En ollut ikinä tällaisesta kuullutkaan, mutta olimme menossa Comaresiin ja kartalle löytyikin ihana serpentiinitie mahtavien maisemien keskellä ja nyt pitää ehdottomasti kirjoittaa tästä oma juttu. Rusinareitin idea on, että se on seudulla, jolla eteläiset rinteet luovat erinomaisen ympäristön kasvattaa viinirypäleitä ja tuottaa makeaa Moscatel-viiniä ja tietysti myös niitä kuivattuja rusinoita.

Tämä kartta näyttää, missä reitti kulkee.

Kuten kartasta näkyy, aikamoista serpentiiniä mennään. Jos on menossa vain Comaresiin, on helpompaa ajaa Velez-Malagasta sinne, on vähän suorempaa ja leveämpää tietä. Mutta tämä reitti, joka lähtee Rincon de la Victorian jälkeen pohjoiseen ja kulkee Moclinejon, Almacharin, El Borgen, Cutarin ja Benamargosan kautta Comaresiin on mutkainen ja mäkinen, mutta ei mikään mahdoton ajeltava ollenkaan. Reitillä oli myös aika paljon ohiteltavia pyöräilijöitä. Peukku heille, mäkien polkeminen oli varmasti rankkaa.

Kaikkein hienointa tällä reitillä olivat tietysti maisemat. Vuorenrinteitä ja valkoisia kyliä, viiniviljelmiä ja oliivipuita rinteillä. Piti pysähdellä, että sai muistoja kokemuksista. Onneksi pieniä levennyksiä tiellä oli kyllä.

Kylät toivottivat tervetulleeksi rusinatauluin.

Parissa kylässä pysähdyimme hetkeksi katselemaan ympärillemme. Ensimmäinen näistä oli El Borge.

Heti kylään saapuessa lähteellä oli nuorukaisen patsas, joka kantoi käsissään ja päänsä päällä suurta kuormaa viinirypäleitä.

Kylässä oli pieni näköalapaikka, josta näkyi kylän yli.

Näimme sieltä, että alhaalla kadulla oli jonkinlaiset myyjäiset ja kävelimme katsomaan. Tarjolla oli vaatteita, kodin tavaroita, vähän hedelmiä ja joitain kädentuotteita. Ostimme yhden sellaisen. Suomalainen maisema rikastuu isosta posliinisesta perhosesta kyllä.

Kylä oli portaita, portaita ja portaita. Ja koristeellisia kaakeloituja pihoja.

Kissoja ja koiria oli myös. Minulle kelpaavat tosi hyvin tällä tavalla sijoitetut koirat. Varsinkin kun haukkuvat rajusti.

Toinen kylä, johon poikkesimme, oli Benamargosa.

Siellä emme kulkeneet kovin paljon, tuntui vähän siltä, että emme keksineet mitään kovin houkuttelevaa. Oli vähän rähjäisiäkin kulmia, ja aika vähän mitään erityistä. Käsitöitä harrastavana huomasin kyllä, että puita suojeltiin täällä näin.

Ruokakaupassa poikkesimme. Ei löytynyt paikallisia Moscatel-merkkisiä viinejä, mutta ostimme muutaman Rioja-tuotteen. Nekin ovat yleensä hyviä. Ja sitten teimme varsinaisen löydön. Mukavan kypsiltä näyttävät mansikat maksoivat vain 1,90€/kg. Juuri hetki sitten söimme reilusti mansikoita iltajogurttimme kanssa. Hyvä! Vaikka kyllä suomalaiset mansikat maistuvat huomattavasti paremmilta.

Lopulta aikamoisen kiertelyn jälkeen korkealla mäellä alkoi näkyä Comares, joka on varsinainen Axarquian näköalapaikka kaikkein korkeimmalla. Sinne olimme menossa.

Ja pian parkkeerasimme auton kylän portille, jossa aina on ollut hyvin tilaa.

Aloitimme kierroksen Comaresissa, joka alun perin oli päiväretkemme kohde. Sekin kuuluu tähän rusinareittiin. Ja myös sen yksi piirre on yhteinen muiden Rusinareitin kylien kanssa. Alueella on paljon muslimihistoriaa. Comaresissa kiertämällä siitä löytää opastettua tietoa paljon.

Palataan Comaresiin seuraavassa tekstissä.

Tervemenoa Rusinareitille!