelleen. Tästä oli kuvaus yhdessä linnan huoneessa.

Linnaan pääsee sisään vain opastetulle kierrokselle, joka ei kuitenkaan kierrä ihan koko linnaa, koska osa on siis edelleen yksityistä asumusta. Opastetun kierroksen alkamista odottaessamme ehdimme kiertää Deutsches Automuseumin, joka on linnan vieressä. Olipa paljon nähtävää!

Automuseo toimii entisessä tallissa. Sen suunnittelivat Kraft zu Hohenlohe-Langenburg ja kilpa-ajaja ja moottoritoimittaja Richard von Frankenberg ja se avattiin vuonna 1970. Siellä on kyllä paljon senkin jälkeen kehittynyttä autohommaa.

Jotkut museoautot melkeinpä saivat meidät itsemme tuntemaan vanhoiksi ja museokamaksi. Erityisesti tämä Kuplavolkkari, joka on ollut Juhan perheen auto silloin, kun hän ensimmäistä kertaa opetteli ajamaan autoa.

Itse olen opetellut melkein tällaisella, sillä meidän ensimmäinen yhteinen automme oli Fiat 600 (kuvan auto Fiat 500 Abarth). Siihen aikaan autoon mahtui huomattavasti enemmän kuin nyt. Fiatin kapasiteettia Juha muisteli. 70-luvulla hänen muusikkokaverinsa eli neljä pitkää nuorukaista, Wurlitzer-sähköpiano, Juhan Ovation-kitara ja ainakin yksi Congarumpu tulivat sillä kotiin Tampereelta, eikä lämmityskään toiminut, vaan auton ikkunoita piti koko ajan rapsutella huurteesta.

Paloauto?

Alakerrassa kokoelma kilpa-autoja.

Tämä ihmetytti täällä automuseossa. Kuningatar Elisabethin auto. Linnan museota kiertäessämme, kuulimme, että linnanherra, joka oli perustanut automuseon, oli prinssi Philipin saksalaissukulainen.

Voi vain istahtaa etupenkille. Miten tuo turvallisuus ohuen peltioven takana istuessa? Näitä tehtiin, kun oli pula materiaalista ja kansan oli päästävä pyörien päälle.

Monista automalleista muutettiin takaosa viistommaksi ja saatiin urheiluauto.

Jos Formula-kisoissa tapahtuu jotain, tämä auto kerää letkan peräänsä.

Kammesta käyntiin.

Maitoauto.

Arvokkaan näköinen.

Museo ei ollut ihan täynnä pelkkää vanhaa autoaineistoa. Oli siellä uuttakin. Mercedeksen sähköauton patteriverkostoa ja Sähkö-Mersu ilman peittoa.

Automuseokierroksen jälkeen siirryimme linnan portille odottamaan opastetun kierroksen alkamista. Portilta on hieno näkymä linnan puutarhaan, joka on myös tapahtumien paikka. Syyskuussa linnan pihalla järjestetään Keisarilliset Puutarhapäivät, myyntinäyttely, jossa on näyttelypuutarhoja sekä laaja valikoima harvinaisia ​​kasveja, asusteita ja puutarhakalusteita. Ohjelmaan kuuluu myös puutarhakonsertteja, työpajoja, ympäristökasvatuksen lasten ohjelmaa ja monipuolista kulinaarista tarjontaa. Oli mitä tahansa, niin näkymä oli kaunis.

Linnan sisäpihakin on tapahtumapaikka, jossa järjestetään esimerkiksi konsertteja.

Linnan museossa on seitsemän huonetta, jotka tarjoavat vieraille kokemuksia komeasta elävästä kulttuurista. Esillä on arvokkaita antiikkihuonekaluja, seinävaatteita, kuvia, fajanssia, posliinia sekä kokoelma aseita, panssareita ja metsästyspalkintoja. Kaikki on tosi hienoa ja aivan erityisesti katselimme kattoja.

Kaakkoistornissa sijaitseva kappeli on kolmikerroksinen ja se on rakennettu 1600-luvun alussa. Sisustukseen kuuluvat maalatut puiset galleriat, puinen saarnatuoli ja penkit. Vuoden 1963 suuren linnan tulipalon aikana vain kappelin katto kärsi ja muut sisätilat onneksi säästyivät. Kappelia käytetään nykyisinkin esimerkiksi vihkiäisiin ja täällä kuvataan nyt Saksan Ensitreffit alttarilla -sarjaa.

Bretterner Gang on käytävä, jossa on ritarikunnan kokoelmaa.

Lindestammzimmerissä on Keisari Vilhelm II:n rintakuva ja Britannian kruunajaisia ​​käsittelevä erikoisnäyttely, johon Hohenlohe-Langenburg osallistuu. Langenburgin prinssi Philipp oli sukua kuningatar Elizabethin puolisolle prinssi Philipille ja oli kutsuttu myös hänen hautajaisiinsa. Sitä ennen perheen jäseniä oli kutsuttu moniin muihin juhliin ja Britannian kuningashuoneen jäseniä on vieraillut täälläkin. Niistä oli tällaisia lautasiinkin maalattuja muistokuvia.

Barocksaal on 300 vuotta vanha ja sielläkin järjestetään jatkuvasti konsertteja. Tauluilla on informaatiota linnasta. Barokkihallin viereiset huoneet, kuten Hopeasali, Königseckzimmer ja Neue Tafelstube, ovat myös käytettävissä työryhmähuoneina, eli museo ei ole pelkkä näyttely vaan myös kokoontumistila.

Museokäynti ei ihan esteetön ollut.

Mutta tosi hieno. Opastetun kierroksen jälkeen parkkipaikalle kävellessä oli hienoa katsella myös linnan luonnollista ja kaunista ympäristöä.

Tämän jälkeen emme voi muuta kuin suositella muillekin juuri tässä linnassa ja automuseossa käyntiä.

Seuraava majapaikkamme oli melko pienellä paikkakunnalla eli Ludwigshafen am Rhein. Teimme sieltä päiväretket paikkakunnille, jotka halusimme nähdä, eli Heidelberg, Heppenheim ja Mannheim. Niistä seuraavat tekstit.

Heidelberg

Voit seurata meitä ja matkaamme myös Facebookissa Ailajajuha