Etsitkö leppoisaa retkeilyä vuoren rinteillä kauniista näköaloista nauttien?  Tässä yksi lempireiteistämme: Pizarra on pieni nätti valkoinen kylä noin kolmenkymmenen kilometrin päässä Malagasta. Meitä se on houkutellut toistaiseksi vain rinteilleen, emmekä ole (vielä) pysähtyneet kylään. Pizarraan pääsee myös junalla Malagasta.

Pizarran yläpuolella korkealla vuoren rinteellä näkyy kaukaa jo kylään El Santo eli pyhimyspatsas ”El Sagrado Corazón de Jesús”. Sinne on kiva ja helppo kävelyreitti, jolle pääsee parhaiten parkkeeraamalla auton jalkapallokentän lähelle (hyvä viitoitus kaupungin läpi) ja aloittamalla reitin kävelemällä Raja Anchan virkistysalueen läpi rinteeseen. Artikkelikuva on muutaman vuoden takainen muisto, tänään teimme retken uudelleen ainakin viidettä kertaa.

Pieni huomautus edelliseen. Tänään (siis 19.3.2024) viitoitetulla reitillä yksi katu oli suljettu ja navigaattorimme sekosi täysin. Meni puoli tuntia ennen kuin olimme perillä kaikkien mutkien jälkeen. Ylhäältä tilannetta katsoessamme näimme, että rakennustyömaan ansiosta vasemmalla oli kaupungin kiertävä reitti, jota pääsee autolla suoraan. Ajoimme pois tätä kautta ja oli ok. Siis tuo leveä ja selkeä.

Reitti ei ole pitkä, reilut kolme  kilometriä ylös, mutta meiltä kuluu ylös menoon helposti pari tuntia leppoisasti edeten. Itse asiassa nyt kului jo 2,5 tuntia. (Vanhuus tulee?) Tosin oli helle ja teki mieli pitää pikku taukoja useammin kuin ennen. Vaikeita kohtia polulla ei ole, mutta kaikissa reittikuvauksissa olen nähnyt nämä ainoat portaat kallion läpi reitin alkupäässä. Kallio näyttää seinältä.

Tällä kohdalla ensimmäiset puoli kilometriä jyrkkää nousua on takana ja lopun matkan polku nousee loivasti  koko ajan. Reitin alku on rauhallista metsäpolkua.

Aika vähän on tällaisia ongelmakohtia polulla.

Reitin alkupuolella on myös yksi lempipaikoistani. Poikkean aina polulta syrjään houkuttelevalle pikku nyppylälle, josta on hienot näkymät kauas. Nyppylällä seisoessa voi nauttia vilpoisasta tuulenvireestä, katsella joka suuntaan ja ihan vain kuunnella hiljaisuutta. Se on täydellinen hetki kesken matkaa, ja näyttää dramaattisemmalta ja vaarallisemmalta mitä ollenkaan on. Oma aikuinen poika reagoi kuvaan oitis: ”Äiti, ei sun joka paikkaan tarvitse mennä!”

Zoomailin samalla muutaman kuvan. Tuolla se Santo odottaa.

 Ja maisemat alaspäin ovat jo vaikuttavat.

Korkeita paikkoja kammoava Juha istahtaa aina tähän odottamaan ja ”ottamaan kuvia rohkeasta vaimostaan”. No, täytyyhän jonkun uhrautua ja jättää parhaatkin kokemukset väliin.

Nousumme ei edisty nopeasti. Pysähtelemme koko ajan näiden maisemien äärelle. Kameran muistikortilla on näiden aiheisia kuvia kymmeniä. On maisemia alaspäin, ylöspäin ja viereisille kallionseinämille.

Yksi kiva paikka pysähtyä on tämä järjestetty istumapaikka noin puolivälissä nousua. Sinne on viitta reitin varrelta, noin 100 metrin poikkeama. Tästä kohtaa voi lähteä myös vaihtoehtoiselle reitille viittojen mukaan, mutta me palaamme sen mieluummin takaisin omallemme. Koemme sen parempana, sen vaihtoehtoisenkin reitin kerran kokeilimme ja se sopii hyvin sellaiselle, joka ei halua vaeltaa avoimia rinteitä jyrkissä maisemissa, koska se on jo tie.

Mutta välillä pieni eväshetki tässä.

Loppupäässä mennään avoimemmalla rinteellä. Tuolla se kapea polku kulkee.

Vaelluksen korkein kohta on Sagrada Gorazón de Jesús.

Patsaan juurelta ei malttaisi pois lähteä, niin hienoja näkymiä on joka suuntaan. Erityisesti Pizarra on täältä katsottuna hieno.

Täältä näkyy myös muihin kyliin. Tässä on Alora, jonka linnaa olemme myöhemmin käyneet katsomassa.

Otin myös sellaisen kuvan Pizarrasta, jossa näkyy tuon sinisen ympyrän sisällä meidän musta auto. Tuo jalkapallostadionin vieressä oleva parkkipaikka on paras mahdollinen lähtöpaikka rinteelle Raja Anchan virkistysalueen läpi. Pizarraan voi tulla kyllä junallakin, jolloin tähän Raja Anchan virkistysalueen viereen on jo jonkin verran katujen kautta kiipeämistä. Onhan kaupunki toisaalta ihan nätti pieni valkoinen kylä sekin.

Sitten katoimme pöydälle eväät repusta ja lähdimme alas. Omat eväät siis mukaan, täällä ei mitään palveluja ole. Ei vessaa, ei kahvilaa. Grillipaikka on. Ja näitä pöytiä. Voi tietysti olla, että asia on vähän toisin kesäkuukausina, jospa silloin on väkeä enemmän. Me näimme retkellämme tänäänkin neljä kävelijää ja yhden pähkähullun pyöräilijän. Hänen vauhtinsa alas oli kapealla polulla niin hurja, että palautin jo mieleen, mitä hätäpuhelussa selittäisin espanjaksi, jos näkisin tuon pojan kaatuneena jossain rinteellä. Onneksi en nähnyt, vaikka pyörän jäljet hiekassa näinkin. Näimme viimeksi myös auton ja kysyimme kuskilta, miten tänne voi autolla ajaa. Hän selitti espanjaksi, että pitää sietää pomppimista ja hidasta etenemistä, eli ei mikään hyvä juttu. Mutta siis mahdollinen.

Alas lähtö oli kauniin rinteen kautta. Tällä rinteellä olemme joskus nähneet traktorin työssä. Eli tänne Pizarran näköalapaikalle pääsee myös autolla ajaen, tosin pientä soratietä, mutta siis pääsee, jos on pakko. Me nautimme enemmän tästä noin viiden tunnin ulkoilureitistämme. Eihän tuo siltä kuulosta, että matkaa olisi yhteensä noin 6km ja nousua noin 90 kerrosta, kyllä se pahin hidaste on kamera.

Paikasta voisi laskeutua myös toista reittiä (katso Wikilocista vaihtoehdot), mutta olen arvosteluista lukenut, että varsinkaan kylän pohjoispuolelta kiertävät eivät ole maisemiltaan tai poluiltaan yhtä kivoja, joten olemme tulleet aina samaa reittiä takaisin.

Polku on kohtuullisen mukavaa käveltävää, ei kovasti kiviä eikä kuoppia. Hiukan korkean paikan kammoista saattaa mietityttää vuoren rinteellä kulkeva kapea polku. Mutta ei seillä mitään rotkonreunapolkuja ole.

Tässä on PIzarra kartalla.

Iloista vaellusta sinullekin!

Tervetuloa seuraamaan meidän Ailajajuha-sivuamme Facebookissa. Olemme kirjoitelleet paljon automatkastamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa mutta myös muista matkoistamme.