Estepa on espanjalaisten jouluherkkujen eli turronin, polvoronien ja mantecadonien suosittu valmistuskeidas monine leipomoineen ja myymälöineen. Lisäksi se on kaunis valkoinen kaupunki, jossa voi kiivetä myös linnan mäelle katsomaan maisemia ja kierrellä sekä museoita että myymälöitä ja niiden näyttelyjä. Kävimme siellä kolme vuotta sitten ja 2022 uudelleen. Kertasimme vanhoja paikkoja ja löysimme uusia. Oli kiva päivä! Päivitin silloin kirjoittamani tekstin uusilla kokemuksillamme.

Turrón, polvorones ja mantecados

Espanjalaisten jouluruoat eivät ole yhtä vakiintuneita ja perinteisiä kuin suomalaisten kinkut, laatikot ja rosollit, mutta makeiset ovat juuri ne perinteiset: turrón, polvorones ja mantecados. Niitä ei vaihdeta.

Turrón  on yleisin  espanjalaiseen jouluperinteeseen kuuluva makeinen. Sitä valmistetaan yleensä  hunajasta, manteleista, sokerista ja munanvalkuaisesta, mutta myös suklaa kuuluu nykyisin siihen olennaisesti. Tuntuu, että kauppojen hyllyillä mikä tahansa suklaalevy saa nimen turrón näin joulun alla.

Turrón on peräisin arabikulttuurista, ja tiedetään, että se on tunnettu Espanjassa jo ainakin 1500-luvulla. Nykyään jouluisin on saatavilla  hyvin erilaisia ja erimakuisia variaatioita turrónista. Se on suosittua joka puolella Espanjaa, ja erityisesti Kataloniassa ja muuallakin Välimeren rannoilla. Alicantessa sijaitseva reilun 7 000 asukkaan Jijonassa on  yli 20 tehdasleipomoa, joissa talvisin tehdään tätä perinteistä  turrónia ja kesäisin turrón-jäätelöä. Lähiseudun manteliviljelmien sato tulee näin käyttöön.

Luin turrónin synnystä kertovan legendan, jossa  kerrottiin, että skandinaaveillakin olisi sormensa pelissä turrónin historiassa. Sen mukaan kuningas oli solminut liiton skandinaaviprinsessan kanssa, joka  ikävöi pohjoista kotimaataan.  Kuningas istutti linnan ympärille tuhansia mantelipuita,  jotka valkoisina kukkiessaan muistuttivat prinsessaa kotiseutunsa lumimaisemista. Tarinan mukaan kylän asukkaat poimivat runsasta mantelisatoa ja keksivät valmistaa niistä turrónia. Tämä siis jo yli puoli vuosituhatta sitten.

Polvorones  taas ovat murenevia mantelinmakuisia pikkuleipiä. Niiden nimi (polvo = tomuinen, pölyinen) tulee niitä peittävästä tomusokerista. Nämäkin ovat tyypillistä joulumakeaa.

Mantecados sana tulee Espanjan sanasta ”manteca”, joka tarkoittaa sianihraa,  taikinan yhtä perusraaka-ainetta, vehnäjauhojen ja sokerin lisäksi. Myöhemmin taikinaan on lisätty makua antamaan myös sitruunaa, kaakaota, mantelia sekä kookoshiutaleita.

Tämänkin herkun syntytausta on varsin käytännöllinen. Estepassa oli aikoinaan paljon tammimetsiä, joiden suojassa kyläläisten siat liikkuivat vapaina. Tammenterhot tekivät tehtävänsä, sioille kertyi läskiä. Ongelmaksi tuli miten saada sianihra hyötykäyttöön. Samaan reseptiin keskittiin hyödyntää myös leivän tekoon kelpaamaton kova vehnä.

Katsoin ostamieni Mantecadojen paperista kaloritiedot ja totesin, että yksi kakku per päivä joulun alla saattaa jo olla vyörärölle tuhoisa annos. Onneksi espanjalaiset nauttivat tätä herkkua eniten anisliköörin tai brandyn kera, eivätkä kumpikaan oikein maistu minulle. Vaara ohi! Toisaalta nämä maistuvat kyllä aikalailla samalta kuin Polvorones eli ne tomusokeroidut mantelikakut, joten erehtymisen vaara on jäljellä.

Estepa

Estepan  noin 12 000 hengen kylä on kuuluisa leipomoista, joissa valmistetaan juuri näitä mantecados-jouluherkkuja.

La Colchonan kotileipomo on näistä vanhimpia. se on yli 150 vuotta vanha. Kun kuljimme sen ensimmäisellä käynnillämme, se ei ollut auki, mutta nyt toisella se oli ja menimme sisään. Olipa kaunis paikka, ihanan tyylikkäästi ja rauhallisesti koristeltu! Ostimme maistiaisetkin, vaikka hinnat olivat vähän kalliita. (200g suklaalevy 4,50€).

Kaupungissa on parikymmentä mantecados-leipomoa, joista suurin on La Estepeña. Kuulemma espanjalainen ei voisi kuvitellakaan joulua ilman Estepan kylän antimia, joten pitihän meidänkin tuo Sevillan maakunnassa oleva karkkikauppa katsastaa.

Olimme tänään liikkeellä hyvin aikaisin, eli paikalla jo puoli kymmeneltä. Museo ja näyttely eivät vielä olleet auki, mutta myymälä oli, ja kun menimme sinne, myyjä avasikin meille näyttelyn oven. Oli hieno palvelu, koska kymmeneltä pihalle oli tullut jo kolme bussia täynnä lapsia ja näin me olimme saaneet katsella jokavuotisen upean suklaasta tehdyn näyttelyn aivan rauhassa. Tänä vuonna suklaasta oli rakennettu El Rocion luostarin pienoismalli.

Huoneen näkymä oli aivan käsittämätön. Tämä kaikki on suklaata. Siis kaikki rakennukset ja hahmot.

Tällainen pienoismalliprojekti tehdään suklaasta joka vuosi. Viimeksi täällä käydessämme ihastelimme Madridin kaupunkia suklaasta tehtynä. Oma mielikuvitukseni ei olisi ikinä riittänyt ensimmäiseenkään ideaan tällaisesta. Enkä ole ikinä nähnyt noin paljon suklaata kerralla. Kaikki muu kuvissa on suklaata paitsi siniset seinät.

Aulassa oli sitten muita koristeita. Jääkarhut ja joulupukit ovat täällä tietysti yhdessä.

Playmobil-hahmot vartioivat kattoon asti koristeltua kuusta.

Vieressä on myös pienimuotoinen museo, jossa on esillä mantelikakkujen tekemisen vaiheita.

Ihan elävät kakkulinjan opiskelijat olivat leipomassa ja tarjosivat kaikille maistiaisia.

Myymälän puolelta lähtiessä yksi kassi ei riittänyt. Jo itse rasiat olivat houkuttelevia. Ja onhan meillä yksitoista lastenlasta odottamassa tuliaisia, ei tarvitse itse ahmia.

Pihan toisella sivulla oli itse tehdas.

Harmi, että paikassa ei saanut kuvata. Kamera lipsahti ihan vahingossa kuitenkin tämän verran.

Isossa tehdassalissa oli kymmeniä ihmisiä, joiden nopeita liikkeitä saimme salia kiertävältä parvelta ihailla. Tehtaan päivätuotanto on  yli 40 tuhatta kiloa. Työvaiheet ovat automatisoituja, mutta kyllä näkemässämme tehdassalissa paljon oli käsillekin työtä eri vaiheissa. Kädet siirtelivät tuotteita uuniin, uunista pois, tomusokerin alle, siitä hihnalle pakattavaksi ja siitä pakkauksiin.  Vientiä riittää, sillä kotimarkkinoiden lisäksi jouluksi lähetetään herkkuja aina Etelä- ja Keski-Amerikkaa myöten.

Olimme saaneet rauhassa kiertää sekä suklaanäyttelyn, museon, tehdassalin ja myymälän ja olimme tästä kovin kiitollisia katsellessamme pihan vilskettä, jonka edelle olimme ystävällisesti päässeet.

Pihalla oli viimeksi käydessämme joulukoristeena komea lumiukko.

Nyt nurmikolla oli kaksi enkeliä.

Estepan nähtävyydet

Estepa ei todellakaan tullut nähdyksi vierailemalla vain La Estepeñan tehtaalla.

Kävelimme Plaza del Carmenille. Kävelykatujen yläpuolella olivat jouluvalot sytyttämistä odottamassa jaaukion joulukuusi oli myös jo valmiina ja parikymmentä lasta juoksenteli sen ympärillä kiljuen.

Tänä vuonna joulukuusessa oli vähän erilainen koristelu.

Appelsiinipuissa (tai paremminkin ehkä pomeranssipuissa?) hedelmät olivat enimmäkseen keltaisia.

Aukion vieressä olevan kirkon ovi oli sopivasti auki ja menimme sisälle.

Olipa hieno ja koristeellinen paikka.

Istahdimme takapenkkiin katselemaan muutaman muun turistin kanssa. Heille tuli kirkon opas kertomaan kirkosta. Osoitteli kattoa, alttaria, seinillä olevia kuvia ja lopuksi vinkkasi mukaansa kirkon etuosaan. Emme ymmärtäneet selostuksesta paljonkaan, mutta kun opas vinkkasi ryhmän seuraamaan alttarin taakse toiseen kerrokseen, livahdimme mukaan. Ja näkymät vain paranivat.

Alas tullessamme otin kuvan suunnasta, josta hyvin harvoin näen mitään kirkkosalia, kun en ole pappi.

Siirryimme seuraavaan vaiheeseen, eli lähdimme vielä ylöspäin kohti Torre de la Victoriaa.

Tornin sivulla oli joitain ohjeita, joiden mukaan torniin olisi voinut kiivetäkin. Juuri nyt, parin tiukan ylämäen jälkeen en oikein innostunut.    

Nimittäin edessä oli vielä yksi tiukka ylämäki. Kiipesimme San Cristobalin linnan raunioille ja Balcon de Andalucian näköalapaikalle. Täältä näkyi yli kaupungin ja kuvista saa jonkinlaisen kuvan myös paikan korkeuseroista. Tuohon kirkon torniin en äsken kiivennyt, mutta nyt olin vielä korkeammalla. Hyvä näin

Linnoituksen pääsi kiertämään ja katselemaan maisemia myös toiseen suuntaan.

Linnoituksen vieressä oli luostari, jonne ei kuitenkaan päässyt ilman edeltä käsin varattua opastusta. Näin ainakin ymmärsimme, kun kysyimme oppaalta, joka juuri toi ryhmää ulos. Harmi.

Balcon de Andalusia tarjosi vielä lisää näkymiä.

Rinne tarjosi taas tämän näkymän, jota olemme ihmetelleet muuallakin. Kamerani on kyllä suorassa. Tuo kiviaita on vaakatasossa.

Katsoimme mäelle takaisin päin. Tuokin kirkko jäi väliin. ”Tulkaa takaisin neljältä, silloin avaamme jälleen”, ymmärsin ovea sulkevan naisen sanovan. Minulle olisi riittänyt yksi minuutti kuvan ottamiseen.

Nyt uudelleen käydessämme emme kiivenneetkään linnan ja luostarin mäelle katuja pitkin, vaan etsimme autoreitin. Löytyi reitti kylän pohjoispuolelta, ei kylän läpi. Onnistui oikein hyvin ja jälleen ihailimme niitä laajoja aurinkoisia maisemia kaupungin yli.

Pienessä kaupungissa oli yllättävänkin monia kirkkoja. Alas tullessamme tulimme San Sebastianin kirkon viereistä katua. Kiinni oli sekin.

Estepan anti ovat jouluherkkujen leipomot ja mäeltä avautuvat näköalat. Katunäkymät ovat jotenkin tyhjempiä kuin monissa muissa koristeellisemmissa valkoisissa kaupungeissa. Toki nättiä on täälläkin, jyrkkiä pikkukatuja riittää.

Luulimme jo nähneemme kaupungin parhaat palat, kun kävelimme alas takaisin Calle Andalucialle ja sitä  pitkin paikkaan, johon olimme jättäneet auton Estepeñan tehtaalta lähdettyämme. Mutta vielä oli edessä yllätyksiä. Varsinainen leipomoiden, karkkikauppojen ja näyttelyjen suma. Joka paikassa tarjottiin myös auliisti maistiaisia.

La Flor de Estepa oli hauska. Playmobil-hahmoista oli tehty isoja asetelmia. Myyjä antoi meille myös arpajaiskupongin. Siihen piti merkitä, missä asetelmassa löysimme hahmoja, joilla oli keltaiset tai siniset tai punaiset tai vihreät kengät. Suomalaiseläkeläiset leikkivät kuin espanjalaislapset.

Nyt uudelleen käydessämme kävimme täälläkin uudelleen ja leikimme taas samanlaista piiloleikkiä, mutta tällä kertaa asetelmia oli kehitelty vielä lisää. Tässä muutama kuva:

Kaikkein yllättävin oli kuitenkin Playmobil-hahmoista koottu seimiasetelma. Miksei?

Siinä Playmobil-tietäjät (tai kuninkaat täällä) ratsastavat antamaan lahjansa vastasyntyneelle.

Tästäkin oli tehty uusi versio:

Suurin kokemamme yllätys oli kyllä se, johon törmäsimme viimeiseksi.

El Belen Encantado kuulosti houkuttelevalta.

Mentyämme sisälle, meille tarjottiin oitis lautaselta suklaamaistiaisia ja kehotettiin käymään peremmälle. Nainen tuli mukanamme ja kertoi kohtaus kohtaukselta, mitä näimme. Pähkinöistä ja manteleista tehtyjä maisemia, joissa rakennukset ja muurit oli tehty joko maitosuklaasta, tummasta suklaasta tai valkosuklaasta. Vain hahmot olivat keraamisia. Meiltä loppuivat espanjan sanat kesken. Increíble, maravilloso ja muy bonito eivät riittäneet oikein mihinkään.

Liikkeen ulkopuolella kerrottiin, että tässä seimessä oli yli 1000 kiloa suklaata.  Espanjan jouluun kuuluvat sekä suklaa että seimet huomattavasti isompina määrinä kuin mihin me olemme tottuneet.

Tänään haimme tämän myymälän uudelleen, koska todella tykkäsimme sekä ystävällisestä palvelusta että näkemämme, mutta meitä kohtasikin uusi yllätys. Takahuoneessa ei ollutkaan seimi, vaan tämä kylä, jossa kierteli junakin.

Tänään löysimme vielä uutta hauskaa, eli tällaisen:

Sisällä oli mahtava palapeli, jossa oli kuvattuna koko maailma. Paloja oli 42 000 ja sitä kokoamassa oli ollut 700 ihmistä.

Salin toiselle seinälle oli rakennettu kylä, jossa oli myös jouluaiheita. Seimeä en täältä löytänyt, mutta lahjoja ja tonttukuoron.

Kuvat jouluvaloista päivänpaisteessa sopivat hyvin tekstin lopuksi. Tältä tuntuu nyt. Espanjalaisten jouluherkkujen perinteisiin oli kiva tutustua ja Estepa oli muutenkin antoisa vierailukohde. Joulua siis odotellessa.

Tällainen paikka oli Estepa. Jos haet lisätietoa, älä sotke nimeä Marbellasta länteen olevaan rannikkokaupunkiin. Aivan eri paikka. Tämä on Malagasta Cordoban suuntaan noin sadan kilometrin päässä.

Espanja.com -uutissivustolta löysin reseptinkin turrónin valmistamiseen. En taida kokeilla kumminkaan. Ostin tarpeeksi tänään Estepasta.

Retkeilemme edelleen ja jos tykkäät seurata meidän juttujamme, voit käydä tykkäämässä meidän Facebook sivustamme , niin pysyt sujuvasti kuulolla.

https://www.facebook.com/Ailajajuha-101755651603987