on pieni perinteinen valkoinen kylä vuoren rinteellä muutaman kilometrin päässä Rincón de la Victorian rannikolta. Etsimme uusia käyntikohteita ja suuntasimme tänne. Oli rauhallinen tunnelma, paljon kukilla koristeltuja tosi kapeita kujia ja mukavia maisemia. Parkkipaikka ja korkeuserot ovat aina vähän haaste, mutta molemmista selvittiin hyvin.
Heti ensimmäiseksi autosta lähtiessämme näimme hienon muraalin. Se on omistettu malagalaiselle verdiales-musiikille ja siinä on kansanmusiikkiin ja kulttuuriin liittyviä hahmoja ja kukkakoristeita. Harmi, että Juhalta puuttui kitara.
Mainitsin heti parkkipaikkahaasteen. Näytti olevan totta. Espanjalaiset ottavat haasteen vastaan eri tavalla kuin suomalaiset. Ei tähän kai Volvo olisi mahtunutkaan?
Kylän kaunis kirkko, Iglesia de Candelaria oli kivasti auki. Sen erikoisuus on katosta roikkuva ristiinnaulittu. Huikea näky!
Katujen varsilla oli tavallistakin runsaammin kukkia ja pensaita.
Ja kaunis kukkapuistokin suihkulähteineen.
Kansanperinnemuseo, eli pieni museo, joka esittelee maataloustyökaluja, käsitöitä ja esineitä, jotka kertovat kylän ja koko Axarquían maaseudun historiallisesta arjesta yli sadan vuoden takaa ei ollut auki, mutta kadulla oli tämän verran nähtävää.
Katujen varsilla oli useita tämäntapaisia keraamisia kuvia seinissä. Hain tekstille suomennoksen:
”Foinikialaiset saapuivat näille rannikoille noin 700-luvulla eKr. etsien mineraaliesiintymiä ja tinareittiä Britannian saarille. He kävivät kauppaa puutavaralla, viineillä ja kuuluisilla purppuraväreillä, jotka olivat erittäin kauniita ja laadukkaita ja joita uutettiin näillä rannikoilla erittäin runsaslukuisina esiintyvistä Murex brandaris- ja Murex trunculus-nilviäisistä. Foinikialaiset omistautuivat myös suolakalateollisuudelle ja asettuivat meren lähellä sijaitseville keskikorkeille kukkuloille, kuten La Loma de Benagalbóniin, missä he pysyivät 200-luvulle eKr. saakka.”
Viereisillä kukkuloilla on myös suosittuja patikointireittejä ja erityisesti näköaloja niiltä. Olimme katsoneet valmiiksi yhden ei kovin vaativalta näyttävän yhteen suuntaan noin 4,5 kilometrin reitin Cerro del Tío Cañas-näköalapaikalle, mutta näköaloja oli ihan kivasti jo kylän reunalle korkeammalle kiertäessämme, niin emme jatkaneet pidemmälle rinteelle. Helle ei houkutellut.
Alas kylään katsoessamme näimme taas myös parkkipaikkahaasteemme. Onneksi löytyi heti. Jonoa oli varmasti, lähtiessämme yksi huomasi meidän olevan lähdössä ja heilautti kättään kysyen, olemmeko lähdössä. Nyökkäsin ja sain hymyilevän peukutuksen.
Komeita puitakin löytyi. Tällainen sypressi täynnä puutuneita käpyjä sinistä taivasta vasten.
Lähdimme takaisin alas rannan suuntaan Torre de Benagalbónin alueelle. Kaunista vaaleaa ympäristöä täälläkin. Pysähdyimme vielä ennen ihan rantaan asti laskeutumista ja katselimme ympärillemme.
Rannassa oli tämän näköistä kävelyreittiä. Kävelimme helteessä pätkän edestakaisin.
Torre de Benagalbón on 1300-luvulta peräisin oleva historiallinen vartiotorni lähellä rantaa. Sitä on käytetty rannikkovartioinnissa jo maurilaisajoista lähtien merirosvoja vastaan.
Villa Antíope on Torre de Benagalbónin rannikkoalueella sijaitseva erittäin hyvin säilynyt roomalaisen huvilan raunio ja museo. Se on alunperin antiikin Rooman aikainen rannikkovilla 200-300-luvulta, joka on yhdistetty uuteen rakennukseen kokonaisuudeksi. Se ei ollut pelkästään asuinrakennus, vaan siellä oli muun muassa oma kalansuolaamo ja pientuotantolaitos, jossa valmistettiin kalakastiketta sekä säilykkeitä vientiin. Arkeologiset jäänteet löydettiin uudelleen 1980-luvun lopulla maarakennustöiden yhteydessä. Pitkän suojelu- ja restaurointiprosessin jälkeen se julistettiin kulttuuriperintökohteeksi ja vuonna 2022 siitä avattiin museo.
Museossa on esillä raunioita ja niistä löydettyjä keraamisia kohteita.
Kaikkein komeinta nähtävää ovat nämä mosaiikit lattiapinnoilla.
Museossa on myös toimivaa infoa, infotaulujen lisäksi videoita, joihin saa englanninkielisen tekstityksen sekä mahdollisuus ladata audioguide. Oli kiva kokemus, eikä eläkeläisiltä kallis, 4€/henkilö, työikäisiltä kaksi euroa enemmän.
Turismisivustolta löysimme myös tällaisen vinkin vierailulle Benagalbóniin: Verdiales-festivaali. Eli jos vierailet syyskuussa, kylässä järjestetään kuuluisa Concurso Tradicional de Verdiales -kansanmusiikkifestivaali, joka tuo kylän kadut täyteen perinteistä andalusialaista musiikkia, tanssia ja värikkäitä asuja.
Benagalbónin käynti, kävely ylhäällä kylässä ja rannalla sekä Torren että Villa Antiopen vierailut olivat ihan kiva päiväohjelma. Ehkä ei meidän ykkönen, olemme nähneet niin paljon vielä huikeampia kyliä, mutta hyvä ja helppo näinkin.
