Lyypekistä Klütziin

Pyöräilyä, kaksi linnan puistoa, Seebrücke, rannat ja jumalanpalvelus Boltenhagenissa, Kalkenhorstin hieno huvipuisto miniatyyrirakennelmineen alueen linnoista, kaupunkinäkymistä ja historiasta. Todella rikas alku meidän Roadtripillemme Saksassa.

Lähdimme Lyypekistä Gutenbergerin hotellista ja etsimme noin kymmenen kilometrin päästä Ratzeburgin järven pohjoispäästä parkkipaikan. Löytyi hyvä, Rothenhusenin ravintolan läheltä. Nostimme pyörät auton perästä, puimme kypärät päähän ja lähdimme ajelemaan Ratzeburgin järven ympäri.

Suunnilleen tältä näytti reittimme kartalla.

Pyöräilimme läntistä rantaa Ratzeburgin suuntaan. Reitti kulki enimmäkseen lähellä järven rantaa ja ohitti myös uimarantoja. Osa reitistä oli oikein mukavaa ajettavaa, osa hiukan pienempää sorapolkua. Mutta ihan kiva ajo kyllä, ehkä vähän hitaampi, mitä olimme ajatelleet.

Lopulta tulimme alueelle, josta järven yli näkyi jo Ratzeburg.

Viime vuonna automatkallamme pysähdyimme Ratzeburgissa, nämä kuvat ovat sieltä. Ratzeburgista on hienoja näkymiä järvelle, on hieno kirkko, katumaisemia ja puisto. Oikein hyvä pysähdyspaikka.

Käännyimme pyöräilemään järven itäistä rantaa takaisin. Pyörätien laatu oli paljon parempi, osan matkaa ajoimme myös autotietä, mutta ei haitannut, oli tosi vähän liikennettä. Maisemat olivat hyvät, saksalaiset perinteiset talot toivat matkaan tunnelmansa.

Oli sopiva hetki jatkaa matkaa Klütziin, jonne olimme varanneet majoituksen AirBnb:n kautta paikasta Landhausidylle. Paikka oli aivan ihana. Siisti ja hyvä, ja erityisesti puutarha ja terassit olivat ihastuttavat.

Klützissä hyppäsimme jälleen pyörän selkään ja ajoimme muutaman kilometrin keskustaan. Siellä yksi paikan tärkeimmistä nähtävyyksistä on Bothmerin linna, jota kävimme ihailemassa puistosta käsin. Linna on 1700-luvulta ja erilaisten vaiheiden jälkeen se oli toisen maailmansodan jälkeen DDR:n aikaan sairaalana.

Rakennuksiin ja puistoon tehtiin peruskorjaus, joka alkoi vuonna 2009 ja päättyi päärakennuksen avaamiseen vierailijoille toukokuussa 2015.

Sunnuntaiaamuksi etsimme lähiseudulta ”Evangelische Gottesdienst” ja se löytyi Boltenhagenista. Paikka oli sopivan noin 8 kilometrin pyöräreitin päässä, joten sinne! Kirkko oli tosi täynnä ja sen mäellä oli paljon pyöriä, eli samalla tavalla oli moni muukin tullut. Alttarilla oli syksyn sadonkorjuun kiitokseksi tuotuja hedelmiä ja muuta satoa.

Boltenhagen on myös erittäin suosittu rantakohde ja yksi sen hienoista nähtävyyksistä on pitkälle merelle ulottuva Seebrücke. Sillä oli näin sunnuntaina niin paljon väkeä, että tyydyimme ottamaan kuvan tällä tavalla kauempaa.

Boltenhagenin rantakaduilla oli paljon muutakin turisteja houkuttelevaa.

Sitten jatkoimme pitkin rantaa. Oli hyvä pyöräreitti Itämeren rannalla tämäkin.

Rannalta takaisin Klütziin kääntyessämme oli reitin varrella erikoisia puitakin.

Klützissä on myös vanha tuulimylly, joka muutama vuosi sitten on uusittu ja avattu ravintolana, jonne selvästi kutsutaan myös perheitä.

Iltapäivällä meidät saavutti sade, mutta siitä huolimatta halusimme nähdä Kalkhorstin miniatyyrirakennelmien (Minimare Entdeckerpark) alueen eli huvipuiston. Olimme sateenvarjoinemme ainoat vierailijat, vaikka paikalla on tosi paljon nähtävää ja erityisesti lapsille monenlaisia leikki- ja pelipaikkoja. Ystävällinen virkailija sääli meitä ja otti meiltä vain puolet lipun hinnasta. Hauskaa. Maksoimme 4,50€.

Tuosta viimeisestä kuvasta näkyy näiden rakennusten mittakaava, kun vertaa tuohon sateenvarjon alla seisovaan mieheen. Eli tuollaisia ihmistä pienempiä tai vähän suurempia rakennelmia.

Lapsille oli täällä mielenkiintoisen näköisiä leikkipaikkoja. Aika hurjankin näköisiä.

Kalkhorstissa on muutakin hienoa nähtävää. Parkkeerasimme kirkon viereen ja näimme, että ovi oli auki, ja vieressä puuhasi nainen istutusten parissa. Hän toivotti meidät tervetulleeksi ja sanoi, että voisimme ottaa mukaamme siitä mitä tahansa istutuksia ruukuissa. Yhdessä sitten naureskeltiin, että Suomeen on turhan pitkä matka lähteä niitä kuljettamaan ja etenimme sisälle. Siellä oli muutamia miehiä korjaamassa pois sadonkorjuun kiitosjumalanpalveluksen rakennelmia ja hekin toivottivat meidät tervetulleiksi ja laittoivat vielä valotkin palamaan, että näimme paremmin. Ystävällinen kokemus.

Ja vielä yksi näkemisen arvoinen paikka, eli Kalkhorstin linna (Schloss Kalkhorst), joka ei tietenkään enää ollut auki, mutta puiston näkymät ja linna ulkoa olivat kyllä hienot nähdä.

Linnan ympärillä on myös laaja puisto. Ilmeisesti se sopii kävelijöille, mutta autolla sinne on huono ajaa. Ei oikein ole parkkipaikkoja ja tie on aika epätasainen ja likainenkin. Näin luimme arvioinneista ja siltä se vähän näytti meistäkin. Mutta linnan pihalla oli kyllä ihan kiva käydä.

Pois Klützistä lähtiessämme kävimme vielä kurkistamassa Klützin Marienkirchen sisälle. Jälleen yksi kaunis kirkko.

Näin paljon mukavaa tekemistä ja näkemistä löysimme alueelta, josta aikaisemmin emme tienneet paljon mitään. Majapaikkamme oli oikein hyvä, pyöräilymahdollisuudet melko hyviä, vaikka jotkut osuudet olivatkin vähän turhan kuoppaisia, kokemus oli ihan ok. Ja Boltenhagenin ja Kalkhorstin näkymät vasta hienoja olivatkin.

Eikä tässä ollut kaikki. Täältä kävimme tutustumassa myös Wismariin, jonne oli matkaa noin 20km. Täällä teksti Wismarista.

Voit seurata meitä ja matkaamme myös Facebookissa Ailajajuha.

11 ajatusta artikkelista “Lyypekistä Klütziin

  1. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin's avatarMikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Jotenkin nämä alkavan ruskan kuvat näyttävät niin hienoilta! Itse en ole ikinä päässyt niitä ihailemaan Keski-Euroopassa, mutta koko ajan kiinnostaa enemmän ja enemmän. Ehkä eniten Alppien alue, mutta kyllähän nämäkin tavattoman kauniilta taas kerran näyttävät!

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Aila ja Juha's avatarAila ja Juha Kirjoittaja

      Ruska tekee kaikesta matkustamisesta astetta hienomman. Viime vuonnahan me lokakuussa ajelimme noin viikon Alppien alueella ja juuri ruska väritti maisemat. Täällä Saksassa se on parhaimmillaan nyt.

      Tykkää

      Vastaa
  2. Merja / Merjan matkassa's avatarMerja / Merjan matkassa

    Aika mukavat pyöräilymaisemat teillä on ollut. Luonto on kaunista ruskan väreissä, kuten Mikkokin tuossa yllä totesi. Jäin miettimään olenko koskaan ulkomailla päässyt ihailemaan ruskaa eikä heti tule mieleen, vaikka syksyaikaan on tullut Euroopassa reissattua. Tai sitten en vaan muista. 🙂

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Aila ja Juha's avatarAila ja Juha Kirjoittaja

      Meillä on ollut eläkevuosinamme useinkin näitä ruskamaisemia, kun olemme syksyllä ajaneet Espanjaan. Viime vuonna meillä oli ihanin ruskajakso, kun lokakuussa ajelimme matkallamme lähes viikon Alpeilla. Ihanat maisemat + ruska = erinomainen yhdistelmä.

      Tykkää

      Vastaa
  3. stacysiivonen's avatarstacysiivonen

    Saksassa en olekaan pyöräillyt, mutta tekisi mieli kyllä. Entisen derkkulan puolella tilastojen mukaan kirkon jäsenyyteen suhtaudutaan mukavan nihkeästi. Eipä jäsenyyttä tietenkään kirkon ovella tivata, mutta heillä on vähän sama ongelma kuin Suomessakin: on paljon rakennuksia, mutta vähän maksajia.

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Aila ja Juha's avatarAila ja Juha Kirjoittaja

      Saksa tarjoaa kyllä aika kivasti pyöräilymaisemia. Erityisen suositeltavia pyöräilijälle ovat jokimaisemat. Me olemme pyöräilleen aikaisemmin Elben ja Tonavan rannoilla, ja kun tämä matkamme jatkui, tutustuimme Saarin, Moselin ja Reinin jokivarsien reitteihin. Niistä en ole vielä ehtinyt kirjoittaa, mutta matka jatkuu.

      Tykkää

      Vastaa
    1. Aila ja Juha's avatarAila ja Juha Kirjoittaja

      Nää automatkat Euroopassa ovat todellakin se meidän juttu. Lentämisestä on jo vuosia, emmekä me ole koskaan lennelleet läheskään joka vuosi. Kotimaan retkeily ja varsinkin pyöräily ovat toinen iloinen asia kyllä. Näillä mennään.

      Liked by 1 henkilö

      Vastaa
    1. Aila ja Juha's avatarAila ja Juha Kirjoittaja

      Tuolla tosiaan on valtavan paljon sellaista rantaa ja tarjontaa, että ne toimivat ihan rantalomakohteina kesällä. Erityisesti saksalaisten omina.

      Tykkää

      Vastaa
  4. Paluuviite: Automatka Saksassa | Aila ja Juha

Jätä kommentti Merja / Merjan matkassa Peruuta vastaus