Estepa ja Espanjan jouluherkut

Estepa on espanjalaisten jouluherkkujen eli turronin, polvoronien ja mantecadonien suosittu valmistuskeidas monine leipomoineen ja myymälöineen. Lisäksi se on kaunis valkoinen kaupunki, jossa voi kiivetä myös linnan mäelle katsomaan maisemia ja kierrellä sekä museoita että myymälöitä ja niiden näyttelyjä. Kävimme siellä kolme vuotta sitten ja tänään uudelleen. Kertasimme vanhoja paikkoja ja löysimme uusia. Oli kiva päivä! Päivitin silloin kirjoittamani tekstin uusilla kokemuksillamme.

Turrón, polvorones ja mantecados

Espanjalaisten jouluruoat eivät ole yhtä vakiintuneita ja perinteisiä kuin suomalaisten kinkut, laatikot ja rosollit, mutta makeiset ovat juuri ne perinteiset: turrón, polvorones ja mantecados. Niitä ei vaihdeta.

Turrón  on yleisin  espanjalaiseen jouluperinteeseen kuuluva makeinen. Sitä valmistetaan yleensä  hunajasta, manteleista, sokerista ja munanvalkuaisesta, mutta myös suklaa kuuluu nykyisin siihen olennaisesti. Tuntuu, että kauppojen hyllyillä mikä tahansa suklaalevy saa nimen turrón näin joulun alla.

Turrón on peräisin arabikulttuurista, ja tiedetään, että se on tunnettu Espanjassa jo ainakin 1500-luvulla. Nykyään jouluisin on saatavilla  hyvin erilaisia ja erimakuisia variaatioita turrónista. Se on suosittua joka puolella Espanjaa, ja erityisesti Kataloniassa ja muuallakin Välimeren rannoilla. Alicantessa sijaitseva reilun 7 000 asukkaan Jijonassa on  yli 20 tehdasleipomoa, joissa talvisin tehdään tätä perinteistä  turrónia ja kesäisin turrón-jäätelöä. Lähiseudun manteliviljelmien sato tulee näin käyttöön.

Luin turrónin synnystä kertovan legendan, jossa  kerrottiin, että skandinaaveillakin olisi sormensa pelissä turrónin historiassa. Sen mukaan kuningas oli solminut liiton skandinaaviprinsessan kanssa, joka  ikävöi pohjoista kotimaataan.  Kuningas istutti linnan ympärille tuhansia mantelipuita,  jotka valkoisina kukkiessaan muistuttivat prinsessaa kotiseutunsa lumimaisemista. Tarinan mukaan kylän asukkaat poimivat runsasta mantelisatoa ja keksivät valmistaa niistä turrónia. Tämä siis jo yli puoli vuosituhatta sitten.

Polvorones  taas ovat murenevia mantelinmakuisia pikkuleipiä. Niiden nimi (polvo = tomuinen, pölyinen) tulee niitä peittävästä tomusokerista. Nämäkin ovat tyypillistä joulumakeaa.

Mantecados sana tulee Espanjan sanasta ”manteca”, joka tarkoittaa sianihraa,  taikinan yhtä perusraaka-ainetta, vehnäjauhojen ja sokerin lisäksi. Myöhemmin taikinaan on lisätty makua antamaan myös sitruunaa, kaakaota, mantelia sekä kookoshiutaleita.

Tämänkin herkun syntytausta on varsin käytännöllinen. Estepassa oli aikoinaan paljon tammimetsiä, joiden suojassa kyläläisten siat liikkuivat vapaina. Tammenterhot tekivät tehtävänsä, sioille kertyi läskiä. Ongelmaksi tuli miten saada sianihra hyötykäyttöön. Samaan reseptiin keskittiin hyödyntää myös leivän tekoon kelpaamaton kova vehnä.

Katsoin ostamieni Mantecadojen paperista kaloritiedot ja totesin, että yksi kakku per päivä joulun alla saattaa jo olla vyörärölle tuhoisa annos. Onneksi espanjalaiset nauttivat tätä herkkua eniten anisliköörin tai brandyn kera, eivätkä kumpikaan oikein maistu minulle. Vaara ohi! Toisaalta nämä maistuvat kyllä aikalailla samalta kuin Polvorones eli ne tomusokeroidut mantelikakut, joten erehtymisen vaara on jäljellä.

Estepa

Estepan  noin 12 000 hengen kylä on kuuluisa leipomoista, joissa valmistetaan juuri näitä mantecados-jouluherkkuja.

La Colchonan kotileipomo on näistä vanhimpia. se on yli 150 vuotta vanha. Kun kuljimme sen ensimmäisellä käynnillämme, se ei ollut auki, mutta nyt toisella se oli ja menimme sisään. Olipa kaunis paikka, ihanan tyylikkäästi ja rauhallisesti koristeltu! Ostimme maistiaisetkin, vaikka hinnat olivat vähän kalliita. (200g suklaalevy 4,50€).

DSC04650
DSC04651

Kaupungissa on parikymmentä mantecados-leipomoa, joista suurin on La Estepeña. Kuulemma espanjalainen ei voisi kuvitellakaan joulua ilman Estepan kylän antimia, joten pitihän meidänkin tuo Sevillan maakunnassa oleva karkkikauppa katsastaa.

Olimme tänään liikkeellä hyvin aikaisin, eli paikalla jo puoli kymmeneltä. Museo ja näyttely eivät vielä olleet auki, mutta myymälä oli, ja kun menimme sinne, myyjä avasikin meille näyttelyn oven. Oli hieno palvelu, koska kymmeneltä pihalle oli tullut jo kolme bussia täynnä lapsia ja näin me olimme saaneet katsella jokavuotisen upean suklaasta tehdyn näyttelyn aivan rauhassa. Tänä vuonna suklaasta oli rakennettu El Rocion luostarin pienoismalli.

Huoneen näkymä oli aivan käsittämätön. Tämä kaikki on suklaata. Siis kaikki rakennukset ja hahmot.

Tällainen pienoismalliprojekti tehdään suklaasta joka vuosi. Viimeksi täällä käydessämme ihastelimme Madridin kaupunkia suklaasta tehtynä. Oma mielikuvitukseni ei olisi ikinä riittänyt ensimmäiseenkään ideaan tällaisesta. Enkä ole ikinä nähnyt noin paljon suklaata kerralla. Kaikki muu kuvissa on suklaata paitsi siniset seinät.

Aulassa oli sitten muita koristeita. Jääkarhut ja joulupukit ovat täällä tietysti yhdessä.

Playmobil-hahmot vartioivat kattoon asti koristeltua kuusta.

Vieressä on myös pienimuotoinen museo, jossa on esillä mantelikakkujen tekemisen vaiheita.

Ihan elävät kakkulinjan opiskelijat olivat leipomassa ja tarjosivat kaikille maistiaisia.

Myymälän puolelta lähtiessä yksi kassi ei riittänyt. Jo itse rasiat olivat houkuttelevia. Ja onhan meillä yksitoista lastenlasta odottamassa tuliaisia, ei tarvitse itse ahmia.

Pihan toisella sivulla oli itse tehdas.

Harmi, että paikassa ei saanut kuvata. Kamera lipsahti ihan vahingossa kuitenkin tämän verran.

Isossa tehdassalissa oli kymmeniä ihmisiä, joiden nopeita liikkeitä saimme salia kiertävältä parvelta ihailla. Tehtaan päivätuotanto on  yli 40 tuhatta kiloa. Työvaiheet ovat automatisoituja, mutta kyllä näkemässämme tehdassalissa paljon oli käsillekin työtä eri vaiheissa. Kädet siirtelivät tuotteita uuniin, uunista pois, tomusokerin alle, siitä hihnalle pakattavaksi ja siitä pakkauksiin.  Vientiä riittää, sillä kotimarkkinoiden lisäksi jouluksi lähetetään herkkuja aina Etelä- ja Keski-Amerikkaa myöten.

Olimme saaneet rauhassa kiertää sekä suklaanäyttelyn, museon, tehdassalin ja myymälän ja olimme tästä kovin kiitollisia katsellessamme pihan vilskettä, jonka edelle olimme ystävällisesti päässeet.

Pihalla oli viimeksi käydessämme joulukoristeena komea lumiukko.

Nyt nurmikolla oli kaksi enkeliä.

Estepan nähtävyydet

Estepa ei todellakaan tullut nähdyksi vierailemalla vain La Estepeñan tehtaalla.

Kävelimme Plaza del Carmenille. Kävelykatujen yläpuolella olivat jouluvalot sytyttämistä odottamassa jaaukion joulukuusi oli myös jo valmiina ja parikymmentä lasta juoksenteli sen ympärillä kiljuen.

Tänä vuonna joulukuusessa oli vähän erilainen koristelu.

Appelsiinipuissa (tai paremminkin ehkä pomeranssipuissa?) hedelmät olivat enimmäkseen keltaisia.

Aukion vieressä olevan kirkon ovi oli sopivasti auki ja menimme sisälle.

Olipa hieno ja koristeellinen paikka.

Istahdimme takapenkkiin katselemaan muutaman muun turistin kanssa. Heille tuli kirkon opas kertomaan kirkosta. Osoitteli kattoa, alttaria, seinillä olevia kuvia ja lopuksi vinkkasi mukaansa kirkon etuosaan. Emme ymmärtäneet selostuksesta paljonkaan, mutta kun opas vinkkasi ryhmän seuraamaan alttarin taakse toiseen kerrokseen, livahdimme mukaan. Ja näkymät vain paranivat.

Alas tullessamme otin kuvan suunnasta, josta hyvin harvoin näen mitään kirkkosalia, kun en ole pappi.

Siirryimme seuraavaan vaiheeseen, eli lähdimme vielä ylöspäin kohti Torre de la Victoriaa.

Tornin sivulla oli joitain ohjeita, joiden mukaan torniin olisi voinut kiivetäkin. Juuri nyt, parin tiukan ylämäen jälkeen en oikein innostunut.    

Nimittäin edessä oli vielä yksi tiukka ylämäki. Kiipesimme San Cristobalin linnan raunioille ja Balcon de Andalucian näköalapaikalle. Täältä näkyi yli kaupungin ja kuvista saa jonkinlaisen kuvan myös paikan korkeuseroista. Tuohon kirkon torniin en äsken kiivennyt, mutta nyt olin vielä korkeammalla. Hyvä näin

Linnoituksen pääsi kiertämään ja katselemaan maisemia myös toiseen suuntaan.

Linnoituksen vieressä oli luostari, jonne ei kuitenkaan päässyt ilman edeltä käsin varattua opastusta. Näin ainakin ymmärsimme, kun kysyimme oppaalta, joka juuri toi ryhmää ulos. Harmi.

Balcon de Andalusia tarjosi vielä lisää näkymiä.

Rinne tarjosi taas tämän näkymän, jota olemme ihmetelleet muuallakin. Kamerani on kyllä suorassa. Tuo kiviaita on vaakatasossa.

Katsoimme mäelle takaisin päin. Tuokin kirkko jäi väliin. ”Tulkaa takaisin neljältä, silloin avaamme jälleen”, ymmärsin ovea sulkevan naisen sanovan. Minulle olisi riittänyt yksi minuutti kuvan ottamiseen.

Nyt uudelleen käydessämme emme kiivenneetkään linnan ja luostarin mäelle katuja pitkin, vaan etsimme autoreitin. Löytyi reitti kylän pohjoispuolelta, ei kylän läpi. Onnistui oikein hyvin ja jälleen ihailimme niitä laajoja aurinkoisia maisemia kaupungin yli.

Pienessä kaupungissa oli yllättävänkin monia kirkkoja. Alas tullessamme tulimme San Sebastianin kirkon viereistä katua. Kiinni oli sekin.

Estepan anti ovat jouluherkkujen leipomot ja mäeltä avautuvat näköalat. Katunäkymät ovat jotenkin tyhjempiä kuin monissa muissa koristeellisemmissa valkoisissa kaupungeissa. Toki nättiä on täälläkin, jyrkkiä pikkukatuja riittää.

Luulimme jo nähneemme kaupungin parhaat palat, kun kävelimme alas takaisin Calle Andalucialle ja sitä  pitkin paikkaan, johon olimme jättäneet auton Estepeñan tehtaalta lähdettyämme. Mutta vielä oli edessä yllätyksiä. Varsinainen leipomoiden, karkkikauppojen ja näyttelyjen suma. Joka paikassa tarjottiin myös auliisti maistiaisia.

La Flor de Estepa oli hauska. Playmobil-hahmoista oli tehty isoja asetelmia. Myyjä antoi meille myös arpajaiskupongin. Siihen piti merkitä, missä asetelmassa löysimme hahmoja, joilla oli keltaiset tai siniset tai punaiset tai vihreät kengät. Suomalaiseläkeläiset leikkivät kuin espanjalaislapset.

Nyt uudelleen käydessämme kävimme täälläkin uudelleen ja leikimme taas samanlaista piiloleikkiä, mutta tällä kertaa asetelmia oli kehitelty vielä lisää. Tässä muutama kuva:

Kaikkein yllättävin oli kuitenkin Playmobil-hahmoista koottu seimiasetelma. Miksei?

Siinä Playmobil-tietäjät (tai kuninkaat täällä) ratsastavat antamaan lahjansa vastasyntyneelle.

Tästäkin oli tehty uusi versio:

Suurin kokemamme yllätys oli kyllä se, johon törmäsimme viimeiseksi.

El Belen Encantado kuulosti houkuttelevalta.

Mentyämme sisälle, meille tarjottiin oitis lautaselta suklaamaistiaisia ja kehotettiin käymään peremmälle. Nainen tuli mukanamme ja kertoi kohtaus kohtaukselta, mitä näimme. Pähkinöistä ja manteleista tehtyjä maisemia, joissa rakennukset ja muurit oli tehty joko maitosuklaasta, tummasta suklaasta tai valkosuklaasta. Vain hahmot olivat keraamisia. Meiltä loppuivat espanjan sanat kesken. Increíble, maravilloso ja muy bonito eivät riittäneet oikein mihinkään.

Liikkeen ulkopuolella kerrottiin, että tässä seimessä oli yli 1000 kiloa suklaata.  Espanjan jouluun kuuluvat sekä suklaa että seimet huomattavasti isompina määrinä kuin mihin me olemme tottuneet.

Tänään haimme tämän myymälän uudelleen, koska todella tykkäsimme sekä ystävällisestä palvelusta että näkemämme, mutta meitä kohtasikin uusi yllätys. Takahuoneessa ei ollutkaan seimi, vaan tämä kylä, jossa kierteli junakin.

Tänään löysimme vielä uutta hauskaa, eli tällaisen:

Sisällä oli mahtava palapeli, jossa oli kuvattuna koko maailma. Paloja oli 42 000 ja sitä kokoamassa oli ollut 700 ihmistä.

Salin toiselle seinälle oli rakennettu kylä, jossa oli myös jouluaiheita. Seimeä en täältä löytänyt, mutta lahjoja ja tonttukuoron.

Kuvat jouluvaloista päivänpaisteessa sopivat hyvin tekstin lopuksi. Tältä tuntuu nyt. Espanjalaisten jouluherkkujen perinteisiin oli kiva tutustua ja Estepa oli muutenkin antoisa vierailukohde. Joulua siis odotellessa.

Tällainen paikka oli Estepa. Jos haet lisätietoa, älä sotke nimeä Marbellasta länteen olevaan rannikkokaupunkiin. Aivan eri paikka. Tämä on Malagasta Cordoban suuntaan noin sadan kilometrin päässä.

Suunnilleen tällainen oli kävelyreittimme Estepassa.

Espanja.com -uutissivustolta löysin reseptinkin turrónin valmistamiseen. En taida kokeilla kumminkaan. Ostin tarpeeksi tänään Estepasta.

Retkeilemme edelleen ja jos tykkäät seurata meidän juttujamme, voit käydä tykkäämässä meidän Facebook sivustamme , niin pysyt sujuvasti kuulolla.

https://www.facebook.com/Ailajajuha-101755651603987

19 ajatusta artikkelista “Estepa ja Espanjan jouluherkut

  1. Annemaria/Samppanjaa muovimukista

    Kiva tarina espanjalaisten joulumakeisten historiasta. Luin jostain, että ne parhaimmat ja arvostetuimmat joulumakeiset tulevat juuri tuolta Estepasta. Niinpä meidän piti viime jouluna ostaa rasiallinen noita herkkuja, mutta täytyy myöntää, etteivät nyt ihan maistuneet. Kovin olivat jauhoisia ja kuivahkoja. Helmiä sioille ilmeisesti 🙂

    Tykkää

    Vastaa
    1. espanjaan Kirjoittaja

      Kiva, kun luit ja kommentoit jälleen, kiitos! Ei noista jouluherkuista meillekään suosikkeja tullut. Juuri nuo pikkuleivät ovat meikäläisen makuun jauhoisia ja kuivahkoja, kuten sanoit. Turrónin kanssa tulemme paremmin toimeen. Viemme silti maistiaisia kotiin. Estepa on tosiaankin kai sen mainitsemani Jijonan kanssa arvostetuin leipomopaikka. Täälläpäin on toinenkin, Rute. Jos ehdin, käyn katsomassa senkin vielä.

      Tykkää

      Vastaa
    1. espanjaan Kirjoittaja

      Kiitos kommentistasi! On tosiaankin ollut hauskaa nähdä niin erilaista joulun valmistelua ja koristelua täällä kuin mihin kotona on aina tottunut. Näin juuri mustavalkokuvan Helsingin jouluvaloista. En ota yhtään kantaa paremmuuteen, mutta vertailukohta on mielenkiintoinen.

      Tykkää

      Vastaa
  2. Tiina Johanna / Kookospalmun alla

    Oi että kun tuli kattava postaus noista herkuista ❤ En itsekään ole vielä kyseisiä koskaan maistanut, mutta ehkäpä joku päivä. Vaikuttaa ainakin ihan hyvältä! 🙂 Tulee tässä niin ikävä takaisin Espanjaan kun näitä maisemakuvia ihastelee. Onneksi ei enää kauaa tarvitse odotella, että pääsee reissun päälle.. 🙂

    Tykkää

    Vastaa
    1. espanjaan Kirjoittaja

      Kiitos kommentistasi ja hienoa, jos piankin pääset taas näihin maisemiin. Minullekin tulee ikävä Espanjaan heti, kun pitää lähteä, mutta toisaalta minulla on niin paljon rakasta elämää myös Suomessa, eli hyvä näin. ja täytyy kyllä sanoa, että nyt kun olen maistanut sekä suomalaisia että espanjalaisia jouluherkkuja, niin enemmän tulisi ikävä niitä suomalaisia, jos joutuisin luopumaan. Eli onneksi ei enää kauan tarvitse odotella, että pääsen kotiin…

      Tykkää

      Vastaa
    1. espanjaan Kirjoittaja

      Kiitos kommentistasi! Kiva, että löysit jotain uuttakin ja jos liikut täälläpäin, varsinkin näin ennen joulua, niin tuolla kannattaa kyllä pistäytyä.

      Tykkää

      Vastaa
  3. Emilia/Merkintöjä maailmasta

    Turronia löytyy tälläkin hetkellä omasta kaapista, mutta enpä tiennyt mitään sen historiasta ja muutenkin tosi mielenkiintoista kuulla noiden kaikkien espanjalaisten herkkujen taustoista! Aikamoista bisnestä.

    Luin muuten teidän esittelytekstin, siitä tuli hymy huulille ja semmoinen sympaattinen fiilis välittyi teidän meiningeistä. Espanjassa tulee itsekin käytyä, täytyy poimia enemmänkin vinkkejä teidän blogista😊

    Tykkää

    Vastaa
    1. espanjaan Kirjoittaja

      Ihana kommentti! Kiitos. Luin äsken Juhalle ääneen tuon esittelytekstimme ja hänellekin tuli hymy huulille ja totesi, että just noin se menee. Kiva, että voit seurata meitä jatkossakin, varsinkin Espanjasta ja automatkoista tänne ja pois on tulossa juttua enemmän kuin ehdin edes kirjoittaa. Turronia tulee tuliaisiksi lasten perheille enemmän kuin he haluavatkaan.

      Tykkää

      Vastaa
  4. Noora / Seikkailumielellä

    En yleensä ole kovin viehättynyt perinnemakeisista tai -leivonnaisista, mutta turron maistuu kyllä. Olen joulun aikaan suuntaamassa Espanjaan, joten sitä tulee varmasti popsittua koko vuoden edestä 🙂

    Tykkää

    Vastaa
    1. espanjaan Kirjoittaja

      Turron maistuu minullekin näistä espanjalaisista joulun makeista parhaiten. Mantecados ja polvorones saivat kaipaamaan suomalaisia pipareita. Mutta kiva näihin ja perinteisiin oli tutustua. Kiitos kommentistasi! Ja mukavaa joulunaikaa täällä. Me lähdemme itsenäisyyspäiväjuhlinnan jälkeen palaamaan kotiin. Sitä ennen pitää katsastaa perinpohjin jouluvalot ja jouluseimet. Espanjan kulttuuri on niiden suhteen niin erilainen kuin Suomen.

      Tykkää

      Vastaa
  5. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Onpa tuo suklainen pienoiskaupunki todella näyttävä! Ja ei tuo itse Estepakaan hassummalta näytä.

    Itseäni tavallaan kiinnostaisi eri maiden jouluherkut ja -ruoat kovastikin, mutta toisaalta joulu on sellaista aikaa, että useimmiten haluan viettää sen kotioloissa perheen parisa. Tästä johtuen on harmittavan harvoin toistaiseksi päässyt noita eri maiden herkkuja maistelemaan, vaikka toki niitä varmaan olisi varhemminkin joulukuussa ennen varsinaista jouluaattoa ja -päivää.

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Kiitos kommentistasi! Eivät nuo Espanjan makeat jouluherkut ihan minullakaan suomalaisten ohi mene, mutta oli tosi kiva tutustua. En leivo mantecados tai polvorones, juuri tein tänään suomalaisia pipareita ja viimeinen pellillinen pullia on juuri tulossa uunista ulos.

      Tykkää

      Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Kyllä varmasti lapset viihtyvät. Näimme heitä bussilasteittain ja maistiaisia tarjoiltiin jokaiselle. Opettajat laittoivat maistiaiset kunkin lapsen reppuun, ettei olisi saman tien tullut ahmintaa ja roskaa. Ja todellakin joulunalusaikaan sopiva kohde. Kävimme jo toista kertaa ja jos vain tulevina joulunaikoina olemme täällä ja ehdimme, menemme kyllä uudelleen. On viihtyisä kaupunki nimittäin muutenkin.

      Tykkää

      Vastaa
  6. Anne | Elämää Nomadina

    Olipa kiva lukea espanjalaisista jouluherkuista, noita kaikkia näyttää nyt olevan kauppojen hyllyt pullollaan. Turrónia olen ainakin maistanut, useampaa erilaista versiota, mutta tuo Mantecadosien sianihra ei näin lähes kasvissyöjänä houkuttele yhtään, vaikkei varmaankaan lopputuotteessa maistu. Me vietetään joulu tänä vuonna jälleen Andalusiassa, mutta eiköhän jotain suomalaisia jouluherkkuja tehdä täälläkin, porkkanalaatikkoa ja pipareita ainakin! 🙂 Estepa muuten oli ihan uusi tuttavuus, joten kiitos vinkistä, ja siis nuo suklaataideteokset siellä on ihan mielettömän upeita!

    Tykkää

    Vastaa
    1. Aila ja Juha Kirjoittaja

      Eipä minuakaan nuo mantecadosit tai polvoronet kiinnosta, ei siis niiden maku tai koostumus, mutta oli hauska tutustua. Turroneja ostelin jonkin verran lastenlasten maistiaisiksi, luultavasti maistuvat. Juu, Estepa oli tosi kiva paikka, mutta samoin myös Rute. Katso edellinen tekstini.

      Tykkää

      Vastaa
  7. Cilla Maria Travel

    Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta! Minua kiinnostaa aina kaikkien juttujen taustalla olevat tarinat, joten tämä oli hyvinkin oivallinen teksti. Sianihramakeiset tosin saattaisivat jäädä syömättä.. 🙂

    Liked by 1 henkilö

    Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s