Martes
Aurinkorannikon kuoron joulukonsertti päättyi kuudelta. Juha vaihtoi äkkiä rusetin, valkoisen paidan ja mustan puvun ajokamppeisiin ja muuttolinnut lähtivät kohti pohjoista.
Hetkeä myöhemmin tihrustin auton ikkunasta matkan ensimmäistä kuutamokuvaa A7-tiellä korkealla Benalmadenan ja Torremolinosin yläpuolella. Näitä kuutamokuvia oli tarjolla joka ilta matkan aikana.
Son las diez menos cinco por la tarde. Hotel restaurant Santa Cruz de Mudela. Tres cien y cincuenta kilómetros de Fuengirola.
Vähän ennen kymmentä olimme varaamassmme tienvarsihotellissa Santa Cruz de Mudelassa. Hyvä valinta. Sopivasti tien varrella, rauhallinen, edullinen ja kohtuullinen aamiainen.
Miercoles
Qué hora tienes? Son las siete y dos.
Son las ocho menos cinco por la mañana. Aurinko alkoi nousta lähtiessämme matkaan aamiaisen jälkeen. Pakko nousta kuuden jälkeen, edessä pitkä ajomatka.
Son las nueve i quarto. +1, maa huurteessa.
Son las diez menos siete. 😯 Sumuvaroitus liikennetiedotteessa.
Madrid. Son las diez y veintitres por la mañana.
Son las doce y media. El turno de Aila para conducir. Juha descansa sus ojos por un minuto.
Oli aivan liian sumuista ajamiseen. Mutta pysähtyäkään ei voinut, oli liikaa matkaa vielä edessä.
Aila conduce. Intento dormir un momento. No puedo.
Son las quatro y diez. Pyreneet edessä ja sivuilla. Ei aikaa pysähtyä mihinkään. Muistelimme tienviitoissa näkyviä nimiä. San Sebastianissa oli upea ranta. Bilbaosta jäi mieleen Guggenheim. Picos de Europa -vuoret eivät olleet kovin kaukana lännempänä. Viime keväänä kiertelimme Ranskan baskialueen pieniä punavalkoisia kyliä. Jos emme jo olisi parikin kertaa olleet täällä, olisi harmittanut vielä enemmän mennä kiireellä ohi ja tähtäillä lennossa maisemia muistiin. Tämmöinen valokuvien huiskiminen ei ole mun juttu.
Aurinko laski ja todellinen piina alkoi. Ranskan julkisen liikenteen lakko toi teille mahdottomat ruuhkat. Viimeistä kymmentä kilometriä Bordeauxn ohi ajoimme lähes tunnin. Oli vain ruuhkaa ja kaistalta toiselle kiilaavia kanssakulkijoita.
Kuukaan ei varsinaisesti valaissut.
Hotelli Gardenian huone oli helpotus. Tilannetta kuvaa hyvin se, että Juha ei muista tästä hotellista mitään.
| Hôtel Gardenia Bordeaux Est |
Jueves
Olimme tullessamme katsoneet, että tämän hotellin aamiainen ei ollut meidän juttu. Emme me pääse liikkeelle valkoisella patongilla, marmeladilla ja kahvilla. Keitimme omat kahvit huoneessa ja söimme matkajääkapista tummaa leipää, kinkkua, juustoa, kurkkua, paprikaa, jugurttia ja hedelmiä.
Pihalle näkyi jouluvaloja läheiseltä tieltä. Ei ollut aikaa lähteä katsomaan lähempää.
Lähdimme pihalta matkaan pimeässä ja sateessa.
Auton navigaattori oli ilmeisesti jotenkin ajan tasalla ruuhkien suhteen. Tulimme pieniä kiertoteitä tälle ruuhkaiselle pääväylälle, joka onneksi johti jo suhteellisen mukavasti pois Bordeaux’sta. Vastaan tulevien ruuhka oli paljon pahempi.
Emmekä olleet ihan heti edes maksullisella tiellä. Hyvä reittivalinta.
Ranskan moottoriteiden levähdyspaikat ovat yleensä ihan hyviä. Mutta mikään ei ole mukavaa katseltavaa auton ikkunasta sateessa, kun on vain kiire haukata jotain evästä ja mennä taas.
Ajoimme maksulliselle tielle. Se oli niin rauhallinen, että annoin hetkeksi Juhan silmille mahdollisuuden levätä ja ajoin, vaikka en ollut kolmeen kuukauteen koskenutkaan rattiin.
Parin sadan kilometrin ajon jälkeen maksoimme tiemaksua 34€ ja hakeuduimme hetken päästä rinnakkaiselle maksuttomalle tielle. Ei kovin kivaa. Hidasta. Liikenneympyröitä. Pieniä kyliä, joiden kohdalla nopeusrajoitus oli 50km/t.
Pimeä tuli, ja matkaa oli jäljellä vielä monta sataa kilometriä. Lähtiessämme kaverit olivat toivotelleet meille enkeleitä matkaan. Nyt yksi slovakialainen enkeli ilmestyi eteemme ja ajoi siinä ainakin kaksi tuntia.
Poikkesimme Metzissä Cora-tavarataloon ja tuhlasimme saman tien tietulleista säästyneet rahat valkoviinituliaisiin.
Ajoimme Metzin pohjoispuolelle hotelliin, jossa olemme olleet kerran ennenkin. Sijainti ja parkkipaikka ratkaisivat, vaikka hotelli oli selkeästi matkamme kallein, yli 90€. Aamiainenkin oli kelvollinen.
| Campanile Metz Nord |
Viernes
Aamiaisella katselimme telkkarista seudun säävaroituksia.
Tienvarret alkoivat olla valkoisia. Ei yhtään kiva ajatus, kun on kesärenkailla liikkeellä.
Olimme ajatelleet, että tänään olisi vihdoin aikaa vähän pysähtyä, kun olimme kahden ensimmäisen vuorokauden aikana ajaneet noin 3000 km matkastamme jo yli 2000 km. Pysähdyimme Bad Münstereifelin Outlet-kadun joulutorille.
Taisi tulla turhan pitkä pysähdys. Olimme jo niin pohjoisessa, että pimeä tuli neljän maissa. Saksan moottoritiet ovat kamalia ajettavia pimeässä. On joko seisovaa ruuhkaa tai aivan liian nopeatempoista liikennettä tällaiseen pimeyteen.
Varaamamme hotelli oli kahdeksan kilometriä päätieltä, sekin pimeää pikkutietä.
Täälläkin olimme olleet jo kerran aikaisemmin, joten tiesimme odottaa kodikasta ympäristöä.
| Moorland Hotel am Senkelteich |
Sabado
Viidenkympin hintaan sisältyi erinomainen aamiainen.
Viisas ja varovainen matkasuunnitelmamme oli toteutunut niin hyvin, että meillä oli kokonainen päivä aikaa ja noin 300 km enää laivarantaan. Päätimme pysähtyä Cellen joulutorilla. Tein siitä erillisen tekstin, johon on linkki tekstin lopussa. Tämä oli paras kohta matkassamme.
Olimme etukäteen ajatelleet, että jos aikaa olisi, pysäköisimme Lyypekkiin ja kävelisimme sielläkin joulutorilla, mutta olimme liian väsyneitä tekemään enää oikeastaan yhtään mitään. Ajoimme Cittiparkin pysäköintitaloon ja kävelimme sisään. Hortoilimme siellä kolmisen tuntia ihan vain aikaa kuluttaen. Juotiin kahvit, liimattiin tarroja joulukirjeisiin ja lähdettiin laivarantaan, kun Cittipark meni kiinni.
Laivarannassakin meillä oli huono tuuri. Lastaus kesti ja kesti. Olimme hytissä vasta yhdeltä. Pari tuntia normaalia myöhempään.
Domingo
Laivapäivä meni suunnilleen nukkuen.
Neljä vuorokautta ajoa Fuengirolasta Travemündeen. Ei ole ollenkaan meidän juttu. Sadetta, sumua, pimeyttä, kiirettä, ruuhkia, ei aikaa nauttia ja pysähtyä. Jos voimme valita, niin ei ikinä enää näin. Jotenkin yritimme käyttää ajan hyödyksi. Kertasimme edes kellonajat espanjaksi. Ja yhdet villasukat valmistuivat.
Ja miksi sitten nyt tällaisella kiireellä ja aikataululla? Aurinkorannikon kuorossa ei oikein kannata laulaa, jos ei osallistu joulukonserttiin. Miksi harjoitella jotain, mitä ei esittäisi? Eli emme voineet lähteä aikaisemmin, vasta kun kuoron konsertti oli ohi. Ja mihin meillä oli niin kiire?
Lunes
TÄNNE! Club For Fiven konserttiin Tampereelle. Tulimme maanantaiaamuna Vuosaaren satamaan, vaihdoimme äkkiä talvirenkaat, purimme tavarat ja ajoimme Tampereelle. Ei tätä voi jättää väliin, aivan huikea elämys jälleen. Kiitos ihanat, kun olette elämässämme.
Tässä tekstissä lupaamani linkki Cellen joulutorille.
Cellen ristikkotalot ja joulutori
Joko seuraat meidän Ailajajuha sivuamme Facebookissa? Olemme kirjoitelleet paljon erityisesti automatkoistamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa. Vuoden 2020 kirjoitukset keskittyvät olosuhteiden pakosta lähinnä pyöräilyyn ja patikointiin pääkaupunkiseudulla.
Aila ja Juha 
Olipas taas eläväinen matkakertomus. Hienoa luettavaa vaikka matka oli raskasta. Kiitos Aila jakamisesta.
TykkääTykkää
Kiitos Timo lukemisesta, kommentoinnista ja myötätunnosta. Oli tosiaan meille raskas matka. Ei tehdä näin enää, jos ei ole pakko. Juhalle otti taas niin koville, että matkan jälkeen on ollut sairaana koko ajan. Ei mitään matkaan liittyvää, mutta flunssa ja keuhkoputkentulehdus iskivät heti, kun kotiin päästiin.
TykkääTykkää
No huh, olipas urakka! Ymmärrän hyvin, ettei tällainen matkanteko sytytä ketään. Tiedä, jaksaisinko itse istua autossa yhtä pitkään… Vaan kaikesta voi ottaa opiksi ja kaikessa on myös jotain hyvää – jos ei muuta niin kotiin tulon ihanuus 😊.
TykkääTykkää
Kiitos kommentistasi! Joo, me otimme opiksi jo tästä yhdestä kerrasta. Palaamme iloiten vanhaan käytäntöömme ajella rauhassa käyttäen matkaan ja pysähtelyyn aikaa ihan niin paljon kuin huvittaa. Ei meillä ole kiire mihinkään, nyt vain oli kaksi reunaehtoa, kun ei voinut lähteä aikaisemmin ja kuten lopusta näkyi, sukukokous Tampereella Club For Fiven joulukonsertissa oli se ihana kotiinpaluu. Ei sitäkään voinut jättää kokematta tänäkään vuonna.
TykkääTykkää
Oli mukava seurata matkantekoanne.
TykkääTykkää
Kiitos kun kävit, luit ja kommentoit!
TykkääTykkää
Huh. Onpa teillä ollut rankka reissu. Pimeä ja ruuhkat on huono yhdistelmä. Onneksi pääsitte turvallisesti perille. Me on mietitty myös vaihtoehtoa tulla Fugeen omalla autolla. Toistaiseksi on vienyt voiton lentäminen helppoudellaan. Täällä on niin hyvä julkinen liikenne ja aina tarvittaessa voi vuokrata auton.
TykkääTykkää
Kiitos kommentistasi! Tuo, mitä sanot, on niin todella totta. Aurinkorannikolla pystyy todella paljon kulkemaan julkisilla, auto ei ole pakollinen. Ihan ensimmäisen sielläolokuukautemme vuonna 2015 olimme ilman autoa ja tukikohtana oli Marbella, eli emme edes junaradan varrella. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun olimme omalla autolla liikkeellä syksyllä niin, että piti ajaa joulukuussa takaisin. Tuskin teemme tätä toiste. Nytkin se lähti siitä, että ensin olimme Sveitsissä kuukauden ja siellä katsoimme tarvitsevamme autoa, mikä olikin totta. Ja todellakin, matka sisälsi niin paljon hankalia kohtia, että olemme tosi kiitollisia, että kaikki meni hyvin. Hyvää joulua sinulle!
TykkääTykkää
Ei ole automatkailu meidänkään juttumme, ei yleensä edes hiukan väljemmällä aikataululla.
Ei myöskään maksullisten tieden välttely, silloin harvoin kun autolla olemme liikenteessä. Ei ainakaan, jos sen maksuttoman varressa ei ole jotain, mitä oikeasti haluamme nähdä. Säästetty raha on harvoin kiertotien arvoinen.
TykkääTykkää
Automatkailu taas on juuri meidän juttumme, mutta ei kiire, ruuhka, sade ja pimeys. Ja tuo maksullisten teiden välttely ei ollenkaan ole itsetarkoitus, usein vain siellä pienemmän tien varressa on paljonkin nähtävää. Mutta jos on pakko mennä nopeasti eteenpäin, niin mennään. Ei ole kysymys säästöstä, vaan tavasta matkustaa ilman kiirettä ja nautiskellen.
TykkääTykkää
Olipas uuvuttava reissu. Varmasti tuntui tympeältä ja puuduttavalta huonossa säässä ja ruuhkassa. Nuo loputtomat perävalojen jonot muistan myös Puolasta, missä joka ilta kaupunkien ympärille kehkeytyi uskomattomia ruuhkajonoja. Bussit olivat monta tuntia myöhässä sen takia. Kyllä ärsytti.
Tuosta marmeladi-aamupalasta tuli mieleen Panama, missä aamupalaksi oli aina pelkkiä pannukakkuja ja niiden päälle banaania ja ällömakeita siirappeja, suklaakastiketta yms. Kuka tuollaisella sokerihötöllä saa päivänsä käyntiin, ihmettelen vaan.
TykkääTykkää
Oli todellakin niin uuvuttava, että vaikka on jo vähän yli viikko oltu kotona, rasitus tuntuu vieläkin. Ei tee mieli toistaa tuota tapaa tulla kotiin. Luultavasti ei edes tarvitse. Ja näin suomalaisena ihmettelen aina noita makeita aamupaloja, pelkää sokerihöttöä tosiaankin. Kotona en ikinä nauti mitään makeaa aamupalaksi, tuskin paljon muutenkaan. Korkeintaan päiväkahville pulla. Tai kuten äsken jouluaterian lopuksi vähän mansikkajäädykettä. Kunpa voisi aina valita! Kiitos kommentistasi!
TykkääTykkää
Huh, aikamoinen urakka! Kiireessä ajaminen ei tosiaan ole kivaa. Mietin lukiessa mihin teillä oli kiire, mutta lopussa se sitten selvisi 🙂 Hienoa, että pääsitte huonosta kelistä huolimatta turvallisesti perille ja ajoissa konserttiin.
TykkääTykkää
Kiitos kommentistasi! Niinpä, nyt oli tällainen kiire, kun aikatauluille ei kummassakaan päässä voinut itse mitään. Ja varsinkin tuosta konsertista poissa oleminen olisi harmittanut, se on samalla sellainen jokavuotinen sukulaisten tapaamistilanne, kun Juha on Tampereelta kotoisin.
TykkääTykkää
Kiitos Aila ja Juha ajomatka kirjoituksesta ja Juhan Itsenäisyyspäivän pianonsoitosta Kymppipaikassa. Ikimuistoinen teille ja meillekkin poikanne Tuukan näkeminen Linnan juhlissa esiintymässä. Mukava lukea ajomatkasta tutuilta teiltä, itse vaihtelemme reittiä länsi, itä tai keskeltä tilanteen ja halujen mukaan. Nopeimmillaan olemme ajaneet n. 3900km Torremolinos-Kapellskär 6 pv vaunuyhdistelmän kanssa yöpyen yhdessä leirissä 2 yötä eli 7 vrk. Yleisesti lomailemme n.1½-2vk mennen tullen. Kevään paluumatka näin eläkeläisenä on 16 kerta tätä väliä menen tullen, eikä vieläkään kumpaakaan kyllästytä ajaminen. Hyvää alkavaa Uutta Vuotta 2020 Leena ja Matti Grönroos
TykkääTykkää
Kiitos Leena kauniista sanoistasi! Tuo itsenäisyyspäivän juhla Kymppipaikassa oli meillekin todella elämys, eikä vähiten siksi, että muutkin yhtyivät iloomme ja jännitykseemme Linnan juhlia katsoessa. Kiva kuulla, että tekin nautitte hitaammasta matkanteosta. Meillä ei nykyisin enää ole vaunua perässä, mutta tuttua on tuokin 90-luvulta, jolloin meillä oli neljä lasta ja vaunu. Silloin reissattiin ympäri Eurooppaa joka kesä. Ja nyt, kun kuljemme autolla kahdestaan, aina riittää uutta ja mukavaa nähtävää. Tuollainen kiire, joka meillä nyt joulukuussa oli jääköön ainutkertaiseksi. Olemme aikaisemmilla matkoillamme tulleetkin syksyllä lentäen, ettei ole tarvinnut joulukuun pimeinä päivinä ajella kotiin, ja luultavasti palataan siihen, että syksyllä lentäen, keväällä autolla ajaen. Toivottavasti taas joskus nähdään!
TykkääTykkää
Voin ehkä palata tähän postaukseen kun pohdin, josko mentäisiin (talvella) autolla Espanjaan… kun ei ole kuin yksi ajokortillinen niin kävisi varmasti melko raskaaksi, talvirenkaillakin.
TykkääTykkää
Me olemme viime vuosina ajaneet keväällä Espanjaan ja takaisin. Se ei meidän systeemillämme ole ollut mitenkään raskasta. Olemme menneet Finnlinesin lautalla Travemündeen ja takaisin. Olemme lähteneet suunnilleen helmikuun alkupuolella ja tulleet takaisin viimeistään vapuksi. Siis olleet reissussa noin kaksi ja puoli kuukautta. Travemündesta Aurinkorannikolle ja myös takaisin tullessamme olemme käyttäneet aikaa kymmenestä päivästä kahteen viikkoon. Ajopäivät säilyvät kohtuullisina ja joissain paikoissa olemme pysähtyneet kahdeksi yöksi. Tällä kertaa kaiken pilasi kiire, pimeys, ruuhkat ja osin myös sateinen ja sumuinen sää. Emme enää tällaisella aikataululla edes yritä, ei oo meidän juttu tämä. Emme ole aiemmin syksyn matkojamme tehneet autolla vaan lentäen juuri tämän joulukuun keli- ja kiireriskin takia. Kevät on ihan kiva ajaessa, koska jos helmikuun alkupuolella lähtee, ei enää ole odotettavissa huonoja säitä Euroopassa ja huhtikuussa takaisin ajellessa kaikki kukkii ja on kaunista. Jos lähdet, varaa aikaa ja mieti, mitä reittiä haluat ajaa ja katsella, kyllä se siitä sujuu.
TykkääTykkää