Saksalaiset joulutorit

Saksassa joka kaupungissa on omat joulumarkkinansa. Isommissa kaupungeissa voi olla teemoittain erilaisia joulutoreja. Joillain toreilla on enemmän esillä enkeleitä, toisilla tonttuja tai esimerkiksi sataman edustalla voi olla omanlaisensa tori. Yhteistä näille kaikille ovat herkkuja pursuavat myyntikojut. Glögiä (Glühwein) saa kaikkialla, koristeltuja isoja pipareita riippuu  kojun seinillä, on makkaroita, suklaata, paahdettuja manteleita, joulukoristeita, lahjatavaraa ja valoja. Lapsille on vähintään karuselli, usein myös luistelurata. En tahdo oikein edes uskoa, että vasta tänä jouluna kävin ensimmäistä kertaa saksalaisella joulutorilla, vaikka Saksassa muualla olemmekin matkustelleet varmaan kymmeniä kertoja. Ei vain ole koskaan matka osunut joulukuuhun. Ensimäisen parin tunnin pysähdyksemme teimme Bad Münstereifelin mielenkiintoisessa outlet-kylässä, jossa normaalisti asutetun kylän pääkadun kaupat ovat outlet-myymälöitä, ristikkotalot luovat tunnelmaa ja näin joulukuussa kojut reunustavat katua.

Celle

Celle on kaupunkina viehättävä erityisesti ristikkotalojensa takia. Koko kaupunki on niitä täynnä ja ne ovat todella hienoja. Niiden takia valitsimme automatkamme pysähtymispaikaksi Pohjois-Saksassa juuri Cellen ja sen joulutorin. Laskeskelimme, että pienemmässä paikassa ehtisimme paremmin ottaa haltuun tunnelman ja myös löytää autolle parkkipaikan. Onnistui. Ja näimme juuri sitä, mitä halusimme.

Ristikkotalot

Miten nämä voivatkaan aina olla näin ihania!

Köynnökset ja joulukoristeet näin päivälläkin vain korostivat katujen monimuotoista kauneutta.

Olimme antaneet navigaattorille yhden keskustan pysäköintitalon osoitteen, mutta sinne ajaessamme meidän edestämme sattui juuri lähtemään auto kadunvarsipaikasta ja luikahdimme siihen. Helpompi näin, kun on pyörätkin mukana auton perässä. Parkkipaikkojen vähyydestä kertoo kyllä se, että lähtiessämme pois näimme ja kuulimme kahden autoilijan jäävän äänekkäästi riitelemään siitä, kummalle meidän jättämämme paikka kuuluisi. Siinä torvet soivat ja valot välkkyivät.

Olimme puolen kilometrin päässä keskeisimmältä joulutorilta ja saimme siinä kulkiessamme ihailla rauhassa ristikkotalokatuja.

Joulutorikaduilla oli vaikea päättää, ottaisiko kuvaan myyntikojut vai tähtäisikö ylöspäin talojen seiniin. Mutta molempi parempi.

Joulutori

Lapsille oli kaksikin karusellia, tämä oli torin vieressä. Se toinen ja isompi oli linnan pihalla.

Tämän kojun annista en oikein innostunut. Totesin, että villasukkien kutominen taitaa olla keskeisempi osaamisalue omassa kotimaassani. Aika kömpelöitä olivat, jopa verrattuna omiin tekeleisiini.

Näistä ihanista ja monenlaisista pipareista taas voisin ottaa mielelläni mallia. Niiden teksteissä vakuuteltiin rakkautta ja kehuttiin Omaa ja Opaa maailman parhaiksi.

Ja myös joulukoristeet olivat söpöjä ja monenlaisia.

Yhdellä aukiolla oli mielenkiintoinen monikerroksinen seimirakennelma. Alhaalta päin otettuun kuvaan ei oikein saanut hahmoja näkyviin. Rakennelman alin kerros oli kahvila.

Joulutori olisi tietysti ollut valoineen tunnelmaltaan toisenlainen illalla, mutta aikataulumme ei nyt sallinut viipymistä. Travemünden Skandinavienkajn lautta odotti meitä illalla ja varmuuden vuoksi piti ajaa lähemmäs jo ennen iltaa. Kulutimme vielä pari tuntia Lyypekin Moislingissa Cittiparktin ostoskeskuksessa ihan vain laivarantaan ajamista odotellessa. Jouluvaloja riitti täälläkin.

Kuten kaikkialla muuallakin Euroopassa täälläkin joulun koristeissa esiintyivät porot. Miten koko Eurooppa voikin olla näin yhtä mieltä siitä, että porot kuuluvat jouluun?

Onko sinulla postaus Saksan joulutoreista? Lukisin muistakin mielelläni lisää ja katselisin kuvia. Voisitko jättää linkin kommentteihin, niin se olisi saatavilla tästä muillekin?

Joko seuraat meidän Espanjaan Espanjassa Espanjasta sivuamme Facebookissa? Kirjoittelemme pian lisää erityisesti automatkastamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa.