Ecomuseo Lagar de Torrijos tarjoaa hyvän lähtokohdan lähteä vuorille vaeltamaan. Tieltä A 7000 lähtee hyvin viitoitettu kapea autolla ajettava tie parin kilometrin päähän Lagar de Torrijosin Ecomuseon parkkipaikalle.

Merkityt polut lähtevät Contadorasille ja Mirador Martinez Falerolle. Vähemmän merkittyjäkin on, kuten se, jolle me käännyimme oikealta pienen sillan kautta kävelemään.

Viimeksi täällä käydessämme parkkipaikalla jo näkyi, että emme tällä kertaa olleetkaan metsässä yksin. Pari bussillista koululaisia ilahdutti Juhan opettajankorvia kovasti. Vai ilahduttiko?

Lapsia vilahteli pensaiden takana ja kovin monella oli paljon asiaa opettajalle ja toisilleen.

Lähdimme lasten äänten kutsumana parkkipaikalta pientä siltaa pitkin reitille, joka kiersi Ekomuseon ja Torrijosin virkistysalueen kauempaa.

Sillan jälkeen siis käännyttiin tänne ylös ja siitä vasemmalle.

Lapset olivat hetken ryhmänä edellämme, tervehtivät meitä iloisesti ”Hola!” ja katsoivat punatakkista ja harmaapartaista suomalaismiestä iloisesti kuin pieniä lahjoja toivoen,

Ekomuseo, sen takana oleva mirador ja museon yhteydessä oleva virkistysalue ylempää rinteeltä.

Virkistysalueen grillipaikat näkyivät alemapana polulle. Kerran viikonloppuna täällä ollessamme grillaajia oli paljon.

Valitsimme suunnilleen tällaisen reitin. 6,5 km lievää ylämäkeä, sitten eväshetki ja sama takaisin. Reitti oli helppo, tasaista polkua ilman kiviä, sopisi hyvin myös pyöräilijöille, melkeinpä autolla ajettavan oloinen, vaikka tien katkaisevat ketjut sen estivätkin. Vaelsimme täysin yksin. Kukaan ei tullut vastaan koko päivänä. Lapsetkin olivat jääneet taakse Torrijosin virkistysalueelle.

Ensin siis mentiin tasaisesti lievään ylämäkeen vuoren laelle, sitten tultiin samaa reittiä alas. Tästä kuvasta näkyy reitin korkeusero ja tasaisuus. Lievästä noususta kertoo myös käyttämämme aika: Ylöspäin aikaa meni reilut 2 tuntia, alaspäin 1,5. Toki hitauteen vaikutti myös seuralaisenamme ollut kamera.

Polku oli alusta loppuun näin tasainen ja esteetön.

Mutta ihan ilman pikkuesteitä ei täälläkään selvitty.

Kun olimme tällä reitillä  kolme vuotta sitten joulukuun alussa, metsässä oli paljon keltaisia lehtiä ja lehtensä pudottaneita puita. Näitä mansikkapuita katselimme. Niiden erityispiirre on, että niissä on samaan aikaan kukkia, raakoja ja kypsiä marjoja koko vuoden. Syksyllä ne näyttivät tältä,

Keväällä maaliskuussa mansikkapuu oli näyttänyt tältä.

Maistelimme muutamia punaisia marjoja. Ne vaikuttivat syötäviltä, ja Wikipedian mukaan niitä käytetään marmeladin valmistukseen.

Tänä syksynä (2022) kuivan kesän jälkeen puissa oli todella paljon vähemmän marjoja.

Keväällä reitin varrella on paljon erilaisia kukkia. Tämä ryppyinen kukka on vuodesta toiseen suosikkini.

Kuivan kesän (2022)  jälkeen ei näkynyt kukan kukkaa. Kaikki oli kuivaa jo marraskuussa.

Vuorten yli näkyvät maisemat pyysivät pysähtymään vähän väliä.

Vuorten siluetit, pilvet ja valot muuttuivat koko ajan.

Vielä ennen takaisin kääntymistä päiväkahvit näissä maisemissa.

Päiväkahvipaikkamme vieressä oli tällainen mäki, jonne vähän matkaa nousin katsomaan maisemia.

Takaisin käännyttyämme maisemia vuorten yli riitti.

Ja näitä yksittäisiä kuvia, joissa kaikki on kaunista sinitaivasta vasten. Nyt aivan erityisesti, kun Suomen itsenäisyypäivä on juuri ovella.

Aurinko alkoi laskea ja vuorten valo muuttui herkemmäksi.

Viimeksi täällä käydessämme palasimme parkkipaikalle, jossa Fugeauton Tommin muutamaa  viikkoa aikaisemmin myllyttämä ja pinnoittama auto edelleen kiilsi iloisesti. Olimme tästä niin iloisia silloin, että nyt meille on jo varattuna uusi auton huoltoaika, ennen kuin lähdemme taas takaisin Suomeen.

Auringonlasku melkein pakotti vielä pysähtymään A 7000 -tien parille näköalapaikalle. Eikä pysähdys mielestäni ollut turha ollenkaan.

Tämä oli kuvaus reitistä, jolla olimme nyt syksyllä 2022 jo kolmatta kertaa. Se on niin helppo, rauhallinen ja luonnon keskellä, että tuskin tämäkään viimeinen kerta on.

Torrijos on hyvä aloituskohta pariin muuhunkin suuntaan. Vaikka olimme tällä reitillä juuri viime viikolla, teimme tänään noin kymmenen kilometrin pituisen toisen lenkin siellä ja siitä kirjoitan seuraavaksi.