Torrijos on helppo löytää. Kaksi kilometriä alas maisematieltä A7000. Parkkipaikalta lähdimme etsimään vuoren rinnettä kulkevaa kävelyreittiä Contadorasin suuntaan, jonne ei ollut viittaa. Palasimme vähän matkaa parkkipaikalta tulosuuntaamme, mistä kävelyreitti nousi rinteelle. Hetken päästä huomasimme olevamme rinteellä ekomuseon näköalapaikan yläpuolella, joten sitäkin kautta olisi päässyt tälle rinnepolulle. Palatessamme tiesimme siis oikotien.
Seuraavalla kerralla nousimme polulle siis näin. Eli parkkipaikalta Mirador de Palomarille, aika jyrkkä nousu, mutta lyhyt.


Ja siitä vielä pikkuisen ylöspäin, ja sitten olimmekin jo reitin alussa ja katselimme alas ja vastapäiselle rinteelle ja lähdimme kävelemään helppoa ja tasaista reittiä.


Vuoren rinnettä mukaileva polku on niin miellyttävä ja helppo kuljettava, että voimme suositella myös niille, joille nousut ja kiviset polut eivät enää käy. Tasainen hiekkapolku, ei kovin isoja korkeusvaihteluita. Sellainen mummipolku.
Rinteellä kasvoi kiinnostava hedelmäpuu. Mansikkapuu ei ole sukua mansikoille, vaan kuuluu kanervakasveihin. Sen ominaispiirre on, että puussa on samaan aikaan sekä kukkia että kypsiä suunnilleen kirsikan kokoisia hedelmiä. Maistoimme hedelmää varovasti, ja vaikka se maistui mukavan makealta, emme uskaltaneet herkutella enempää, kun emme muistaneet, kuinka syötävä se on. Jälkeen päin tarkistin, että siitä tuskin olisi vatsavaivoja saanut, mutta kun ei koskaan tiedä. Ensimmäinen kuva on keväiseltä retkeltämme. Silloin puussa oli enemmän kukkia.



Rinteeltä oli koko matkan jälleen mukavat näkymät vastapäiselle rinteelle ja vähän sen ylikin.


Saavuimme Contadorasin parkkipaikalle ja minua alkoi kiehtoa tämä mahdollisuus:

Eli 860m polku Francisco Vázquez Sellin Miradorille. Lähdin yksin kokeilemaan. Oli tämäkin kiva ja helppo polku, vain yksi paikka, jossa oli kiviportaat. Ihmettelin niitä kulkiessani, miten minut ohittaneet pyöräilijät ne suorittivat. Mutta muuten polku oli ihan ok kuljettavaa. Itse en olisi sillä pyöräillyt, mutta maastopyöräilijöille se kyllä sopi.

Mirador de Francisco Vázquez Selliltä on taas niitä huikeita näkymiä yli vuorten ja Malagakin sieltä näkyy.



Sieltä näkyy myös Mirador de Pocopanille joka on muutaman kilometrin päässä ja jonne voi kävellä Contadorasista. Senkin olemme pari kertaa tehneet. Tämä kuva on kylläkin vahvasti zoomattu. Siinä näkyy Mirador de Pocopanin rinne ja ylhäällä oleva rakennus, jossa voi pysähtyä syömään eväitä.

Kävelin takaisin Contadorasille ja vähän jännitin melko kovaa tuulta. Tämä puu oli kyllä kaatunut ennen tätä retkipäiväämme.

Enemmän kuin pelkäsin, nautin kyllä puiden välistä näkyvistä vuorimaisemista.

Ja hetken päästä palasin Contadorasille ja kohtasin tutun joulupukkinäkymän, joka oli jäänyt odottelemaan. Selkänojassa olevista tienviitoista näkyy, että Torrijosiin on reitti Mirador Martinez Faleron kautta. Lähdimme siis takaisin sitä myöten.


Tämä reitti oli ensimmäiset 2,5km silkkaa alamäkeä ihan autolla ajettavaa tietä, eli helppoa kuljettavaa tämäkin.

Mirador Martínez Falero oli tien vieressä alamäessä. Ihan kiva paikka istahtaa hetkeksi ja kaivella eväitä esiin, mutta eipä tästä juuri mitään hehkutettavia näköaloja ollut, niin kuin näköalapaikoilta on tottunut näkemään. Nätti ja komea vuorenrinne edessä, mutta alhaalta päin.


Tie jatkui samanlaisena. Tuli jo pari autoakin vastaan, eli oikeasti autolla ajettavalla tiellä näköjään oltiin. Ja lopulta oltiin takaisin Torrijosin parkkipaikalla. Yllätys! Aamupäivällä tullessamme paikalla oli ollut pari muuta autoa, mutta nyt paikka oli oikeastaan täynnä. Eli ilmeisesti lauantaisin täällä on muitakin.

Tässä vielä kartta tämänpäiväisestä vaelluksestamme.

Tullessamme Malagan suunnasta Ravintola Reinan kohdalla oli tiellä jonkinlainen tapahtumasulku. Olimme nähneet tullessamme niin paljon pyöräilijöitä, että laskeskelimme sen olevan jonkinlainen pyöräilytapahtuma. Tämä vaikutti paluumatkan reittivalintaamme. Lähdimme pohjoiseen A7000 -maisematietä, eli palasimme rannikolle Colmenarin ja Casabermejan kautta. Ei ollenkaan huono valinta sekään. Reitiltä on tosi hienoja maisemia vuorille ja laaksoihin ja Colmenarin kaupunkiinkin.



Myös Casabermeja on kiva pysähtymiskohde. Siellä on yksi Andalusian hienoimmista hautausmaista. Nämä kuvat ovat aiemmin otettuja, ei tältä pilviseltä päivältä.


Viime viikolla kävelimme toisen Torrijosista lähtevän reitin. Suosittelemme sitäkin helppona. Voit lukea lisää täältä:
Vaellus Malagan vuorilla – Torrijos
Olet tervetullut seuraamaan myös muitakin matkojamme, tässä linkki Facebook-sivullemme.
Itse en olisi varmaan uskaltanut maistaa edes varovasti marjoja mitä en tunne, niitä kun on kuitenkin varsin myrkyllisiäkin olemassa. Selvisikö, että syökö paikalliset niitä? Kivan näköinen puu kukkineen ja marjoineen. Upeat on näkymät reitin varrella!
TykkääLiked by 1 henkilö
Näiden marjojen suhteen meillä oli vain muistikatko, ei varsinainen tietämättömyys. Yksi espanjalainen ystävämme oli esitellyt niitä puutarhassaan, emmekä muistaneet varmasti, saiko niitä syödä sellaisenaan ja pesemättä tai laittamatta niitä jotenkin. Ei niitä ilmeisesti sellaisenaan tavallisesti syödä, mutta eivät ne myrkkyä ole, hieman karheapintaisia vain. Ja kiva tuttavuus, kukat, raakileet ja marjat samaan aikaan.
TykkääTykkää
Paluuviite: Cochinon näköalapaikka ja El Cerrado | Aila ja Juha