Espanjasta kotiin osa 7 Ranskan halki – maisemaa, viiniä, ystäviä

Ranskan halki voi ajaa helposti, nopeasti ja mukavasti. Maksulliset moottoritiet ovat rauhallisia ja hyväkuntoisia ja niiden levähdysalueet palvelevat hyvin. Ja sitten voi etsiä pienemmät rinnakkaistiet, varautua yllätyksiin ja nauttia niistä. Me valitsimme tällä kertaa tämän vaihtoehdon ja olimme keskellä kevätmaisemia. Vihreys viehätti silmää.

Juha etsi minulle kiltisti kuvauspaikkoja, kun huokailin keltaisina läikkinä hehkuvien rypsipeltojen värejä.

Ranskalaisia pikkukyliä pidetään usein romanttisina, nostalgisina ja kauniina. En ole itse ihan varma, mitä niistä ajattelisin. Noiden adjektiivien sijasta tulee mieleen joitain sellaisiakin kuin ränsistynyt, ankea ja harmaa. Mikähän viehätys näissä on?

Onneksi näin keväällä löytyy myös kukkia harmaitten talojen keskeltä.

Ja jokaisesta kylästä voi löytää mielenkiintoisen ja komean kirkon.

Jotkut kylät ovat kivasti mäellä, josta on hienot näkymät ympäristöön.

Ja tällaisista kattonäkymistä vihreiden puiden keskellä ei voi olla tykkäämättä.

Pikkuisen kulttuuria matkalle. Olimme seudulla, joka liittyi Alexandre Dumas’n romaanin Kolme muskettisoturia hahmoon. D’Artagnan pohjautuu Auchissa 1600-luvulla eläneeseen todelliseen henkilöön. Poikkesimme Auchiin ja kuvittelimme löytävämme hänelle omistetun patsaan.

Auchin tärkeimmiksi nähtävyyksiksi mainitaan turistisivuilla hieno tuomiokirkko, mielenkiintoinen tiilestä tehty ristikkotalo, vanhan kaupungin laidalla olevat monumentaaliset portaat. Parkkeerasimme tälle torille keskelle kaikkea tunnin ilmaiselle paikalle ja jaloittelimme hetken.

Siesta on varmaan kiva juttu, mutta näin turistin näkökulmasta on hiukan hankalaa, että kaikki on kiinni iltapäivän. Kirkko olisi ollut kiva katsastaa sisältäkin, ja aukion kahvilatkin olivat kiinni. Tämän talon viehätys taitaa onneksi perustua sen tiilien ja hirsien muodostamaan visuaaliseen ilmeeseen.

Juha kävi tarkistamassa, olisiko puiston laidalla ollut valkoinen patsas se D’Artagnanin patsas, mutta ei ollut.

Kävin myöhemmin etsimässä kartalta, missä tuohon muskettisoturiin olisi voinut tutustua ja siellähän se seisoi Katedraalin takana niiden portaiden vieressä. Olisi pitänyt jaloitella vähän pitempään ja mennä sinnekin. Hain kuvan Wikimedia Commonsista.

Oikeastaan ainoa paikka, jossa Muskettisotureihin seudulla törmäsimme, oli tämä logo Marche-kaupan ulkopuolella jo Auchin ulkopuolella.

Kävimme kaupassa ja Juha keksi hyvän tuliaisidean lasten perheille. Kassa katseli hämmästyneenä ja sanoi jotain ranskaksi. Luulimme jo, ettei ole sallittua ostaa tuoremehuhyllyä tyhjäksi, mutta kassan kommentti taisi sittenkin jotenkin liittyä kortin lähimaksuominaisuuteen. Ja täytyy sanoa, että mehut kelpasivat hyvin ja oikealla kurkistavat Barbietkin  otti pikkutyttö ilahtuneena vastaan. Oli kiva kun sai omia, kun isosisko ei antanut vielä pikkusiskon koskea omiinsa.

Kun ei Auchissa ollut auki olevaa kuppilaa, etsimme ihan oman pienen ruokailupaikan. Hyvä näin, vaikka juuri tänään meillä ei ollut edes kahvia termarissa.  Kaurakorpuilla kyllä päivä jatkuu.

Maisemien ihailu jatkui myös.

Päivän matka päättyi pienessä sateessa Brive-la-Gaillardeen. Juha historiafriikkinä oli valinnut tämänkin kohteen. Totta kai on mielenkiintoista ja tärkeää tutustua yhteen Ranskan vastarintaliikkeen keskuspaikkaan. Tunnustan kyllä, että minä katselin enemmän keväisinä kukkivina puita ja köynnöksiä ja otin kuvan ennen kuin siirryimme hotellihuoneeseen suojaan sateelta.

Viime vuonna kotimatkallamme poikkesimme katsomaan vastarintaliikkeen muistomerkkiä näissä maisemissa, mutta tässä kaupungissa emme silloin käyneet.

Muutama vuosi sitten kävimme Vastarintaliikkeen museossa Lyonissa. Se oli vaikuttava käynti. Erityisesti sieltä jäivät mieleen henkilökohtaiset haastattelut audioguiden välityksellä ja niiden 60 000 juutalaisen kohtalo, jotka Lyonista lähetettiin keskitysleireille. Vain 2000 palasi.

Ilta meni sadetta pitäessä, mutta aamupäivällä lähdimme kävelemään kaupungin keskustaan. Kaupungintalon edessä oli tori, jolla myytiin sekä uutta että käytettyä.

Sen vieressä oli ihana vihannes- ja kukkatori. Olisi niin tehnyt mieli ostaa jotain, mutta kun automatkaa kotiin on vielä viikko, niin kukatkin on pakko vain jättää myyntipöydille.

Parsatarjontaan Juha palasi vielä Saksan puolella, olihan nyt paras parsa-aika. Opin koko ajan uusia puolia kumppanista, jonka olen tuntenut jo 46 vuotta.

Briven kaupunki oli taas nätti kävellä. Yllätyssaippuakuplien jälkeen taisin kyllä taas keskittyä enemmän katunäkymässä kukkiviin puihin.

Hauskat pääsiäiskoristeet kirkon seinämällä. Ihania pupuja!

Sodassa kuolleitten muistomerkki oli niin piilossa myyntikojujen takana, että siitä sai tuskin kuvaa. Kevään kukat kukkivat ympärillä.

Liikenteen seasta bongasimme pienen sähköbussin.

Tai oikeastaan Juha bongasi, minä keskityin taas kukkiviin puistoihin.

Briven jälkeen tulimme Burgundin viinialueelle.

Viiniviljelmiä oli silmänkantamattomiin. Maistelupaikkojakin olisi löytynyt, mutta jätimme väliin, koska illaksi oli tiedossa kiva tapaaminen. Saavuimme Beauneen. Olemme ystävystyneet Torremolinosin vuokra-asuntomme omistajan kanssa ja hän aina kutsuu meitä käymään ajomatkoillamme. Nytkin meitä odotti ihana päivällinen. Alkupalojen ja kuohuviinin jälkeen kukkoa punaviinissä, juustoja ja kastanjakakkua. Ja paljon mukavaa puhuttavaa. Ranskan ja Suomen eroista juttelemme usein. Nyt ihmettelimme puolin ja toisin keskiviikkoa. Miten voi olla mahdollista, että Ranskassa se on vapaapäivä päiväkodeista ja kouluista? Ja miten voi puolestaan mahdollista, että Suomessa jaksetaan koko viikko töitä ilman välipäivää? Lapsetkin jaksavat!

Kiipesimme viihtyisään yläkertaan nukkumaan. Christian ja Candelaria vuokraavat yläkerran kahta huonettaan myös AirBnb:n kautta. Candelaria puhuu hyvää englantia ja he kertovat mielellään Beaunen mahdollisuuksista. Sanoivat, että Beaune on Burgundin viinialueen keskus ja se tarjoaa paljon siinä suhteessa.

Kirsikkapuut olivat puutarhassa täydessä kukassa.

Ja niin olivat puut kukassa myös Beaunen Carrefourin pihalla.

Poikkesimme siellä hakemassa paikalliset viinit tuliaisiksi. Näillä viinipaikkakunnilla marketit ovat oiva paikka hankkia paikalliset tuliaiset helposti. Löysimme myös sopivat juustot.

Ajelimme rauhassa eteenpäin taas pikkuteitä, päämääränä Luxembourg. Se on helposti matkan varrella ja sen läpi ajamiseen houkuttelee erityisesti polttoaineen hinta. Diesel 1,1€. Sillä ajoi hyvin loppumatkan. Tankkasimme kyllä tankin täyteen vielä ennen Travemündea. Saksassakin dieselin hinta on kolmisenkymmentä senttiä vähemmän litralta kuin Suomessa.

Pysähdys ihan satunnaisessa Cora-ostoskeskuksessa Nancyn lähellä vahvisti mielikuvaa viinialueesta. Tässä marketin viiniosasto.

Muutenkin paikka oli oikein mukava, iso ja monipuolinen. Ja riitti hyvin pieneen kahvipysähdykseen. Ruokaakin oli tarjolla.

Tämän päivän matka jatkui Trieriin. Juha on vuosikausia ehdottanut pysähdystä Trierissä, jossa hän on käynyt saksalaisen ystäväperheen viemänä joskus lukioikäisenä. Ei hän oikein ole osannut perustella kiinnostustaan, mutta kun hän seisoi tässä, hän melkein huudahti: ”Tämä!” Trierin kauniit ristikkotalot olivat tehneet vaikutuksen suomalaiseen lukiolaiseen.

Joko seuraat meidän Ailajajuha-sivuamme Facebookissa? Olemme kirjoitelleet paljon automatkoistamme Espanjaan ja takaisin ja retkistämme Espanjassa mutta myös muista matkoistamme. Vuosi 2020 on mennyt lähialueilla retkeillessä, mikä on ollut hyvin antoisaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s