Kesäinen sadepäivä maaseutua kierrellen

Kasveja, kukkia, kiviä, pihoja ja maisemia – näitä lähdimme jälleen katsomaan, mutta yllätykseksemme päivä tarjosi meille muutakin. Odottamatonta.

Loviisan Puutarhayhdistys on järjestänyt Avointen puutarhojen tapahtumaa jo vuodesta 2006, eli kuusi vuotta kauemmin, kuin vastaavaa tapahtumaa on järjestetty koko Suomessa. Tänä vuonna uusi piirre oli ympäröivän maaseudun avoimet puutarhat. Aikaisemmin iso osa avoimista puutarhoista on ollut kaupungin keskustan lähettyvillä. Sarvisalon ja Pernajan suunnan puutarhat olivat meille uusia tuttavuuksia, siis sinne!

Sarvisaloon oli matkaa, mutta jo matka sinänsä maisemineen oli meille osa tapahtumaa. Pieniä teitä, runsaita vihreitä puita ja pensaita, niittyjä, kukkivia pientareita ja järvimaisemaa. Jo matkan varrella piti pysähdellä.

Lapsuuden puutarhamuistot tulivat voimakkaasti mieleen tienvarren metsämansikoiden kukkia katsellessa.

Tien varressa oli muutakin kuin kasveja. Itäsuomenkarjan eli kyyttöjen laitumen viereen oli pysähtynyt muitakin. Melko harvinainen näky nämä ovatkin, näitä kyyttöjä on Suomessa vasta 800.

Metsiä, puutarhoja ja rantaa

Sarvisalon puutarhojen tunnelmassa aivan erityisesti olivat läsnä metsät. Puutarhat oli raivatttu metsän keskelle ja ne oli mukautettu metsään monin tavoin.

Isot luonnonkivet ja vanhat kiviaidat olivat paikoillaan ja puutarha oli osa metsää. Isojen kivien rakosissa ja reunoilla oli kekseliäästi monipuolistettu kasvustoa puutarhamaisemmilla kasveilla.

Metsän keskellä oleminen aiheutti myös haasteita eläinten suhteen. Peurat, mäyrät, supikoirat, linnut ja muut olivat tietysti osa luonnon iloa, mutta ihan kaikkea niille ei haluttu tarjota. Kekseliäitä ja mielenkiintoisia aitoja siis.

Hyötykasvit ovat aina osa puutarhaa myös.

Kasveja osataan kunnioittaa. Narsissit ovat keskellä leikattua nurmikkoa omana kukkapenkkinään kasvattamassa sipuleitaan ensi kesän kukkimista varten. Tällä hetkellä keltaisesta kukkimisesta huolehtivat leinikit.

Ihania pihapiirejä, kauniita kukkia ja hienoja maisemia näimme, vaikka sinitaivaan sijasta kuvissa onkin sininen sateenvarjon reuna, ettei kamera kastuisi.

Kauniita kukkivia kukkia oli yllin kyllin. Näyttäviä alppiruusuja, täydellisiä lupiineja ja hienon värisiä lehtiä.

Sateinen päivä toi kuvien ottamiseen haastetta mutta samalla aivan omanlaisen ilon.

Yksi ilo jokaisessa puutarhassa oli myös nähdä kukkia, joita emme olleet koskaan ennen nähneet. Nimet eivät kaikista jääneet mieleen nytkään.

Ihailimme näitä puutarhojen emäntiä. Siis emäntiä, tänään emme kohdanneet yhtään isäntää. Kauniisti hoidetut ympäristöt kertoivat myös isosta työmäärästä. Ja olennaista näissä kaikissa paikoissa oli se, että puutarha oli omistajan haave, ilon aihe ja elämän rikastuttaja ja harrastus. Nämä eivät olleet mitenkään kaupallisia yrityksiä, ei pääsymaksujakaan vaan yhteisten harrastusten jakamista.

Puutarhoissa oli myös sinne sopivia koristeita.

Sateinen puutarhapäivämme oli aivan mahtava kokemus. Kaikkein parhaan siitä teki ystävällinen vastaanotto, jonka koimme erityisesti tänään. Liekö syynä ollut sade vai se, että Sarvisalo ja Pernaja olivat Avointen puutarhojen uusia kohteita, mutta jokaisessa puutarhassa olimme me ainoat vieraat juuri silloin. Saimme jutella ystävällisten ihmisten kanssa, jakaa kokemuksiamme puutarhoista, kasveista, luonnosta ja vähän muustakin, kun sattui olemaan muutakin yhteistä. Yhden vierailun ajan puhuimme englantia, oikein kiva kokemus jälleen sekin. Tämä ystävällisyys ja ihmisten kohtaaminen oli tämän päivän odottamaton positiivinen yllätys ja lisä. Kiitos!

Kulttuuriyllätyksiä matkan varrelta

Tien varrelta löytyi muutakin pistäytymisen arvoista kuin puutarhoja ja luontoa. Saaristomuseo oli yksi näistä. Vierailumme oli vain lyhyt pistäytyminen, kävimme katsomassa, pitäisikö tulla uudelleen. Kyllä varmaan, jos toistekin tien varrelle osuu.

Toinen yllätys oli Pernajantiellä tienviitta, joka osoitti Agricolan muistomerkille. Nyt hävettää tunnustaa, että emme tienneet miksi. Ajoimme sinne ja totesimme olevamme kylässä, jossa Agricola oli syntynyt. Puutarhapäivään sopi erinomaisesti vieressä kukkiva alppiruusu.

Olemme kerran aikaimmin käyneet Sarvisalossa. Se oli kesä, jolloin Helsingin piispa Teemu Laajasalo heitti haasteen käydä tutustumassa niin moneen Helsingin hiippakunnan kirkolliseeen rakennukseen kuin mahdollista. Meillehän tuollainen projekti sopi mainiosti. Pyöräilimme, kävelimme ja autoilimme, bongasimme ylivoimaisesti eniten kohteita ja hän kutsui meidät iltapäiväkahville. Sinä kesänä kävimme täällä ja istuimme hetken tämän Sarvisalon kappeliin vieressä. Nytkin istuimme, mutta autossa, ja otin sadekuvan tuulilasin takaa.

Puutarhat ovat avoimina jälleen 7.8.2022. Tällä välin nauti maisemista ja muusta nähtävästä.

Tämä ei ollut ainoa teksti Loviisan Avoimista puutarhoista.

Viiimevuotisen tekstin löydät täältä: Avoimet puutarhat Loviisassa

Sunnuntain aurinkoisen päivän kuvaus on täällä: Avoimet puutarhat Loviisassa – aurinmkoinen sunnuntai 2022

Ja on puutarhoja ollut avoinna Helsingissäkin: Avoimet puutarhat Helsingissä ja Avoimet puutarhat

Haluaisitko seurata, missä kuljemme? Klikkaa Facebook sivullemme: Ailajajuha.