Espanjasta kotiin osa 8 Trier

Lähellä Luxembourgin rajaa sijaitseva Trier on yksi Saksan vanhimmista kaupungeista, ehkä vanhin. Se tunnetaan myös Karl Marxin syntymäkaupunkina. Törmäsimme historiaan heti, kun astuimme ulos hotellista. Marx hallitsee ja vaikuttaa arkeen täällä edelleenkin.

Ja totta kai vanhasta kaupungista antiikkia löytyy katukuvastakin.

Juha on jo vuosia ehdotellut, että kävisimme jollain matkallamme Trierissä. Ei osannut perustella, miksi, mutta kun pääsimme torille, hän melkein huudahti: ”Tämä!” Hienot ristikkotalot olivat jääneet lukiolaispojan mieleen, kun saksalainen tuttavaperhe oli tuonut hänet tänne.  Nyt en enää ihmetellyt.

Tästä havainnosta ja torin kojujen keskeltä oli helppo aloittaa rento päivä Trierissä kävellen ja kaikenlaista kaunista katsellen.

Pyhän Yrjön rokokoo-tyylinen patsas suihkulähteineen on vaikuttava. Obeliskin huipulla Pyhä Yrjö taistelee lohikäärmettä vastaan ja jalustan neljällä laidalla kuvataan vuodenajat. Kevät on on nuori nainen, samoin kesä, syksy on nuori mies ja talvi parrakas vanha mies. Ei pitäisi kaikkien ottaa kuvia kovin henkilökohtaisesti. Patsashan on kaunis ja komea, vaikka siinä ei vettä näin keväällä ollutkaan.

Torin varrella oli muitakin upeita taloja kuin punaristikkoiset ihanuudet. Ensin päiväkuva täydessä auringonpaisteessa.

Ja sitten auringolaskukuva monta monta tuntia myöhemmin.

Saint Gangolfin kirkko näkyy kauniisti torille. Etsimme sisäänkäyntiä, emmekä löytäneet. Jälkeen päin kävin lueskelemassa Tripadvisorista muiden matkailijoiden kokemuksia ja hekin sanoivat, että sisäänkäyntiä piti etsiä, mutta se löytyy torin puolelta jostain pienestä ovesta. Sieltä löysin myös vihjeen, että vielä paremmat näkymät tähän talolle jäävän kirkon torniin olisivat Kaufhofin ravintolasta.

Torilla pulppuaa myös Petrusbrunnen-suihkulähde vuodelta 1595. Suihkulähteen naishahmot kuvastavat kaupunginisien neljää hyvettä: Justitia miekan ja vaa’an kanssa (oikeudenmukaisuus), Fortitudo särkyneen pylvään kanssa (mielenlujuus), Temperentia (kohtuus) viinin ja veden kanssa ja Prudentia käärmeen ja peilin kanssa (viisaus). Näitä en paljon pohtinut, kun yritin saada suihkulähteestä kuvan, vaikka se oli koko ajan koululaisryhmien ja muiden turistien ympäröimä.

Auringonlaskun aikoihin väkeä oli jo vähemmän ja pääsin toteuttamaan taiteellisempaa näkemystäni.

Torin ja kävelykadun terassit houkuttelivat istahtamaan ja viihtymään.

Trier on sen verran iso kaupunki, että sieltä löytyvät myös Kaufhofin ja Karstadtin tavaratalot. Juha sekosi kumminkin kunnolla tähän pikkuliikkeeseen. Lindtin suklaita on vaikea ylittää. Ja niinpä kaikki kymmenen lastenlastamme pääsiäisenä sinkoilivat ympäri pihaamme Lindtin suklaamunia ja jäniksiä etsiskellen.

Tällä kauniilla upeasti koristellulla talolla on yllättävä nimi: Dreikönigenhaus eli kolmen itämaan tietäjän talo. Ja kuvitelkaa, että se on jo  1200-luvun alkupuoliskolta peräisin.

Porta Nigra on Trierin tunnetuin tuntomerkki roomalaiselta ajalta. Portti näkyy torilta lähtevän kävelykadun päässä.

Portti on rakennettu valtavista kivenlohkareista, jotka on liitetty toisiinsa ilman laastia metallikoukkujen avulla. Se oli aluksi valkoinen, mutta joku kemiallinen reaktio sen pinnassa on muuttanut värin mustaksi.  Portti on ollut osa koko kaupunkia ympäröivää kuuden kilometrin pituista muuria, jossa oli kolme muutakin porttia. Ne muut on ajan tapaan purettu ja kivet käytetty muuhun rakentamiseen jo aikoja sitten. Ja historiaa on tämäkin, portti on rakennettu jo 100-luvulla. Tuonne olisi päässyt kiipeämäänkin mutta ihmetelkää rauhassa, nyt ei kumpikaan kiivennyt. Istuskeltiin vain rauhassa ja katseltiin muita kulkijoita.

Lähdettiin hetken päästä eteenpäin. Hitaasti edeten. Eihän näitä kukkia ja talonpäätyjä voinut reippaasti kävellen ohittaa.

Ja kun oli jo sopivasti nälkä, löysimme meille täydellisen pienen paikan nimeltään Zuppa. Juhan keitossa on lihaa, minun keittoni on thaimaalaisittain maustettu kana-vihanneskeitto. Leipä oli tummaa, jälkkäriksi ihan reilu tavallinen omena. Juuri näin haluaisin syödä, en mitään pitkiä menuja enkä todellakaan mitään pitsoja ja pastoja.

Zuppa oli ihan nättikin paikka. Sichelstraße 18.  https://zuppa-trier.de

Tämä kulkupeli sen sijaan ei jostain syystä varsinaisesti innostanut kyytiin, kuvaan kyllä.

Villeroy & Bochin myymälästä ei voi poistua ostamatta jotain. Ovat nämä niin kauniita aina! Ostimme kolme kaunista pakettia lautasliinoja. Ei mahdu kaappeihin enää muuta.

Hymy huulilla katselimme herkkuliikkeen ikkunaa. Säilyisikö espanjalainen herkkujuusto jo kotiin asti?

Trierin katedraali on Saksan vanhin kirkko. Alun perin se on rakennettu jo vuonna 326, mutta sitä on uudistettu paljon myöhempinä aikoina.  Saksan vanhin goottilaistyylinen kirkko Liebsfrauenkirche 1200-luvulta.

Poikkesimme katedraalissa. Olipa jännät urut!

Torin vieressä olevan Saint Gangolfin kirkon torni näkyy nätisti katedraalinkin edessä olevalle aukiolle.

Pikkukatuja ja pääsiäiskoristeltuja ikkunoita.

Tämän liikkeen nimi sekä kummastutti että huvitti: Modehaus Marx. Siis onko olemassa jotain Marxin ideologiaan pohjautuvaa muotia?

Jotenkin mallinuket näyttivät jo ilmeiltäänkin vähän ankeilta.

Kurfürstliches Palais eli vaaliruhtinaan palatsi on lähellä Trierin Basilikan vieressä.

Sen upein on osa eli rokokoopalatsi on peräisin 1700-luvun puolivälistä.

Samaa tyyliä on myös edessä oleva puutarha, jossa on viehättäviä valkoisia patsaita. Eikä se mitään haittaa, että  puistossa olevat patsaat ovat kopioita alkuperäisistä veistoksista ja niitä  alkuperäisiä voi ihastella kaupunginmuseossa. En tätä edes tiennyt hyppiessäni ottamassa kuvia. Luin jostain jälkeen päin.

Oman matkan ajoitus joskus harmittaa. Parikin päivää aikaisemmin tässä olisi ollut kukkivia magnoliapuita, nyt polkuja peittivät  haravoimattomien terälehtien matot. Katselimme tätä kaikkea kahvilan ikkunasta. Tässä kahvilassa meille muuten sattui yllättävä takaisku, joka sai epäilemään, onko saksan kielen taitomme sittenkään kovin hyvä. Tilasimme ymmärtääksemme toiselle juustokakun ja toiselle porkkanakakun, mutta saimme vain porkkanakakun. Onneksi sitä juustokakkua ei sitten ollut laskussakaan ja porkkanakakun pala oli ihan riittävä kahdelle.

Yritin lohduttautua magnolioiden kaipuussani tulppaaneilla ja keväisellä vihreydellä.

Viereisessä puiston osassa oli hauska labyrintti.

Pikkukatujen viehättäviä näkymiä.

Saksan kaupungeissa kompastelee jalkakäytävillä näihin kiviin. Joka paikasta vietiin juutalaisia keskitysleireille.

Seuraavaksi kävelimme Roomalaisen sillan suuntaan. Tälle ihastuttavalle kirkolle en ole vielä löytänyt edes nimeä.

Roomalainen silta.

Näkymä joen vastakkaiselle puolelle.

Ja taas yksi koristeellinen aita ja täydessä kukassa oleva puu.

Valkoisena kukkiva puu ja yksi monista monista kirkoista kaupunkikuvassa.

Ennen hotellille menoa poikettiin vielä noukkimassa mukaan yksi näistä. Aamulla ensimmäiseksi käytiin katsomassa ja todettiin, että ukulelen kanssa ei viitsi koko päivää kulkea, vaikka se olisi kuinka hauska. Juhan omalla seinällä roikkuu jo yli 20 soitinta, mutta tästä on tulossa lahja jollekin, joka on jo osoittanut sopivaa kiinnostusta soittamiseen.

Eikä ukulelea voi pakettiin virittämättä jättää.

Aamulla piti selvittää respassa yksi katastrofi. Kumpikaan meistä ei uskonut spontaaniin saksan kielen taitoon riittävästi, joten valmistauduttiin huolellisin sanavalinnoin.

Juha näytti kännykästään kuvan tuhosta.

Mietimme huolissamme, millainen lasku meille esitettäisiin, mutta mies tiskin takana vähän hymyili ja kysyi, mikä huoneemme numero oli. Eli ei kai sitten mitään.

Ei meillä ollut kiirettä lähteä Trieristä eteenpäin ja ajettiin ylös rinteille katsomaan näköaloja. Ensin viinirinteiden puolelle Trierin itäpuolelle Petrisbergin näköalapaikalle.

 

 

Ja sitten länsipuolelle Marienseulen näköalapaikalle, josta oli hienot näkymät myös Mosel-joelle. Paikka oli hyvin hiljainen ja varmaan sellaisena pysyykin, kun parkkipaikkojakin löytyi tasan yhdelle autolle.

Tämä 40 metriä korkea  patsas on pystytetty 1860-luvulla.

Kyllä kannatti tulla. Jäi mukavat muistot Trieristä sekä lähietäisyydeltä, että kauempaa.

 

Itse patsaasta sai parhaan kuvan alempaa kaupungista Lidlin parkkipaikalta ennen kuin jatkoimme matkaamme eteenpäin.

Jos haluat seurata meitä, voit tykätä meistä Facebookissa sivullamme Espanjaan Espanjassa Espanjasta, niin tieto uusista teksteistä tavoittaa sinut helpommin.

Meidän vieraillessamme Trierissä ihanat puut olivat jo vähän kukkineet ohi, mutta tässä  Irtiottoja  blogissa on aivan valtavan hienot kuvat kukkivista puista

Trier – Saksan vanhimman kaupungin kauneutta.

Seuraavassakin tekstissämme on kuvia ristikkotaloista. Ehkä vähän yllättävistä tällä kertaa. Tästä kuvasta löytyy kyllä vinkkejä siitä, mistä on kysymys.

Joko seuraat meidän Ailajajuha-sivuamme Facebookissa? Olemme kirjoitelleet paljon automatkoistamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa mutta myös muista matkoistamme. Vuosi 2020 on mennyt lähialueilla retkeillessä, mikä on ollut hyvin antoisaa.

8 ajatusta artikkelista “Espanjasta kotiin osa 8 Trier

    1. espanjaan Kirjoittaja

      Ampelmäncheneihin pääset kyllä tutustumaan myös Berliinissä ensi kesänä 🙂 Kiitos kun kävit ja kommentoit!

      Tykkää

      Vastaa
  1. Martina

    Trier oli taannoisen Saksan reissumme yllättäjä. Emme viettäneet kaupungissa edes kokonaista vuorokautta, mutta fiilis joka Trieristä tuli heti sinne saavuttuamme sai ihastumaan ja totesin jopa voivani kuvitella asuvani joskus Trierissä. Tuskin sinne oikeasti koskaan muutan, mutta jos niin kävisi, en pistäisi pahitteeksi. Tuonne näköalapaikalle haluan seuraavalla kerralla. Se jäi meiltä väliin kun kiertelimme kamerakaupassa ostamassa uutta objektiivia edellisenä päivänä asfaltille pudonneen tilalle.

    Tykkää

    Vastaa
    1. espanjaan Kirjoittaja

      Trier oli tavallaan yllättäjä minullekin, vaikka olisihan minun pitänyt tietää, että saksalainen kaupunki, jolla on tuollainen historia ja kauniit talot jäljellä, tuskin olisi huono paikka. Olen iloinen, että kävimme noilla molemmilla näköalapaikoilla. Jos olisimme olleet siellä kauemmin, olisi varmaan voinut kävellä ja nauttia nousemisesta, mutta nyt ajoimme niille molemmille sinä aamuna, jolloin lähdimme eteenpäin. Toivottavasti pääset joskus vielä. Kiitos kommentistasi!

      Tykkää

      Vastaa
    1. espanjaan Kirjoittaja

      Kyllä tuo kaupunki varmaan on toisenkin käynnin arvoinen. Niin ainakin mieheni väitti. Kiitos kommentistasi!

      Tykkää

      Vastaa
  2. Tiina Johanna / Kookospalmun alla

    Ompas kaunista arkkitehtuuria ja upeita kaupunkikuvia! Itselleni tama paikka oli ihan vieras ja uteliaisuudesta piti tulla katsomaan tietenkin mista kysymys. Ihanat ristikkotalot ja muutenkin mieluisan oloista seutua, taidan itsekin haluta joskus paikassa vierailla! Ihana saada uutta inspiraatiota, kiitoksia! 🙂

    Tykkää

    Vastaa
    1. espanjaan Kirjoittaja

      Kiitos kauniista kommentistasi! Olen ihan samaa mieltä, kiva paikka vierailla, ainakin jos sattuu sopivasti matkan varrelle. Voisin mennä uudelleenkin, vaikka aina on kyllä mielessä tuo, mitä sinäkin sanot: uteliaisuudesta taas uusia paikkoja, koko ajan. Tällä kertaa olen kovin tyytyväinen, että Juha houkutteli minut tuonne, lopultakin.

      Tykkää

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle espanjaan Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s