Mijasin valkoinen kylä Fuengirolan pohjoispuolella on kaikkien suosikki. Se on kaunis, sieltä on mahtavat näkymät, sinne on helppo päästä, se tarjoaa shoppailua, nähtävyyksiä, vaellusreittejä – puuttuuko jotain tärkeää? Ei puutu. Kannattaa käydä. Olemme käyneet useita kertoja. Vaeltaneet vuorenrinteillä, kierrelleet kylässä ja näköalapaikoilla ja tehneet kierroksen kirkoissa, joihin useimpiin pääsimme myös sisälle. Ihan viimeksi sattui sadekuuro ja bongasimme hauskan kodeista ja viinien, hunajan ja viljatuotteiden valmistuksesta kertovan museon.

Torremolinosista ja Fuengirolasta Mijasiin pääsee kätevästi bussilla. Omalla autolla mennessä kannattaa kääntyä korttelia ennen keskustaa alaspäin viettävälle kadulle, joka johtaa isoon parkkitaloon, jossa ainakin meille on aina ollut hyvin tilaa. Parkkitalosta pääsee hissillä torille, jossa on turisti-info. Infosta saa halutessaan esim. hyvän kartan rinteillä oleville vaelluspoluille.

Vaellusreiteille noustaan suunnistamalla ensin tuolla rinteellä näkyvälle Ermita del Calvariolle. Ensin portaat kylää ylös, sitten tien yli ja siitä alkaa polku. Kivinen se on, mutta tarvittaessa sauvat käteen ja kiireetön tahti, niin ei haittaa. Voi myös palata takaisin läheiseen liikenneympyrään ja suunnata esimerkiksi Antennivuorelle tai louhoksille, jotka ohittamalla voi kävellä vuoren toiselle puolelle katselemaan näkymiä Alhaurin de la Torreen ja laskeutua rinnettä alas.

Ermitalle noustessa ja sen edestä on mahtavat näkymät yli kylän ja yli Fuengirolan kaupungin merelle asti. Itse Ermita ei ole auki yleisölle.

Tässä kuvassa näkyy kylän pääkirkko ja sen edessä härkätaisteluareena, jonne myös pääsee sisään katsomaan. Ei sentään härkätaisteluja.

Ermitalta voi jatkaa rinteelle eri vaelluspolkuja pitkin.

Mijasin kylä tarjoaa paljon kauniita kujia käveltäväksi. Portaita toki on.

Kukkia seinillä riittää. Nämä kuvat on otettu maaliskuussa, joten pidemmällä keväällä ja kesällä niitä on vielä paljon enemmän.

Värikkyyttä lisäävät myös houkuttelevat keraamiset matkamuistot.

Yksi viehättävä paikka ovat näköalaparvet kylän eteläreunalla.

Parvekkeiden vierellä on myös kaunis puutarha ja houkutteleva leikkipaikka lapsille.

Näköalatasanteilla lentelee myös perhosia.

Antiguo Molino de Harina, jonka alaosassa on myös museo.

Kaksi kertaa olemme olleet mukana Aurinkorannikon seurakunnan järjestämällä kierroksella kirkoissa. Ensin nousimme polkua pitkin ylös rinteellä sijaitsevalle valkoiselle Ermitalle ja sen jälkeen tulimme takaisin alas kylään.

Valkoinen San Sebastianin kirkko on Plaza de la Libertadin kulmassa. Rakennus on peräisin 1600-luvun lopusta, ja sitä on uudistettu useita kertoja. Kirkko on pieni ja kaunis.

Pyhän Annan eli Marian äidin kirkko, jonka edessä on elävää vettä kuvaava lähde.

Immaculate Conception -kirkko on rakennettu 1500-luvulla moskeijan ja.linnan raunioiden päälle. Tämä on muita isompi kirkko, jossa on upea katto ja useita yksityiskohtia.

Virgen de la Peñan kallioon louhittu kirkko on erittäin suosittu pieni vihkikirkko.

Kun lähtee Mijasista kävelemään länteen, heti liikenneympyrän jälkeen on mäellä pieni kappeli.

Pari kilometriä Mijasista länteen on Pyhän Antonion kirkko, joka on erityinen siinä, että siellä siunataan myös eläimiä tammikuussa messun yhteydessä. Vieressä on myös lemmikkien hautapaikkoja. Olimme kerran mukana siinä messussa. Piha oli täynnä koiria, kissoja ja muitakin lemmikkejä. Sisällä on tosi kauniita esineitä.

Kirkolle kävellessä voi ihailla jälleen alaspäin olevia näkymiä ja kirkolta näkyy myös taakse jäänyt Mijasin kylä.

Viimeksi Mijas Pueblossa käydessämme sattuikin kohdallemme pari ikävää sadekuuroa. Keksimme sateelta pakenemiseen hauskan museon, eli El Museo Histórico Etnológicon, jolla on myös nimi Casa Museo. Pääsymaksu oli vain euron, eikä paikassa sateellakaan mitään tungosta ollut, toki muitakin kuin me. Sivujen mukaan avoinna 10:00–19:00.

Museo ei ole kovin vanha, avattu vuonna 1995. Se tarjoaa katsauksen alueen menneisyyteen sekä perinteisiin ammatteihin ja elämäntapoihin. Sen kokoelmissa näkyi vanhoja maataloustyökaluja, oliiviöljyn ja viinin valmistukseen liittyviä välineitä.

Siellä on myös perinteisen andalusialaisen kodin huoneita.

Museossa oli myös näyttely, jossa oli taidetta. Olivatkohan nämä myynnissä, kun niiden alla oli hintalappu – hinnat muutamasta satasesta pariin tuhanteen.

Joistain kuvista pystyi tunnistamaan julkkiksia. Nimilistat olivat vieressä.

Mijas on tosi suosittu, mitä en ihmettele ollenkaan. Mikä sinusta on hienointa siellä? Rinteiden vaellusmaisemat? Kauniit valkoiset kujat? Näköalaterassit? Kahvilat ja ravintolat? Myymälät? Kirkot? Museot?

Vai oletko käynyt Mijasissa niin, että olet kävellyt sieltä takaisin Fuengirolaan? Me olemme tehneet näin parikin kertaa ja itse asiassa olen kaksi kertaa noussut myös Los Pacosista Mijasiin. Kirjoitin alas kävelemästämme reitistä oman kuvauksen. Oli nimittäin oikein hieno kävely, alle 10km. Ja koko ajan alamäkeen.

Mijasista Los Bolichesiin kävellen

Mijas Pueblosta Los Bolichesiin kävellen

Joko seuraat meidän Ailajajuha-sivuamme Facebookissa? Olemme kirjoitelleet paljon automatkastamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa mutta myös muista matkoistamme.

Mijasista on myös paljonkin hyviä ja informatiivisia postauksia. Esim tämä Appamatkustaa -blogiteksti:

Mijas Pueblo Aurinkorannikon kaunis helmi