Séte on Ranskan rannikolla, veden äärellä monin tavoin, Montpellierin lähellä. Suosittu paikka, täynnä rantoja, veneitä, kanavia ja näköaloja. Vähän ahdas autoilijalle, mutta löysimme autoilijoille sopivan majapaikan Balaruc-les-Bainsista muutaman kilometrin päästä. Onnistunut valinta, koska sekin tarjosi viihtyisän kävelyretken rannoillaan. Sète on pyörinyt mielessämmejo vuosia ja houkutellut käymään. Nyt se onnistui ja oli hyvä kokemus.
Tässä kartalla näkyy paikan sijainti. Eikö houkuttelekin jo pelkästään sillä?

Meidän houkutuksemme perustuu kodinvaihtolomiemme toteuttamisen alkuun. Ihan ensimmäinen vaihtopyyntö tuli Sètestä ja olimme heti innokkaita toteuttamaan vaihdon. Se kuitenkin peruuntui, mutta paikasta hankkimamme tiedot jäivät myönteisinä mieleen. Tästä on aikaa jo 13 vuotta, ja vasta nyt päätimme toteuttaa pysähtymisemme täällä.
Sète on pieni ja suosittu paikka, emmekä löytäneet sieltä sopivaa majapaikkaa, jossa myös autolle olisi ollut hyvää tilaa. Onneksi lupaava majapaikka löytyi läheltä Booking.comista, eli Studio calme et paisible avec piscine et parking privé. Pieni studio, mutta aivan riittävä pariksi yöksi. Vuodesohvan avasimme itse, ruoanlaittovälineet olivat tarjolla ja ikkunasta näkyi ihana uima-allas, joka oli avautumassa lähipäivinä. Kahdelta yöltä 96€.

Kaunis aurinko houkutteli iltakävelylle. Kyllä näissä maisemissa oli rauhallista ja kivaa kävellä kohti rantaa ja niemen kärkeä. Ja Juhalle löytyi taas ihan sopiva kuvanottopaikka.





Parin kilometrin kävelyn jälkeen olimme rannalla niemen kärjessä ja katselimme lahden toisella puolella olevaa Sèteä.


Aurinko oli laskemassa ja samalla tuuli voimistui niin, että olimme jopa yllättävän tuulisessa säässä. Oli jo vähän kylmäkin, mutta rannan kävelyreitti oli muuten oikein mukavaa kuljettavaa.



Rannalla oli myös taidetta ja joitain ravintoloita ja kahviloita. Ei auki juuri nyt. Penkkejä piknikkejä varten myös.


Seuraavana aamuna lähdimme autolla Sèteen. Muutaman kilometrin ajettuamme mutkittelimme pieniä katuja parkkipaikkaa etsien. Lopulta löysimme Parking des Halles -nimisen parkkitalon. Oli oikein hyvä, monta kerrosta, tilaa, hissi kerrosten välillä. Parkkitalon alakerrassa oli kauppahalli, jossa oli monenlaista tarjolla ja myös kahviloita ja ravintolatarjontaa. Jopa niin, että joihinkin pöytiin tarjottiin annoksia, jotka oli tehty myyntitiskillä olleesta tarjonnasta. Mielenkiintoista.



Tältä näytti parkkitalo ja kauppahalli kadulta katsottuna.

Sitten kauniille kaduille. Kukkia oli joka paikassa.



Sètessä on useita kanavia, eli kanavien läsnäolo leimaa näkymiä vähän joka mutkassa.

Ihan yllättäen löysimme kadun, jonka reunoilla oli valtavasti maalauksia. Jotenkin näytti siltä, että maalaukset olivat ihan yksityisten talojen, ovien ja autotallien seinillä. Kadun nimi on Rue de Tunis. Hauskahan näitä oli katsella.







Yksi Sèten houkuttelevimmista paikoista näkyy kylläkin tässä kuvassa. Tuonne ylös pitää päästä!

Ja päästiinhän sinne. Syötimme navigaattoriin osoitteeksi Panoramique du Mont Saint-Clair ja hetken serpentiinien ja ylämäen ajon jälkeen olimme siellä. Oli riittävästi parkkitilaakin. Ja näköalatasanne, jolta näki joka suuntaan. Tämä paikka kannatti ehdottomasti käydä. Aivan upeat näkymät.




Vieressä oli myös risti ja monien suosittelema kirkko Chapelle Notre-Dame-de-la-Salette. Poikkesimme sisällekin, koska sen ei niin traditionaalisista maalauksista ja ikkunoiden taideteoksista olimme lukeneet suosituksia.





Seinillä oli myös yksityisiä kiitoksia monista elämän tilanteista. Olemme erityisesti Ranskassa nähneet näitä muuallakin, viimeksi Montserratissa.

Kukkulan toisellakin puolella on näköalapaikka. Sen ympäristössä on polkuja, joita olisi ollut mukava kävellä pitempäänkin. Tämän paikan nimi on Table d’Orientation Les Pierres Blanches. Näkymiä oli merelle, vastapäiselle rannalle ja satamaan.



Teimme vielä pienen ajelun Sèten ja Marseillan Plagen väliselle kannakselle. Kannaksella on rantoja ja kävelyteitä lähes koko matkan. Pelkästään autolla ajaessa ei hiekkatörmän yli oikein näkynyt.
Näin olimme kierrelleet päivän Sètessä. Juhalla oli edellisestä tuulisesta illasta vähän jäänyt flunssanpoikasta ja kurkun karheutta, joten emme olleet retkellä ihan koko päivää. Juha jäi sisälle ja lähdin vielä kävelemään Balaruc-les-Bainsin niemen toiselle rannalle, jossa emme edellisenä iltana olleet käyneet. Oikein kivaa käveltävää täälläkin. Oli puistojakin, joissa oli luontoa.



Aurinko laski, olimme tosi tyytyväisiä päiväämme. Seuraavana päivänä oli edessä melko pitkä ajo Ranskassa Vichyyn. Reitti ja suunnitelma oli aika samanlainen kuin tullessamme Espanjaan pari kuukautta sitten oli ollut. Ihan samanlaista Ranskan läpi halvalla -haastetta emme ottaneet, mutta eipä se kaukana budjettimatkasta ollut nytkään. Täällä on tuosta tulomatkastamme kertova teksti. Siis halpa majoitus, halpa polttoaine ja ilman tietulleja.
Kirjoitan seuraavaksi, miten matkamme Vichyyn ja pysähdys siellä toteutui. Oli taas meille hyvä majapaikka ja kiinnostava kaupunki.
voit seurata meitä myös Facebook-sivumme kautta. Ailajajuha
Hienoja nuo maalaukset! Ja ylipäätään kyllä hienolta näyttävä kaupunki. Täysin tuntematon itselleni, mutta hyvin voisi olls meilläkin pysähdyskohde.
TykkääLiked by 1 henkilö
Nimenomaan kiva pysähtymiskohde, jos noilla seuduilla kulkee. Voisin kyllä ajatella vähän pidempääkin oleskelua, koska Ranskan Rivieran kohteita ja esim Montpellier on niin lähellä, että niiden vierailun voisi tehdä täältä.
TykkääTykkää
Sètessä näytti olevan mukavasti nähtävää ja tekemistä. En nyt itse muista mistä Sète on itselle tuttu nimenä, mutta jostain on. Itse en siellä kuitenkaan ole käynyt, mutta voisin käydä.
TykkääLiked by 1 henkilö
On oikein kiva paikka, jos sattuu reitille. Voisin kyllä ajatella pikkuisen pidempääkin pysähdystä, koska lähellä on muitakin kohteita.
TykkääTykkää
Juuri noin käy helposti eli kun jo orientoituu jonnekin menoon ja se peruuntuu, niin häiritsemään jää. Hyvä niin, hieno kohde👌
TykkääLiked by 1 henkilö
Tosi on. Jäi vain yllättävänkin pitkäksi aikaa. Tämä prosessi on varmaan tuttu sinullekin.
TykkääTykkää
Kunpa vielä itsekin pääsisi huristelemaan autolla pitkin Euroopan pikkukyliä. Vaikkakin ei se varmaan Espanjaan vakiosti matkaavalle enää niin hauskaa ole!?
TykkääLiked by 1 henkilö
Kyllä se niin kauan on hauskaa, kun löytyy uusia paikkoja, vaikka kyllä meillä jo joitain sellaisiakin pätkiä tahtoo tulla vastaan, että ajetaan vain ohi. Ja meillä on aina tapana edetä hitaasti, useimmiten noin pari viikkoa menee välillä Aurinkorannikko – Travemünde. Tosi on kyllä, välillä tekee mieli ottaa jokin muukin päämäärä. Viime vuosina kaksi matkaa on suuntautunut Balkanin suuntaan. Niitä seutuja ajelimme jo kesälomilla töissä ollessamme, mutta nyt voisi mennä uudelleen eri otteella. Kyllä autoilu vielä hauskaa on.
TykkääTykkää