Burg Eltz on suosittu linna lähellä Cochemia, Moselia ja Koblenzia. Se ei kuitenkaan näy Moselille, vaan sinne pitää ajaa ylämäkeen. Meidän käyntimme täällä oli tavallaan kolmas ja jokainen niistä on ollut hyvin erilainen.

Burg Eltz on rakennettu metsän keskelle toisin kuin monet muut linnat, joista suuri osa on jokien varsilla, ja näin se on selvinnyt täysin vahingoittumana kaikista sodista eikä sitä ole valloitettu. Se on hienossa maisemassa metsän ympäröimänä nytkin.

Juhan ensimmäinen vierailu siellä oli jo lukioikäisenä ja hänellä oli siitä niin hyvät muistot, että hän ehdotti siellä poikkeamista heti, kun se oli automatkallamme mahdollista. Siispä 2012 mentiin.

”Ei oo totta! Mistä ne on keksineet tuon laakson tähän väliin? Ei siinä silloin mitään ylämäkiä ollut, kun mä täällä kävin.” Näin ihmetteli Juha, kun ensimmäisestä käynnistä oli jo yli 45 vuotta ja istahti tien varrelle muurille harkitsemaan alamäen kävelyä, kun sieltä sitten pitäisi tulla ylöskin.

Olimme kävelleet parkkipaikalta linnalle ja ohittaneet matkalla myös tällaisen pienen Pyhän Antonin kappelin.

Sen jälkeen avautuivatkin näkymät linnalle ihan yksityiskohtia myöten.

Linna oli kuitenkin niin houkutteleva, että tietysti mentiin.

Linnaan ei silloinkaan päässyt muuta kuin opastetulle kierrokselle, mutta siellä ei silloin ollut samanlaista kuvauskieltoa kuin nyt. Minulla on muutama kuva sisäpihalta ja sisältä, erityisesti aarreluolasta, jossa on kauniita esineitä vitriineissä.

Nyt siellä on kuvauskielto. Matkamuistomyymälässä on myytävänä lasia ja keramiikkaa, joka kuvaa linnaa ja tietysti paljon kirjoja, postikortteja ja muuta materiaalia linnasta ja sen sisätiloistakin. Meidän seinällä on nyt tällainen kuvaketju, josta voi ainakin aavistella, kuinka hienosta kierroksesta sisällä on kysymys. Ja pitäähän muistot olla.

Tämänkertainen käyntimme oli taas ihan erilainen kuin silloin 2012. Ajoimme parkkipaikalle ja sieltä oli houkutteleva viitta metsäpolulle, jota pitkin voi kävellä linnalle. Parkkipaikan vieressä oli myös paikka, josta lähti shuttle-bussi linnalle, joten kävely ei olisi ollut pakollinen. Polku oli kyllä kiva käveltävä ja linnalle asti se oli loivaa alamäkeä. Helppo!

Lopulta tuli linnakin näkyviin. Tästä suunnasta se ruskan keskellä näytti tältä.

Burg Eltz on ollut  koko historiansa saman suvun hallussa. Sen vanhimmat osat ovat jo 1100-luvulta ja sitä on laajennettu sitä mukaa kun Eltzin suku on laajentunut ja eri sukuhaarat ovat muuttaneet eri puolille rakennusta. Siksi linnasta löytyy useita erityylisiä osia. Moni sanoo, että tämäkin linna on kuin satulinna. Me julkaisimme Fb-kavereillemme tällaisen kuvan ja saimme juuri tämäntyyppisiä kommentteja: ”Tehän olette kuin prinssi ja prinsessa sadussa linnanne edessä!” Entäs kuningas ja kuningatar?

Jatkoimme matkaa sillan yli ja sitten tulikin pieni epäröinnin hetki.

Lauantaipäivän jono lippuluukulle oli niin pitkä, että siihen olisi mennyt noin tunti. Sen jälkeen olisi vielä saanut jonottaa ehkä saman verran sitä omaa opastettua kierrosta. Mietimme hetken ja sitten kävimme portilla seisovalta vartijalta kysymässä, saisimmeko piipahtaa pelkästään matkamuistomyymälään jonottamatta pääsylippua ensin. Hän näytti siltä, että ei yleensä saisi päästää ketään portista ilman pääsylippua, mutta sitten hän vinkkasi meidät sisään. Kävimme ostamassa kortit ja tulimme takaisin ja hymyillen kiitimme häntä ymmärryksestä. Olen lukenut jälkeen päin joitain valituksia siitä, että edes ravintolaan tai kahville ei pääse ilman pääsylippua. Ehkä tämä kertoo turistiruuhkasta jotain. Suosittelisin sitten menemään mieluummin arkipäivänä kuin tällaisena vapaana lauantai-iltapäivänä.

Joka tapauksessa käyntimme nytkin oli kiva. Ja jos olisimme olleet täällä ensimmäistä kertaa, olisimme kyllä sen pääsylipun jonottaneet ja halunneet sisään kiertämään.

Eikä sitä loivaakaan ylämäkeä ollut pakko takaisin kävellä. Sillan toisesta päästä lähti shuttle-bussi ylämäkeä takaisin parkkipaikalle ja tässä kohtaa tiemme erosivat jälleen kerran. Juha odotti autossa parkkipaikalla, kun olin nauttinut takaisin kävelystäni ja katsellut vielä polulta maisemia. Niissäkin voisi patikoida.

Tässä Burg Eltzin nettisivulta kopioitu kartta näistä pääsymahdollisuuksista. Itse suosittelisin juuri sitä, mitä me teimme. Metsäpolku on mukava kävellä parkkipaikalta linnalle ja jos loivakaan ylämäki takaisin ei houkuttele, bussilla pääsee. Tai sitten voisi parkkipaikalta kävellä sitä jyrkempää mäkeä alas, jota kymmenen vuotta sitten kävelimme. Näkymät ovat hienot. Sitten takaisin joko bussilla tai metsäpolkua, jota itse mieluummin kulkisin.

Burg Eltz on ilman muuta käymisen arvoinen paikka, yksi niistä hienoista Saksan linnoista. Linnat ovat kyllä kivoja monin tavoin. Meidän matkamme jatkui tästä Koblenziin, matkalla poikkesimme ihan suunnittelematta viitan perusteella Burg Thurantiin ja Koblenzissa tietysti joen toisella puolella olevaan Ehrenbereitsteinin linnoitukseen. Kaikkein hienoin käyntikohteemme seuraavina päivinä oli tietysti Koblenz, eli vielä tulee muutama uusi teksti ennen kuin matkamme päättyy.

Burg Thurant

Voit seurata meitä ja matkaamme myös Facebookissa Ailajajuha