Cochem on suosittu kohde, ja sen rinteellä oleva Reichsburgin linna on yksi asioista, jotka tekevät siitä houkuttelevan. Linnaan voi kävellä, jos ylämäki ei haittaa, sinne pääsee turistibussilla keskustasta ja viikonloppuna sinne voi myös ajaa omalla autolla. Linnaan pääsee sisälle opastetulla kierroksella, mutta jos ei halua osallistua sellaiseen, jo näköalat ja ravintolaterassi tarjoavat mukavan kokemuksen. Me ajoimme ylös ja osallistuimme kierrokseen. Meille sopi tämä hyvin.

Ylhäällä ei oikeastaan ole tarjolla parkkipaikkoja, mutta luimme jostain turisti-infosta, että viikonloppuna voi pysäköidä linnan lähellä oleville koulun parkkipaikoille, joten teimme näin. Oli lauantai.

Siitä sitten pieni ylämäki itse linnan pihalle. Jo tästä katsoen tulevat mieleen satukirjojen monitorniset ritarilinnat. Joku on linnaa kutsunutkin satulinnaksi.

Heti linnan pihalta on pelkkiä hienoja näkymiä takaisin portille sekä kaupunkiin ja Moselille. Pientä sateen harmautta jälleen kuvissani.

Heti tässä oli helppo hahmottaa linnan paikan valintaa ohjannut ajatus siitä, että kolmelta suunnalta linnalle ei päässyt muuta kuin jyrkkää mäkeä ja muurin yli kiipeämällä ja sillä neljännellä oli selkeät portit, jotka voitiin sulkea.

Tällä portilla odottelimme opasta, joka päästi ryhmän sisälle. Mielenkiintoista, oli lauantaipäivä ja ryhmämme oli vain kuusi henkeä. Kielen valinta oli myös mielenkiintoinen. Kaksi meistä oli suomalaisia, kaksi puhui ranskaa ja kaksi espanjaa. Opas puhui meille saksaa, mutta hänellä oli jaettavana teksti kunkin äidinkielellä. Oli ihan helppo toimia. Myös englanninkielisiä kierroksia on, mutta meitä ei saksa haittaa.

Linnaa on alettu rakentaa jo 1000-luvulla. Vuonna 1151 Saksan keisari valtasi linnan ja vuonna 1294 toinen saksalainen kuningas Albrecht I panttasi sen Trierin arkkipiispalle. Vuonna 1689 Cochemin kaupunki tuhoutui pahoin Ranskaa vastaan käydyissä sodissa. Kaupunki kunnostettiin, mutta linnoitus sen sijaan oli raunioina 200 vuoden ajan, kunnes berliiniläinen Jakob Ravené aloitti sen jälleenrakennuksen ja piti ainakin jossain määrin perusteina alkuperäisiä suunnitelmia, mutta linna rakennettiin vuosina 1874–1877 berliiniläisten arkkitehtien suunnitelmien perusteella.  Uusitusta linnasta tuli tyyliltään myöhäiskeskiaikainen. 1943 Ravenén jälkeläiset joutuivat myymään linnan valtiolle ja vuodesta 1978 lähtien se on kuulunut Cochemin kaupungille. Linna ei siis ole alkuperäinen, mutta kuitenkin sillä on vanhat historialliset tilat.

Pihalta näkyvässä tornissa on mosaiikkityö, jossa on Pyhä Kristoffer eli Kristuksen kantaja.

Ruokasalissa on ylellisiä tammiveistoksia ja huonekaluja sekä iso takka. Nämä kuvaavat linnan uudelleen 1600-luvun lopulla rakentaneen Ravenén makua. Ensimmäisessä kuvassa näkyy myös takkaa vastapäätä olevalla seinällä upea sinikuvioinen Delft-astiasto kaapissa.

Linnassa on useita teemoiltaan erilaisia huoneita, on Goottilainen huone Caminata ja Romaaninen huone, joiden koristeelliset katot, huonekalut ja veistokset tuntuvat hyvin huolellisesti tehdyiltä ja suunnitelluilta.

Viimeisen portin yläpuolella olevassa huoneessa on erikoinen merenneitolamppu. Se on symbolinen hahmo, joka pitää pahat henget poissa linnasta. Koskettaessa sitä voi esittää yhden toivomuksen, joka tosin on voimassa vain yhden päivän.

Metsästäjän huoneessa on sekä metsästäjien aseita että saaliiden päitä. Tämä villisika on ollut valtava, se on painanut elävänä 181 kiloa.

Tällä pöydällä on kolpakot, jotka osoittavat, kuinka paljon viiniä munkit saivat juoda päivässä. Viisi litraa!

Ritarisali on linnan suurin huone. Katto on kaiverrettu ja tuettu parruilla.

Metsästäjän huoneessa on myös ikkunoita, jotka on tehty ”pullonpohja lasi” -tekniikalla. Niihin on kuvattu omistajien vaakunoita.

Asehuoneessa on myös ritarihaarniskoita.

Linnassa riittää ihmeteltävää veistoksissa, seinissä, huonekaluissa, lampuissa ja ikkunoissa.

Parvekehuoneesta on taas mahtavat näkymät rinteen alapuolelle. Sateen harmaudessakin.

Pihalla on 46 metriä syvä kaivo. Aika alas tältä kukkulalta on pitänyt kaivaa, että pohjavettäkin sai. Yleensä vesi kerättiin sadevesistä. Nykyisin on tietysti kunnallistekniikka.

Kierroksen lopuksi katselimme vielä linnan pihan seiniä, joita kasvillisuus koristi.

Oli kyllä kiva kierros! Lähdimme tämän kierroksen jälkeen ajamaan jokea Koblenzin suuntaan ja käymään saman tien Burg Eltzillä. Käyntimme siellä ei ollut ensimmäinen, mutta edellisistä on jo todella aikaa. Kirjoitan seuraavaksi siitä lisää.

Burg Eltz

Voit seurata meitä ja matkaamme myös Facebookissa Ailajajuha