Ajoimme aurinkoisena päivänä Toulousesta Lleidaan Pyreneiden yli ja poikkesimme Andorrassa. Kilometreinä reitti ei turhan pitkä ole, noin 350km, mutta serpentiinit ja maisemat hidastivat matkaa niin, että illalla jäi Lleida kokonaan kävelemättä. Hienoja maisemia, eikä mikään vaikea ajeltavakaan.

Maisemia, maisemia, maisemia – eipä tästä juuri muuta osaa kertoa. Kuvissa näkyvät rinteet, muutamien pysähdyspaikkojen kohdalla näkymät alas ja autosta katsellut rinteille nousevat reitit.

Pyreneillä on myös laskettelumahdollisuuksia. Esimerkiksi tällainen Soldeun vuoristokylä ja ja sen ympäristössä olevat rinteet ovat hiihtokeskus Andorrassa, Grandvalira-laskettelualueen sydämessä. Rinteilläkin näkyy avoimia alueita lasketteluun, ei tietenkään vielä näin syyskuussa.

Ylös ajaessamme näimme myös huoltoaseman, jolla oli reilusti halvempi hinta kuin Ranskassa oli ollut, joten täytimme tässä tankin. Espanjasta olisi kyllä löytynyt halvimmillaan suunnilleen samoja hintoja, mutta sinne oli vielä matkaa.

Andorrassa pysähdyksemme oli lyhyt, oli sen verran rasitusta ylämäen ajosta, että tulimme vähäksi aikaa parkkihallista ulos ja vähäisten askeleiden lisäksi lähinnä istuskelimme. Tämä on se kaikkien suosima selfiepaikka.

Andorra on kyllä alhaisen arvonlisäveron takia suosittu ostospaikka, mutta tällä kertaa meillä ei ollut oikeastaan mitään tarpeita. Kerran ostimme telkkarin, mutta siitä on jo yli 25 vuotta.

Nyt lähdimme sitten ajamaan Espanjan suuntaan, eniten tuli alamäkitunnelmaa ja lopulta Kataloniassa oli jo tasaisiakin maisemia.

Illaksi olimme Lleidassa, mutta päivä oli hitaana ollut sen verran pitkä, että emme lähteneet kiertelemään. Seuraavana aamuna pysähdyimme hotellin parkkipaikalta lähtiessämme tämän komean linnan viereen hetkeksi ja sitten jatkoimme Toledoon.