Kävimme lauantaiaamuna Stadionin tornissa ja laitoimme WhatsApp-viestin lastenlasten ryhmään: ”Kuka haluaisi huomenna lähteä Stadionin torniin meidän kanssa?” Saman tien saimme ostaa yhdeksän uutta lippua. Kaksi eläkeläislippua (4€), 5 lastenlippua (4€) ja kaksi aikuisten lippua (6,50€). Yli 16-vuotiaat ovat jo aikuisia.
Tapasimme vanhimmat lastenlapsemme Stadionin tornin juurella ja jännitimme, kuinka kauan kestää, että koko ryhmä pääsee hissillä ylös, kun sinne päästetään vain kymmenkunta kerrallaan. Turhaan jännitimme, noin viiden minuutin päästä neljä henkeä tuli alas ja puolet meistä sai luvan mennä hissiin. Ja ihan hetken päästä loput. Uskomatonta, noin hieno paikka, eikä tuon isompaa ryntäystä edes aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä. Omassa porukassa olimme ylhäällä.
”Wau! Onpa täältä hienot näkymät!” Aika yksimielinen reaktio koko porukalta. Saman tien aloin haastatella nuorisoa: ”Sano yksi juttu, mikä on sinun mielestäsi hieno:”
”Linnanmäki!” No totta kai. Nuorin tyttö luetteli saman tien kaikkien laitteitten nimet ja teinipojat näyttivät kännykästään videon siitä, miten Taigalla ajellaan.
Ukko, Taiga, Raketti, Panoraama, Tulireki ym. 
”Mummi, näin mä ajoin Taigassa!”
”Toi Oodi on hieno täältä.”
”Mä oon ollu tuolla maailmanpyörässä Tuomiokirkon vieressä.” Ja siinä vieressä on toi toinen hieno kirkko, jossa me on oltu ristiäisissä.”
Tuomiokirkko ja Maailmanpyörä 
Uspenskin katedraali kultaisine kupoleineen.
”Mä kävin kesällä tuolla Lastensairaalassa.”
”Onpa noi Linnunlaulun huvilat hienoja täältä.”
”Mä en ole tajunnut, että noi Mäntymäen kalliot on noin korkeat.”
Taata esitti nyt oman kysymyksensä, johon löytyi vastaus ympäristöopin kirjasta: ”Mitä Stadionin tornista ei näy?” Eipä löytynyt lapsilta kirjan antamaa vastausta: ”Stadionin tornista ei näy vain Helsinki vaan myös osa Espoota ja Vantaata.”
Lauttasaaren silta vie Lauttasaareen ja sen jälkeen alkavatkin jo Espoo ja Espoon rannat. 
”Hei, meidän isä on ollut töissä tuossa korkeassa talossa. Me on käyty siellä kerran.” Nesteen torniksi alunperin rakennettu talo Keilaniemessä. 
”Toi Flamingo on hieno!” Sen vasemmalla puolella näkyy Aviapolis-hotelli ja oikealla puolella lentokenttä. Siis Vantaalle asti näkyy oikeasti.
”Mun mielestä kaikki täältä näkyvä on hienoa panoraamaa.”
”Aika hiljainen Mannerheimintie.”
”Mentäiskö katsomaan noita hevosia lähempää? Miks noi poliisit on täällä?”
Alas tullessamme näimme sitten lisää poliiseja. HJK ja HIFK olivat kerääntymässä kannattajineen jalkapallomatsiin ja saimme etsiä hiljaisemman kadun lähteä ajamaan kotiin.
Haluaisin käydä Stadionin tornissa pian kolmannenkin kerran. Haluaisin nähdä maisemat vielä auringon laskiessa. Kaupungin iltavalaistuksen katselu voisi myös olla hieno, mutta pitää vähän odottaa ja katsoa, miten torni on auki loppuvuodesta. Kysyin tätä vierailukeskuksesta ja ilmeisesti torni on auki myös talvella, jos vain kysyntää riittää.
Meidän seurueessamme olivat vanhimmat lastenlapsemme eli 11 – 19 -vuotiaat. Seitsemänvuotiaankin veisimme sinne ilman muuta, mutta nelivuotiaat ja sitä pienemmät eivät vielä oikein näe tornin tasanteen alaosan yli, joten odotellaan seuraavia vuosia. Suosittelen lapsillekin.
Kirjoittelemme retkistämme lisää. Voit seurata meitä Facebookissa: Ailajajuha.
Aila ja Juha 
Stadionin torni on yksi niistä monista Helsingin turistikohteista, joissa näin helsinkiläisenä en ole koskaan käynyt, vaikka yläilmoista maisemien katseleminen tuntuu aina mukavalta. Tyttäret ovat kyllä käyneet siellä lapsena isänsä kanssa. Pitääkin houkutella sama isä käymään tornissa myös minun kanssani. 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Minäkin olen asunut Helsingissä jo lähes 50 vuotta, enkä ole käynyt aikaisemmin kuin kerran. Mutta nyt käyn kyllä varmaan uudelleenkin. Ihastuin siihen kovasti. Helppo ja kiva käyntikohde. Käy ihmeessä! Kiitos kommentistasi.
TykkääTykkää
Kuulostaa ihanalta yhteiseltä retkeltä! Auringonlaskun katselu stadionin tornista on loistava idea. Kävimme Tokiossa Metropolitan Goverment Buildingissa ihailemassa maisemia. Menimme näköalakerrokseen valoisaan aikaan, mutta ihan huomaamatta viivyimme siellä maisemia ihastellen auringonlaskuun ja siitä vielä jäimme haltioituneina katsomaan pimeässä loistavia pilvenpiirtäjiä. Eli saimme nauttia maisemista eri valossa. Ja tuttujen maisemien katselu on varmasti vieläkin antoisampaa, kun rakennuksiin ja ulkoalueisiin liittyy muistoja.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentistasi! Auringon valon suunta ja pimeän ajan valaistus ovat hurjan tärkeitä asioita, jotka vaikuttavat elämykseen. Olen kokenut sen monessa muussakin kohteessa, mutta tällaisessa tutussa paikassa sillä on vielä ihan oma merkityksensä. Aion käydä kyllä uudelleenkin, nimenomaan kokemaan tuon valaistuksen muuttumisen.
TykkääTykkää
Paluuviite: Stadionin torni – juuri nyt! | Aila ja Juha