Verdunin ja Vauquoisin laajat hautausmaat ja kuopille ammutut metsiköt jäivät taakse, kun lähdimme ajamaan kohti Espanjaa Etelä-Ranskaan. Minun piti ottaa kuva aamusumusta, mutta sitten huomasinkin kuvaavani laitumella olevaa hevosta. Sain koko päivän kuulla huvittuneita huomautuksia tästä kuvasta, koska lähipiirini tietää hyvin, että en paljon eläimistä perusta. Korkeintaan katselen lintulaudan lintuja.

Huvittuneita huomautuksia riitti myös tästä: Juha katseli ranskalaisten keltaliivien kauppaamia keltaisia asusteita. Otin kuvan ja huoltoaseman kahvilan muut asiakkaat nauroivat meille. Emme myöskään tienneet, että tätä liikehdintää saisi näin avoimesti mainostaa. Vieressä oli mies, joka keräsi allekirjoituksia listaan. Kysymys siis oikeasti oli keltaliivien ryhmästä, ei mistään liikenteen huomioliiveistä.

Kevät alkoi jo mukavasti näkyä. Katettiin kahvit keskelle metsää levähdyspaikalle. Ranskan moottoriteiden levähdysalueet ovat yleensä hyvin varustettuja. Kaikki eivät toki ole näin metsäisiä, mutta esimerkiksi täälläkin oli vessat, vaikka muuten metsässä oltiinkin.

Kevät alkoi toden teolla näkyä jo muutenkin. Nämä esikkoistutukset ovat Loiren laaksosta Amboisen linnan lähettyviltä.

Loiren laakso on kuuluisa linnoistaan. Yli kymmenen vuotta sitten kiertelimme niitä enemmänkin. Tässä kuitenkin tältä päivältä vain yksi, eli Amboisen linna.

Illaksi tulimme toisen linnan seutuville, eli Chinoniin, pieneen Chez Eliza -nimiseen majapaikkaan. Kuin aamun hevoskuvan ennustamana  pihalla seisoi taas kaksikin hevosta. Onneksi aidan takana.

Chinonin  linnan vieressä oleva joki ei ole Loire vaan sen sivujoki. Linnaa ja jokiympäristöä ehdimme katselemaan iltakävelyllä. Ensin linna juuri ennen auringon laskua.

Ja sitten jokinäkymä ja linna iltavalaistuksessa.

Aamulla lähdimme Elisan luota. Majapaikkamme oli ollut ihan mukava, rauhallinen, kätevä, ystävällinen ja edullinen.  Auton katto oli huurteessa, mutta uskoimme sen siitä kohta sulavan. Tuulilasia piti vähän raaputtaa.

Aamun tunnelmat olivat jälleen kauniin sumuiset.

Verdunin ja Chinonin välin olimme edellisenä päivänä ajaneet melkein koko päivän maksullisia moottoriteitä pitkin. Niillä ajaminen Ranskassa on yleensä hyvin rauhallista. Maksoimme kuitenkin päivän ajomatkasta yli 60€ ja katselimme nyt Chinonin ja Baskimaan välille maksuttomia vaihtoehtoja. Hyvin löytyikin, vasta loppumatkasta katsoimme kätevämmäksi ajaa maksullista tietä ja päivän saldoksi jäi noin 12€.

Auringon laskiessa alkoivat Pyreneitten vuoret jo olla edessä.

Olin ajatellut, että löydämme helposti majapaikkamme. Valkoinen talo ja punaiset ovet ja ikkunaluukut kuulostivat sen verran hauskoilta ja erottuvilta tuntomerkeiltä, että emme todellakaan arvanneet, että kaikki talot sillä seudulla olivat valkoisia ja niissä oli punaiset ovet ja ikkunaluukut. Olimme onneksi hetkeä aikaisemmin viestitelleet isäntämme kanssa ja hän seisoi pihallaan vilkuttamassa suomalaisauton tervetulleeksi. Tuon talon väljä ja viihtyisä yläkerta oli asuntomme seuraavat kaksi yötä.

Ja miten sattuikaan taas sopivasti minulle ”eläinrakkaalle” olemaan tarjolla naapurissa laiduntavien lampaiden lisäksi sekä kissa että koira omassa pihapiirissä.

Vinkki pysähtyä Ranskan baskialueen pikkukylissä oli tullut Matkamessuilla tapaamaltamme Ranskaan matkoja järjestävän toimiston esittelijältä. Hän näytti kartalta, että Bayonnen lähellä on monta kaunista pikkukylää. Cambo-les-Bains, Espelette, Sare ja La Bastide Clarence olivat etukäteen merkittyinä karttaamme. Majapaikan löysimme Airbnbn kautta Hasparremista.

Ennen kuin pääsimme kylien tunnelmaan, ihmettelimme ajaessamme, ovatko Ranskan baskeilla kaikki muumit laaksossa tai terävät kynät penaalissa, kun näimme tällaisia:

Ilmeisesti perinteet ovat innoittaneet omaan luovuuteen. Paimenpojilla on ollut sauvansa, joiden kanssa on hypitty esteiden yli ja baskerihan on alueeen päähine, mistä sen nimikin on tullut. Rakastuneiden siilien alkuperä ei meille auennut vielä tällä matkalla.

Lisää epäilyksiä baskimaalaisten mielentilasta tuli Cambo-les-Bainsin kadulla. Kysyin yhdeltä rouvalta, joka seurasi soittajia, mistä oli kysymys ja hän kertoi, että karnevaaliaikahan tässä oli alkamassa ja soittajat kutsuivat erityisesti lapsiperheitä iltapäivän rientoihin.

Cambo-les-Bainsin turisti-infon neitonen saa neuvoistaan ja palveluasenteestaan täyden kympin. Lähtiessämme meillä oli parikin karttaa sopivaksi reitiksi tälle päivälle ja vielä ylimääräinen opaskirjakin alueesta.

Ensimmäisenä kuva Cambo-les-Bainsin näköalaterassilta.

Pelota-pallopeli keksittiin ranskalaisessa baskikaupunki St.-Pée-sur-Nivellessä, jossa emme kuitenkaan tällä kertaa poikenneet. Pelota on pallopeli, jossa nahalla päällystettyä kumipalloa lyödään koveralla mailalla kiviseinään. Tuli vähän mieleen squash. Näitä kenttiä nähtiin joka kylässä. Näimme kyllä lasten lyövän palloa suoralla laudannäköisellä mailalla, joita oli myynnissä myös matkamuistomyymälöissä.

Lisää katunäkymää ja värikkäitä terasseja. Nämä pari ensimmäistä kuvaa ovat juuri Cambo-les-Bainsista.

Kiertelimme koko päivän näitä kauniita pikkukyliä. Cambo-les-Bainsin lisäksi Espelette, Ainhoa ja Sare olivat reitillämme. Päivä oli täynnä ihania punaluukkuisia taloja ja kukkivia puita.

Jokaisessa kylässä oli myös kaunis kirkko. Baskien sanotaan olevan vielä nykyisinkin syvän uskonnollisia. Nykyinen uskonto on katolinen, mutta alkuperäisessä baskien uskonnollisuudessa on paljon animistisia piirteitä ja esim. auringon, kuun ja maan palvontaa.

Jokaisen kylän kirkko oli sisältä tämän näköinen. Seiniä kiersivät parvekkeet ja puiset portaat usein juuri näin, kolmessa kerroksessa.

Koristeellisuus kylien julkisivuissa ei jäänyt pelkästään värikkäisiin ikkunaluukkuihin. Monin paikoin koristeina oli esimerkiksi runsaita punaisia paprikaköynnöksiä.

Käymistämme kylistä erityisesti Espelette kunnostautui esittelemällä perinteisiä ruokamaistiaisia. Chilisuklaa ei päässyt meillä jatkoon, mutta kirsikoilla täytettyjä leivonnaisia olisi mennyt enemmänkin.

Ja jos emme olisi olleet vasta menomatkalla, olisimme varmaan ostaneet tuliaisiin jotain kivaa paprikasäilykettä, perheessä on sen verran ennakkoluulottomia maistelijoita.

Saressa oli ovi auki pieneen perinnenäyttelyyn. Sisällä ollut mies kertoi, että nämä ovat karnevaaleihin liittyviä naamioita ja pukuja.

Sauvoissa näkyy perinnekoristeluja.

Lopuksi mies kysyi, mistä olimme kotoisin. Kun kerroimme olevamme Suomesta, mies löi käsiään yhteen ja melkein hyppäsi ilmaan. Hän oli viime vuonna nähnyt telkkarissa Suomesta dokumentin, jossa oli kerrottu, että kaikilla suomalaisilla on oma kesämökki järven rannalla. Hän oletti, että meilläkin on ja ihmetteli, miten maltamme tulla sieltä pois näin kauas. Kulttuurien välisiin eroihin tutustuminen on hauskaa.

Kylien välillä oli maalaistaloja ja laitumia, joilla oli lammas- ja lehmälaumoja.

Juha oli edellisenä päivänä ostanut pullollisen appelsiinimehua, johon ihastui niin, että osti kunnon annoksen matkaevääksi. Kassa katsoi vähän pitkään ja otti sitten yhden pullon syleilyynsä ja ihastellen ilmeisesti kehui valintaamme. Näin uskoimme, vaikka juuri tällä kohdalla näytti siltä, että yhteistä kieltä ei ollut. Ranska ei kuulu vahvuusalueisiimme ja jos se oli baskia, se oli meille aivan  käsittämätöntä. Baskin kielellä ei ole sukulaisuutta mihinkään indoeurooppalaisiin kieliin. Juhan osaama latinakaan ei ollut tässä siis avuksi. Mutta mehu oli hyvää.

Juha innostui muistakin baskimaan tarjoamista kulinaristisista nautinnoista. Päivällä oli jäänyt harmittamaan, että ei tullut kokeiltua tätä patonkiautomaattia ja kun uusi sellainen tarjoutui kohdalle, Juhaa ei estänyt mikään.

Euron kolikko sisään ja 74 sekunnissa Juhalla oli vastapaistettu patonki kädessään. Mies alkoi saman tien kehitellä mielessään mustamakkara-automaattia Pakilaan.

Olipa hauska pysähdys baskimaassa. Lähtöaamuna huomasin nukkuneeni hyvin koirataulun alla ja siitäkin huolimatta, että naapurin kirkon kello soitti aikamerkin vartin välein.

Kun vielä isäntämme Auger kirjoitti meistä Airbnb-arvosteluun, että meillä ei ollut kielimuuria, sai vierailumme Ranskan baskimaassa melkein kuin viimeisen kirsikkakoristeen punavalkoisen kakkumme päälle.

Joko seuraat meidän Ailajajuha-sivuamme Facebookissa? Olemme kirjoitelleet paljon automatkastamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa mutta myös muista matkoistamme. Vuosi 2020 on mennyt lähialueilla retkeillessä, mikä on ollut hyvin antoisaa.