Ainakin suunnittelin tekeväni, eli kokeilevani, miten pitkään matkaan sähköpyörän akun lataus kestää. Oli upea sää, pyöräily oli nautinto, eli edellytykset pyöräillä reippaasti koko päivä olivat kunnossa. Lähdimme Vantaan suuntaan ja katsoimme kartasta, miten lentokenttä kierretään.

Omille tottumuksilleen ei vain voi mitään. Vähän väliä matka katkesi hetkeksi, kun tien varressa näkyi jotain mielenkiintoista.

Ensimmäinen pysähdys oli Silvolassa, Bilian liike. Pyörän matkamittari ei näyttänyt vielä kymmentäkään kilometriä. Olemme hankkineet reilun kahdenkymmenen vuoden aikana Biliasta jo kolme Volvoa ja nyt on ollut mietinnässä, mikä olisi seuraava. Nykyinen on vasta 11 vuotta vanha, erittäin sopiva meille, ja 256 000 km ajettu. Eli kiire ei ole, mutta haaveille on sijaa ja dieselistä olisi kiva jo päästä eroon. Juha meni sisään, ja jos rahaa olisi ollut, olisimme ajaneet takaisin kotiin valkoisella vuoden vanhalla Volvolla ja unohtaneet saman tien päivän pyöräilytavoitteet.

Ei ollut rahaa. Jatkettiin matkaa pyörillä. Vantaanjoen ylittävältä Kuninkaantielle johtavalta sillalta lähellä Vantaankoskea näytti ruska näin värikkäältä.

Lentokentän länsipuolella, oikeastaan aika kaukana lentokentästä oli lentoasemaparkki. Varmaan johtuu näistä poikkeusoloista, mutta se oli tyhjä. Nämä bussit olivat liian hauskoja ohittaa pysähtymättä.

Myllykylä, Ruotsinkylä – hei, mikä tämä on! Solbacken ja Klemetskogin koulu olivat kauniita rakennuksia tien varressa. Pysähdyimme ensimmäiselle kahvitauolle siihen viereen ja nautimme keltaisista puista kahvipaikallamme. Etsin kotona netistä selityksen rakennukselle ja löysin tiedon, että paikka on nuorisoseuran talo, jota nykyisin vuokrataan juhliin, esimerkiksi häihin. Olipa suloinen, ja iso piha kesäisille juhlille.

Tuusulantien risteysalueella poikkesimme katsomaan, millainen paikka on Koiramäen Pajutalli. Ulkoliiterin hauskat puutarhakoristeet ja ruukut olisivat kovasti halunneet lähteä mukaamme, mutta totesin niille, että eivät mahdu pyöränkoriin. Eivät edes koristekurpitsat tai callunat pihapöydiltä. Eivätkä valkoisen päärakennuksen sisähuoneissa olleet koriste-esineetkään. Eivät siksikään, että paikka ei ollut maanantaina edes auki. Ovet kyllä olivat, ja sisällä laatikoita purkanut mies toivotti tervetulleeksi huomenna. Joo, tulemme joskus, mutta autolla. Ainakin haluaisin pajusta tehdyn kartiokehikon ensi kesänä mustasilmäsusannalleni. Mies kertoi purkavansa jo joulutavaraa, joten ehkäpä tuolla pitäisi pistäytyä jo ennen joulua.

Pihamökissä odotti muutakin yllättävää. Possu tonki maata aitauksessa ja sisällä kanit Kaneli ja Neilikka istuivat pitsein ja röyhelöin koristellussa häkissään kattokruunun alla ja korihuonekalujen keskellä.

Sitten Korson suuntaan. Korson Ankkapuisto on ollut jo pari kertaa aikaisemminkin tänä kesänä matkan varrella ja halusimme katsella ruskaa nyt sielläkin. Kannatti pysähtyä ja kaivella taas eväät esiin.

Pyörän matkamittarissa oli vasta 35km. Tavoitteemme alkoi näyttää jo saavuttamattomalta, kun aurinko oli vaipumassa puiden taakse, vaikka kello ei ollut kolmeakaan. Ja kuvien ottamiseen meni taas aikaa.

Jatkoimme Rekolanpuron vartta Rekolaan Laurintielle asti ja käännyimme Hanabölen pikkukosken kohdalta Havukoskelle .

Havukoskella Myllyojan kupeessa oli taas niin sopivat penkit kahvitauolle, että vaikka aurinko jo oli aika matalalla, piti taas hetkeksi istahtaa ja olla vain. Matkamittarissa ei ollut vielä viittäkymmentäkään.

Sitten suunta kohti Tikkurilaa, mutta eipä siitäkään etapista ihan pysähtymättä selvitty.

Tikkurilaan tullessa pysähdyttiin vielä katsomaan uutta vasta valmistunutta Tikkurilan kirkkoa.

Päivän ainoa vessatauko Dixin kauppakeskuksessa oli myös aika tervetullut. Tämä on pyöräretkiemme ongelma. Kuljemme omin eväin, pitkin metsiä ja puistoja mieluusti, vessoja ei vain osu kohdalle.

Tikkurilasta Siltamäkeen tulimme Keravanjoen rantoja mutkitellen Vantaanjokea kohti. Oli todella mukava reitti pyöräillä näin. Sillalla tuli sitten taas aivan välttämätön pysähdys.

Tätä kuvaa ottaessani tiesin, että tänään ei toteutuisi haaveemme kokeilla, kuinka pitkän matkan voi sähköavusteisella pyörällä yhdellä latauksella ajaa.

Tulimme kotiin ja otin kuvan siitä, miten paljon pyörän matkamittari arvioi vielä olevan matkaa jäljellä. Pyörässä on kolme avustustehoa. Jos käyttäisi korkeinta tehoa, olisi matkaa jäljellä 24km, normaaliteholla 33km ja Eco-vaihtoehdolla vielä 48km. Olin ajellut koko päivän eniten vaihtoehdolla normaali, mutta vaihtanut laiskasti korkeimmalle teholle ylämäissä ja vähän vastatuulessakin. Juhan jäljelläolevat kilometrit olivat muutamia kilometrejä pienemmät. Päättelimme sen johtuvan siitä, että hän on isompi, joten painoa pyörällä on enemmän. Olimme pyöräilleet päivän mittaan 60km enimmäkseen hyvinkin hyväkuntoisia pyöräteitä, eli avustuksen resurssi näillä ehdoilla riittäisi kyllä meille mainiosti. Sitäkin mietimme, että tuo matkamittarin lukema ei välttämättä pidä mitenkään tarkasti paikkaansa. Akun palkeista oli kulunut kolme viidestä, eli jos kaksi oli jäljellä, yhden latauksen matka olisi voinut olla noin 100km. Pitää oikeasti joskus kokeilla, että näkee.

Onko sinulla kokemusta siitä, millaiseen matkaan akun yksi lataus riittää?

Kirjoittelemme retkistämme lisää. Voit seurata meitä Facebookissa: Ailajajuha.

Tässä vielä kartta, josta suunnilleen näkyy, missä pyöräilimme.