On pienempi rantakaupunki noin 40km Malagasta itään rantaa pitkin. Kaunis, viihtyisä, rauhallinen ja sen rantapaseo on yksi kauneimpia ja helpoimpia pätkiä Senda Litoralilla. Teimme muutaman tunnin retken omalla autolla, mutta pääsee sinne hyvin myös bussilla. Kävelimme rantaa ja rantapuistoa, ja mutkittelimme myös keskustaan, jossa on puistoja, aukioita, liikkeitä, kirkko ja helppoja kävelykatuja.

Aloitimme jättämällä auton siihen, missä rantapaseo lännestä alkaa. Vieressä oli iso alue, jossa oli myös matkailuautoja. Vieressä oli heti ensimmäiset ravintolaterassit ja hiekkarannat.

Lähellä oli pian myös rantakadun tuntumassa 1800-luvun lopulta lähtöisin oleva majakka.

Rantakatu näytti saman tien houkuttelevalta.

Rantakadun vieressä on puisto, jossa on kauniita oleskelualueita ja hyvä tarjonta penkeistä istumiseen.

Lapsille leikkipaikkoja. Tähän pysähdyimme katsomaan, tarvitsisiko tyttö apua alas tuloon. Ehkä olisi vähän tarvinnut, mutta hetken päästä oli ilman apuakin ehjänä alhaalla.

Rantapuistossa ohitimme useita erilaisia patsaita.

Tämä patsas on nimeltään Marengo ja se esittää nuorta marengo-kalastajapoikaa, joka pitää kädessään pitkää airoa ja katsoo merelle päin. Teos on aika uusi, eli vuodelta 2017.ja se on kunnianosoitus alueen perinteiselle kalastuskulttuurille ja paikallisille merenkulkijoille.

Toinenkin patsas liittyy kalastajiin, eli tämä El Jabegote. Kalastusveneen vetäminen rannalle on ollut raskasta työtä.

Tämä kuva on Blas Infanten rintakuva ja muistomerkki. Olemme törmänneet tämän 1885–1936 eläneen espanjalaisen poliitikon ja kirjailijan kuviin aiemminkin, eikä ihme, koska häntä .pidetään andalusialaisen nationalismin isänä. (Casaresin keskusaukiolla, monumentti Almuñécarissa, Avenida Blas Infante Benalmadenassa.)

Tässä kuvassa on Virgen del Carmenin (Karmeliittaneitsyen) patsas, joka on merenkulkijoiden suojelpyhimys ja myös Torre del Marin suojeluspyhimys. Patsas on isossa suihkulähteessä, mutta tänään ei vettä näkynyt. Sen juuressa on kukkia ja kynttilöitä merenkulkijoiden ja paikallisten tuomina. Myös Fuengirolasta löytyy samanlainen patsas.

Señora del Carmen on Torre del Marissa esillä muuallakin. Tämä kuva oli rannalla seinässä.

Torre del Marissa oli meidän tietojen mukaan myös Nuestra Señora del Carmenin kirkko:, eli kaupungin sydämessä sijaitseva perinteikäs kirkko, joka on omistettu merenkulkijoiden ja kalastajien suojeluspyhimykselle. Mapsista löydetyssä osoitteessa ei kuitenkaan ollut muuta kuin tällainen ovi kappeliin, eli ilmeisesti tämä on veljeskunnan kappeli, jossa kulkueissa kannettavaa tronoa säilytetään.

Toisen hienon kirkon löysimme kyllä. Parroquia de San Andrés Apostol, joka on rakennettu 1800-luvun lopulla sitä aikaisemman kirkon tuhouduttua maanjäristyksessä. Ehkäpä siksi tämä näytti vähän tavallista modernimmalta verrattuna useisiin vanhoihin katolisiin kirkkoihin.

Torre del Marin turistisivustolla mainitaan nähtävyydeksi myös tämä vanha rautatieaseman rakennus. Sisällä ei kylläkään ollut mitään vanhaa vaan linja-autoaseman toimisto.

Ympäristössä oli kauniita koristeellisia rakennuksia.

Katuja kävellessämme näimme useita kauniita aukioita.

Erilaiset liikkeet olisivat varmaan olleet mielenkiintoisia käydä. Tämä houkutteli ehkä eniten. Alue on hunajantuottaja.

Puistossa kohtasimme myös hauskan patsaan suihkulähteen vieressä. Emmepä ole tällaista ennen nähneet.

Rantapaseolle palatessamme oli sellainen tunne, että näissä maisemissa olisi voinut viihtyä kauemminkin.

Näitten viimeisimpien kuvien tunnelmiin liittyy myös kokemamme hauska kohtaaminen. Kuulimme yhtäkkiä viereltämme suomen kieltä ja käännyimme tervehtimään. Tapasimme oikein mukavan pariskunnan, joka ei ollut ensimmäistä kertaa Torre del Marissa, ja tälläkin kerralla suunnitteli viihtyvänsä siellä viisi kuukautta. He kehuivat paikkaa kovasti rauhalliseksi ja viihtyisäksi ja kertoivat, että me olimme ensimmäiset suomalaiset, jotka he olivat siellä tavanneet. Uskomatonta! On tosiaankin vaikea ymmärtää, että Aurinkorannikolle talveksi tulevat suomalaiset eivät ole tätä paikkaa isommin löytäneet.

Lopuksi vielä muutama rantapaseolta kuvattu ajatus:

”Meri ei voi kuolla. Se jatkaa purjehtimistaan, vaikka täällä ei olisi ketään.”

”Nauru, naiset, vesi. Kun olen poissa, niitä tulen ikävöimään.”

”Vaikka olisin kaukana satamasta, näen laivojen saapuvan, sillä kannan merta sisimmässäni.”

Meri on selvästikin iso osa Torre del Marin elämystä ja mielikuvaa.