Gibraltar on kohde, josta ollaan hyvin paljon kiinnostuneita käyntikohteena ja nähtävyytenä Aurinkorannikolla matkustettaessa. Se on Britannian merentakainen alue, joka on niemi Espanjan rannikolla Gibraltarinsalmessa. Sen sijainti on strategisesti tärkeä, koska Gibraltarinsalmi on Atlantin ja Välimeren välissä, ja se erottaa toisistaan Euroopan ja Afrikan. Gibraltarin näyttävin osa on korkea vuori ja alhaalla kaupungissa on muutamia tärkeitä rakennuksia ja kävelykatu Main Street, jonka varrella on brittiläisesti värittyneitä kauppoja ja jalkakäytävien reunoilla muutamia punaisia puhelinkoppejakin. Kävimme siellä 20 vuotta sitten ja tänään päätimme käydä uudelleen. Innostuimmeko? Ei oikeastaan. Suosittelemmeko? No joo, riippuu siitä, mitä haluaa. Miksi näin?
Kokemuksemme ei innosta erityisesti kehumaan Gibraltaria. Ajoimme sinne autolla (2024) ja tullessamme La Linea de la Concepcionin alueelle yksi katu olikin jotenkin tilapäisesti poikki, navigointi hukkasi reitin, eikä mitään viittoja perille näkynyt missään. Eksyksissä sitten harhailimme pienen pieniä ja ahtaita katuja. Kun tajusimme olevamme lähellä rajaa, luulimme, että jokin viitoitus johtaisi parkkialueelle, mutta eipä johtanut ja sitten löysimme onneksi yhden vapaan parkkipaikan. Automaatti ei hyväksynyt maksua kuin kahdeksi tunniksi, mutta kun parkki oli ilmainen 14 – 16, saimme neljä tuntia aikaa. Hiukan niukasti. Täällä oltiin.
Helmikuussa 2025 tulimme kuitenkin uudelleen, ja nämä asiat hoituivat huomattavasti paremmin. Navigointi ohjasi tuossa kuvassa edessä näkyvälle yleiselle parkkipaikalle, joka on ihan Gibraltarin rajan vieressä.
Kävellen sitten suunnistettiin rajalle ja vilautettiin passit tarkastajille. Heiltä tuli lähinnä hymy ja peukku, eikä kävelyä tarvinnut tässä edes hidastaa. Viimeisen tarkastuksen jälkeen poimimme sitten infosta kartan ja saman tien meille alettiin aika aggressiivisesti myydä taksin tekemää kahden tunnin ajelua ylös Gibraltarinvuorelle. Olimme sellaista vähän harkinneet jo etukäteen, joten sanoimme yes ja maksoimme kahden hengen ajelusta 98€. Aika paljon. Kokemus oli niin hyvä, että uudelleen käydessämme 2025 teimme saman ilman muuta.
Vartin odotuksen aikana poikkesimme myyjänaisen neuvosta vessassa lentokentän puolella. Ihan ok. Helppo ja siisti.
Tällainen bussiajelu ei tavallisesti innosta ollenkaan. Olisi paljon hauskempaa kävellä rauhassa, ottaa siistejä ja rajattuja kuvia maisemista, eikä poukkoilevan bussin ikkunasta.
Ylös päin siirtyessämme aloimme kyllä arvostaa tätä tapaa nousta vuorelle. Hui miten kapea ja jyrkkä tie!
Ja reitti oli suunniteltu mukavasti pysähteleväksi. Ensimmäinen pysähdys oli tässä. Näköalat Afrikan suuntaan ja ensimmäiset apinat.
Toinen pysähdys olikin sitten jostain syystä meille ihan yllätys ja myös päivän vaikuttavin. Pyhän Mikaelin luola sisältyi taksikierroksen maksuun ja oli kyllä vaikuttava näkymä. Luola on avoinna vierailijoille ja siellä on ainutlaatuinen auditorio konserteille, baletille ja draamalle. Se on ollut käytössä teatterina 1960-luvun alusta, ja siihen mahtuu 600 henkilöä.
Seuraavat pysähdyspaikat olivat sitten näköaloja vielä korkeammalta ja niillä oli lisää aktiivisia apinoita.
Tätä kuvan näkymää on vaikea uskoa todeksi. Tällä tavalla taksit parkkeerasivat ja pysähtyivät tarjoamaan asiakkailleen noin vartin näköalojen katselumahdollisuuden.
2025 käyntipäivämme oli lauantai ja takseja ja kulkijoita oli vielä enemmän. Ihmettelimme kapeilla teillä käveleviä, heitäkin oli aika paljon.
Ja kyllähän nämä pysähdykset olivat tärkeitä juuri näkymien takia. Tänne ylös olisi voinut tulla myös kaapelihissillä, mutta silloin olisi itse saanut kävellä kilometrikaupalla näiden näköalapaikkojen reittiä. Oli meille kyllä parempi kulkea bussilla, reitit olivat tosi kapeita ja korkeuserot tosi suuria.
Lentokenttä näkyi tänne kokonaisuudessaan. Sen kiitoradan poikki piti kävellä rajalle.
Seuraavan pysähdyksen tunneli ei ollut meidän juttu. Tunneleiden labyrintti, joka tunnetaan nimellä The Great Siege Tunnels, on ehkä vaikuttavin ihmisen kehittämä puolustusjärjestelmä, jossa on tykkejä aukoissa hyvin suojattuna. Nyt siellä oli myös näyttely henkilöhahmoista.
Ja miksi sitten ei ollut meidän juttu. Matala tunneli, Juha joutui kulkemaan koko matkan pää kumarassa, koska muuten olisi otsaan tullut kymmeniä kuhmuja ja katosta tippui koko ajan myös vähän vettä. Käännyimme kesken matkaa takaisin.
Wikipediassa on tällainen selostus paikan historiasta. Onhan se aikamoinen historiallinen kohde joka tapauksessa.
Gibraltarinvuoren tunnelit ovat Gibraltarinvuoren sisään kaivettuja luolia ja tunneleita. Ensimmäiset niistä tehtiin Gibraltarin piirityksen aikana 1700-luvun lopussa.
Gibraltarin suureksi piiritykseksi kutsutaan Ranskan ja Espanjan yritystä valloittaa GibraltarBritannialta Yhdysvaltain vapaussodan aikana. Piiritys jatkui heinäkuusta 1779 helmikuuhun 1783. Kenraali George Augustus Eliottin johtamat britit halusivat viedä tykkejä Gibraltarinvuoren jyrkälle pohjoisrinteelle. Ylikersantti Ince ehdotti että tämä tehtäisiin kaivamalla tunneli kalkkikiviseen vuoreen. Ince miehineen kaivoi tunnelia lähinnä lekoilla ja sorkkaraudalla, jonkun verran myös räjäyttäen kiveä ruutipanoksilla. Tunneli oli alun perin suunniteltu vain tykkien viemiseksi vuoren toiselle puolelle, mutta työn edetessä havaittiin että tykit voitiin jättää kallion suojaan ja puhkaista vain ampuma-aukot.[1] Tykkien laukaiseminen samassa ahtaassa tilassa ruudin kanssa ei ollut turvallista, joten jokainen tykki suojattiin köyden varaan ripustetulla kostealla kankaalla, jonka piti estää kipinöiden lentäminen ruutivarastoihin.[2]
Kenraali Elliot oli luvannut palkkion sille joka vie tykkejä vuoren toiselle puolelle. Ei ole tietoa saiko Ince tätä palkkiota.[2] Tiedetään kuitenkin että hän sai tontin vuorenrinteeltä, paikasta joka edelleen tunnetaan nimellä Ince’s Farm. Incen joukko-osastosta muodostettiin myöhemmin kuninkaalliset pioneerijoukot. Kenraali Elliot sai myöhemmin paronin arvonimen.[1]
Piiritys päättyi vuonna 1783, mutta tunneleita on laajennettu myöhemmin, varsinkin toisen maailmansodan aikana.[1]
Tunneleita on nykyään kaikkiaan yli 70 km, mutta vain pieni osa niistä on avoinna yleisölle
Tämän jälkeen taksikin jo alkoi hakeutua alaspäin. Halutessaan voi kävellä itsekin alas, mutta ei kyllä tullut ekalla kertaa mieleenkään, reitti oli niin hurjan jyrkkä ja pitkä. Tässä kuvassa näkyy muurin reuna, jonka takana on jyrkät portaat. Näimme kyllä joitan reppuselkäisiä kulkijoita täällä.
Toisella kertaa innoistuin tyttären kannustamana sittenkin kokeilemaan alas kävelyä. Ei ollut rankkaa mitenkään, kuski kyllä sanoi, että se kestäisi noin 20 minuuttia, mikä ei meidän kohdallamme kyllä pitänyt paikkaansa. Katseltiin näköaloja, poikettiin Maurilaisessa linnassakin.
Taksikuski kysyi silloin ensimmäisellä kerralla, halusimmeko takaisin satamaan rajalle vai jäisimmekö keskustaan kävelemään loppumatkan takaisin päin. Me tietysti valitsimme automatkan päättymisen keskustaan. Kuljettaja jätti meidät tämän katedraalin aukiolle.
Otin kuvan kadusta, jonka juuri olimme tuon pikkubussin kyydissä tulleet. Uskomaton!
Sitten poikkesimme katedraalissa sisällä. Kaunis.
Main Street oli vilkas kävelykatu. Kaikenlaisia brittivaikutteisia liikkeitä.
Main Streetin päässä on isompi aukio, jolla näytti olevan kauppojen lisäksi paljon kahviloita ja ravintoloita.
Siitä jatkaessamme näkymiä takaisin rinteille.
Tämmöiseenkin yllätykseen törmäsimme.
Ennen rajaa ylitimme lentokentän kiitoradan. Ainutlaatuinen kokemus seistä keskellä kiitorataa.
Ja sitten vielä kamera taaksepäin. Tuolla käytiin.
Paluumatkalla kävellessä nähtiin kyllä kaikkea muutakin pientä kivaa.
Sorry, tuli vähän negatiivinen kirjoitus. Näköaloista ja Pyhän Mikaelin kirjavasta luolasta pidimme, ja taksikierros oli ihan kätevä, mutta eipä täällä paljon muuta kivaa tullut vastaan. Yksi kasvitieteellinen puutarha olisi ollut vähän kauempana. Bussin ikkunasta se vilahteli ja kuski kertoi John Lennoninkin olleen siellä häidensä jälkeen kuvattavana.
Kävimme Gibraltarilla ekan kerran 20 vuotta sitten. Nyt 2024 vähän siinäkin mielessä uudelleen, että koemme sen jotenkin kuuluvan yleissivistykseen. Seuraavien 20 vuoden aikana ei ajateltu lähdettävän uudelleen. Kiivetään itse jollekin muulle vuorelle. Tälle ajatukselle siis tuli kuitenkin muutos 2025. Tytär halusi käydä ja toki lähdettiin yhdessä. Ja nyt tuli kokemus sitten siitäkin, että käveltiin vuorelta alas itse. Ei mitään erityistä siis, mutta ihan ok kohde.
Aikaa kului niin vähän, että paluumatkalla poikkesimme Marbellaan. Kävelimme Puerto Banuksesta Marbellaan oikein kivan rantareitin. Siitäkin voit lukea:
Marbella – Puerto Banus rannalla kävellen
Aila ja Juha 
Gibraltar tosiaan tuntuu jakavan mielipiteitä varsin paljon. Itseäni paikka kuitenkin kaikesta huolimatta kiinnostaa. Pyhän Mikaelin luola näyttää erittäin hienolta, se olikin itselleni ihan tuntematon paikka, vaikka Gibraltarin matkaa olenkin miettinyt.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kyllähän tuo sellainen paikka on ihan historiansa ja sijaintinsakin vuoksi, että jos täällä päin liikkuu, niin se tavallaan kuuluu ihan yleissivistykseen. Näkymät ja luolat olivat parhaat, apinatkin hauska nähdä.
TykkääTykkää
Gibraltar kuului pitkään ”pakko käydä” -listan kärkipäähän, mutta mitä enemmän olen paikasta lukenut, sitä alemmas se on listalla tippunut. Tuntuu, että yhä enemmän tulee vastaan Gibraltarin tekstejä ja muita somejulkaisuja, jotka eivät ole kovin mairittelevia
TykkääLiked by 1 henkilö
Kyllä se varmaan kerran historiallisena paikkana kerran kannattaa käydä, mutta emme kokeneet mitään erityistä.
TykkääTykkää
Gibraltar keikkui pitkään ”pakko käydä” -listan kärkipäässä, mutta se on tippunut koko ajan alemmas. Tuntuu, että yhä enemmän tulee vastaan negatiivisia postauksia ja muita somejulkaisuja paikasta
TykkääTykkää
Tehän ehditte nähdä tosi paljon matkalla vuorelle ja apinoita myös! Tuosta tippukiviluolasta en ollut kuullut aiemmin, on kyllä tosi hieno. Tunneleista näimme jotain tekstejä, mutta nekään eivät kaapelivaunulla matkatessa osuneet niin kätevästi reitille.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kaapelihissillä tosiaankin pääsee hauskasti ja nopeasti vuoren huipulle, mutta sitten nuo näköalapaikat ja luolat joutuu kävelemään itse ja siitä tulee kilometrikaupalla kävelyä varsin kapeilla teillä. Vaikka eipä niillä teillä nyt kovin paljon liikennettä ole, kun ylös saavat ajaa vain nämä muutamat kymmenet turistitaksit. Olimme jälkeen päin tyytyväisiä siihen, että valitsimme tuon kiertoajelun taksilla, joka pysähteli sopivasti noiden luolien ja näköalatasanteiden luona ja kuski kertoi vielä varsin hyvin kaikesta olennaisesta Gibraltarilla, myös historiasta ja yhteiskunnallisesta tilanteesta.
TykkääTykkää
Gibraltar kiinnostaa, vaikka siitä on monenlaista mielipidettä kuullut. Hulppeat maisemat ja melkoisia korkeuseroja! Kallishan tuo taksi on, mutta ehkä sen kyydissä näkee enemmän kuin kaapelihissillä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Taksi oli kyllä sellainen ratkaisu, että näin jälkeen päin olimme tyytyväisiä siihen, että sen valitsimme. Saimme helpon ja asiantuntevan opastuksen englanniksi, taksi pysähtyi näköalapaikoille ja luolien kohdalle ja maksu kattoi myös niiden sisäänpääsyt. Kävellen sillä vuorenhuipulla olisi ollut aika paljon käveltävää. Meilläkin on vähän ehkä kahdenlainen mielipide paikasta. Tavallaan kerta kuuluu matkailijan yleissivistykseen, mutta toista kertaa emme kokemusta tarvitse. Enkä minä ainakaan kokenut sitä brittiläisenä, minulla on aika paljon kokemusta nimittäin Britanniasta, nuoruuden aupair-kesä, useita vierailuja sen jälkeen ja tosi useita työtovereita sieltä.
TykkääTykkää
Itekin kävin tuolla ehkä about just 20 vuotta sitten. Kuvista näyttää edelleen ihan samanlaiselta kuin silloin! 😀 kuulosti kyllä tyyriiltä tuo kyyti tuonne huipulle, mutta sen verran korkealla, että ihan hyvä joku kyyti sinne järjestää! 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Joo, tyyriiksi mekin sitä arvioimme, mutta silti käytyämme se tuntui oikealta ratkaisulta. Ja niihin luolakohteisiin oli maksullinen pääsy, se sisältyi tuohon taksikierroksen maksuun. Silloin, kun kävimme siellä viimeksi, huipulle sai ajaa omalla autolla. Ei kyllä nyt tulisi mieleenkään, enkä ymmärrä, miten se silloin oli mahdollista.
TykkääTykkää
Gibraltarista kuulee kyllä monenlaista. Vaikuttivatko apinat tulevan lähelle vai katselivat kauempaa? Aasian reissujen jälkeen luottoa apinoihin ei ole, joten mieluummin pysyn kauempana niistä 😀
TykkääLiked by 1 henkilö
Apinat tulivat lähelle, pyrkivät kaivamaan repuista eväät, kiipeilivät auton katolle ja tuulilasille. Meidän opas kertoi, että hän on luvannut jokaiselle apinalle banaanin palkaksi iPhone 15-puhelimista, jotka ne sieppaavat turisteilta ja sanoi, että jos haluamme itse pitää puhelimemme, pitää olla tarkkana. Joo-o. Oltiin tarkkana, meillä kun oli nuo iPhone 15-puhelimet.
TykkääTykkää
Kivalta tuo Gibraltar kyllä näyttää! Erityisesti tuo vuori maisemineen ja apinoineen kiinnostaa. 🙂 Mahtava myös tuo luola, aikamoinen paikka teatteriksi! Toisaalta olen kuullut yleensä vain huonoa tai neutraalia mielipidettä Gibraltarista, eli ette ole ainoita jotka paikkaa eivät ole ylistäneet ihan unelmakohteen tasolle. Kai se täytyy itse käydä joskus katsomassa, että mikä meininki. 😀
TykkääTykkää
Minusta siellä on jotenkin vähemmän nähtävää ja koettavaa kuin voisi olettaa. Nuo vuorinäkymät, apinat ja luolat toki olivat hieno juttu, mutta esim kaduilla ja niiden varrella oli tuskin mitään kiinnostavaa. Ja omien kokemusteni perusteella en kokenut sitä erityisesti Britannian henkisenäkään. Olen nuorena ollut Britanniassa aupair-kesän, käynyt siellä useita kertoja ja lisäksi minulla oli useita työtovereita sieltä. Eikä edes parissa kaupassa kuulemani englannin kielikään ollut kovin brittiä, oppaamme sanoikin, että siellä puhutaan kieltä: Spanglish.
TykkääTykkää
10 vuotta sitten oltiin matkalla Gibraltarille, juuri ennen saapumista alueelle huomasimme, että unohdimme passit majoitukseemme Marbellassa. Lapsena sitä harmitti suuresti. Noh ehkä vielä joskus.
TykkääLiked by 1 henkilö
Joo, varmaan tosi harmi. Passit pitää rajalla näyttää, vaikka ainakaan meiltä ei niistä katsottu yhtään mitään. Kävelimme passi avoinna kohti tarkastajia, ja he vinkkasivat peukalolla kävelemään ohi. En tiedä ehtivätkö nähdä edes, että Suomen passi. Joo, ehkä vielä joskus, kyllähän tämä ihan yleissivistyksenkin kannalta kerran kannattaa käydä.
TykkääTykkää
Hiljennä tipun takia, hieno kyltti. Minä saattaisin jopa jäädä siihen. Totta puhuen en kuvitellut Gibraltarin olevan kummoinenkaan paikka. Apinat tiesin etukäteen ja kaiken sotilaallisen roihnan. Joskus katsoin tubesta videon, missä selitettiin, kuinka muita kolonialisteja enemmän briteillä oli tapana muuttaa siirtomaan kulttuuri vastaamaan emämaata ja niinpä briteillä on kyseenalainen kunnia olla rasismin keksijöitä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kyllähän Gibraltar sellainen kerran käymisen arvoinen paikka on, maisemat ja historia ovat se olennaisin anti, mutta muuten se oli aika vähäinen virikkeiltään.
TykkääTykkää
Itsellä olisi suunnitelmissa käydä syksyllä Gibraltarilla. Olen joskus siinä rajalla käynyt, mutta silloin ei ollut passit matkassa, niin ei tietenkään päästy käymään pidemmällä. Ei toki ollut tarkoituskaan mennä, mutta kun vieressä oltiin, niin käytiin kääntymässä.
Itsellä ei ole sinällään suuria odotuksia Gibraltaria kohden, mutta ajattein, että on siellä mukava yksi puolipäiväretki viettää. Merkittävä paikka kuitenkin historiallisessa mielessä ja häviäviä siirtokuntia.
TykkääLiked by 1 henkilö
Juuri tuo oli yksi meidänkin peruste käydä siellä, tuo historiallinen tausta. Taksikierroksella koetut maisemat ja luolat olivat kyllä mukavat nähdä myös. Apinat erikoinen nähtävyys.
TykkääTykkää
Paluuviite: Fuengirolasta Arcos de la Fronteraan | Aila ja Juha