Bilbao = Guggenheim. Tämän käsityksen saa kaikista turisti-infoista ja kirjoituksista, joissa Bilbaon paras ja jotenkin jopa ainoa nähtävyys on Guggenheimin museo. On siellä kyllä paljon muutakin nähtävää. Meidän kuviamme on erityisesti Nervión-joen rannasta, ja Vizcayan silta, Getxon alueen rantamaisemat, San Mamésin stadion, Doña Casildan puiston Pergola, ja sen takana oleva puisto ja kaikenlaisia muita puistoja ja katunäkymiä ovat niissä myös. Oli oikein mukava kulkea näissä maisemissa ja totta kai nähdä myös Guggenheimin museo.

Mutta totta kai, Guggenheim on täällä tärkeä. Bilbaon kuuluisin rakennus, Guggenheimin taidemuseo, on rakennettu entisen telakan päälle. Ja kaupunkitutkijat puhuvatkin Guggenheim-efektistä: yksi ainoa rakennus voi mullistaa kokonaisen kaupungin kehityksen. Eli tämä uonna 1997 Nervión-joen rantaan noussut modernin taiteen museo on Baskimaan ylivoimaisesti suosituin turistinähtävyys – miljoona kävijää vuodessa – ja sen arvioidaan tuovan kaupunkiin joka vuosi satoja miljoonia euroja.

Ihmetyttää, miksi Helsingin päättäjät jokunen vuosi sitten kieltäytyivät Guggenheim-museon kehittämisestä Helsinkiin. Toisaalta, ihan pari viikkoa sitten näimme uutisissa, että asia on otettu uudelleen esille. Siis entäpä jos?

Vizcayan silta on historiaa. Se on rautasilta, jota pitkin kuljetettiin ihmisiä ja kulkuneuvoja riippuvassa korissa ensimmäisenä maailmassa. Tämä ei ole keskustassa, vaan oikeastaan Nervion joen suussa, meren rannalla. Aloitimme täältä, ajoimme kuitenkin autolla ensin Getxon alueelle.

Getxo on vanha alue, jossa on paljon historiallisia rikkaiden asuinrakennuksia ja nykyisin myös urheiluun ja liikuntaan liittyviä mahdollisuuksia sekä veneillä että kävellen. Tämä oli hauska nähdä, vaikka pysähdyimme tähän kaupunginosaan vähän sattumalta, eipä tästä juuri missään turisti-infoissa tietoja ollut. Tällainen kävely- ja pyöräilyreitti rantaa pitkin.

Toisella puolella meren lahti, toisella nämä erilaiset rikkaiden aikanaan perustamat rakennukset.

Rannan puolella majakkarakennus. Sen ovilla oli tietoja sisällä ja vieressä järjestettävistä liikuntaharrastuksista.

Ja sitten kävelyreitti meren suuntaan. Oli vähän tuulinen ja sadetta ennakoiva sää, emme kävelleet koko laiturin matkaa, katselimme vain merenlahden maisemia.

Täältä näkyi jo Vizcayan silta. Sinnepä siis.

Ei löytynyt läheltä kuitenkaan parkkipaikkaa ja alkoi sataa. Mitä nyt tehdään? Sillalle pystyi ajamaan ja autot kuljetettiin sillan rakenteissa riippuvalla lautalla toiselle puolelle jokea. Kun ei ollut tässä sateessa mitään mieltä lähteä hissillä ylös ja kävellä ylhäällä sillalla, niin Juha jäi ajamaan korttelia ympäri, menin automaatille, pyysin siinä jonottavia näyttämään, miten ostan lipun autolle ja kun olin ostanut sen 0,75€ maksavan lipun, ajoimme lautan jonoon. Kävelylippu olisi maksanut ilmeisesti kymmenkertaisen hinnan. Hassua!

Tämmöisessä sateessa siis tutustuttiin tähän siltaan.

Eikä parkkipaikkaa löytynyt toiseltakaan puolelta jokea. Teimme saman ratkaisun ja kävin katselemassa sillan ja rantakadun maisemia tältäkin puolelta jokea.

Erityisesti tämä vaijereiden varassa roikkuva autojenkuljetuslautta tuntui aika hurjalta näkymältä. Tuon varassa äsken tultiin.

Sitten lähdimme etsimään autolle parkkipaikkaa lähempää keskustaa. Löysin yhden sopivan parkkihallin Google Mapsilla, ja kun tulimme nurkalle, katu olikin tilapäisesti jostain syystä suljettu. Mutka johti melkoiseen mutkitteluun, mutta lopulta olimme paikassa nimeltä Ilunion. Hyvä parkkihalli, sateenvarjot käteen ja liikkeelle.

Ihan ensimmäinen ihmeteltävä nähtävyys oli tämä, San Marnésin liikuntahalli. Päivää aikaisemmin Bilbaossa oli järjestetty 2024 jalkapallon Mestarien liigan finaali.

Tämä potkupalloilija oli varmaan ollut paikalla jo ennen sitä. ⚽️

Viereisessä Errukiaren puistossa, jossa mainostettiin olevan aikaa rentoutua, oli myös näkyvillä mummien ja kummien kannustus jalkapallojoukkueelle.

Punavalkoisiin urheiluasuihin pukeutuneita lippujen liehuttelijoita tuli isoina ja pieninä ryhminä vastaan pitkin päivää.

Edellisenä päivänä ajaessamme tänne olimme törmänneet myös ruuhkiin, jotka johtuivat urheilutapahtumasta.

Nyt jouduimme avaamaan sateenvarjot. Tulimme aivan ihanaan Doña Casidan puistoon ja sen keskellä olevaan pylväskäytävien reunustamaan Pergolaan ja kappeliin, joiden edessä on näyttävä suihkulähde.

Pylväskäytävien vieressä on myös lapsille leikkipuisto. Olipa hyvä idea, että leikkipuisto oli sateella katettu.

Pylväitten takana jatkuu myös viihtyisää puistoa, joka oli kovin tyhjää tällaisena sadepäivänä. Terassien tuolimääristä päätellen ei kylläkään tavallisesti. Bilbaohan on myös suosittu tapasravintoloiden ja muunkin ravintolatarjonnan takia.

Sitten näimme saapuneemme Guggenheimin museon nurkille. Mutta hei, mitä tämä on! Emme keksineet, vaikka seurasimmekin tätä jonkin aikaa. Jotenkin näytti, että se olisi liittynyt aamupäivän sadekuuroihin ja jotenkin näytti siltä, että vihreään suojapukuun pukeutunut mies päästi vettä jonkun kuumentavan sulun läpi. Oli kuitenkin näyttävän näköistä tehostetta tälle hienolle rakennukselle.

Ympäristö oli ehkä sateen takia yllättävänkin rauhallista. Kahvilastakin löytyi pöytä helposti.

Sade oli jo väistynyt ja pääsimme jatkamaan kävelyämme auringossa. Niin, ja nyt pitää selittää, miksi emme käyneet sisällä. Kävimme viimeksi, kun olimme täällä, ja vaikka siitä on jo vuosia aikaa, halusimme nyt nähdä kaikenlaisia muita näkymiä. Sadekin oli vähän viivästyttänyt alkupäivää. Mutta ilman muuta siellä kannattaa käydä, ja uudelleenkin, koska monet näyttelyt ovat vaihtuvia. Guggenheim on siitä erikoinen museo, että se on huomattavasti kuuluisampi ulkonäöstään, eli arkkitehtuuristaan kuin teoksistaan.

Guggenheimin museon edessä istuu jättimäinen koiranpentu Puppy, joka on tehty pelkistä kukista. Taiteilija Jeff Koons suunnitteli teoksen museon avajaisia varten, mutta kaupunkilaiset ihastuivat lemmikkiin niin, että se jätettiin paikalle. Nyt se on varsinainen selfietausta, jonka edessä saa omaa vuoroaan jo jonottaa. Aika huikea teos, luin jostain, että se sisältää 38 000 kukkaa, jotka uusitaan kaksi kertaa vuodessa. On siinä hoitamista. (Sanoo kukkivan pihan omistaja.)

Jatkoimme siis joen toiselle puolelle ja katselimme museon aaltomaisia terässeiniä tältä suunnalta.

Sillalta pääsi alas myös hissillä, mutta portailta oli hauska ottaa uusia kuvia ja katsella joelle. Täältä näkyy myös museon edessä rannalla oleva pitkäkoipinen teräshämähäkki ja portailta näkyi selkeästi myös sillan alle maalattu muraali.

Joen toisen rannan kävely oli pelkkää nautintoa sateisen aamupäivän jälkeen. Aurinko paistoi, näkymät olivat kauniit ja myös Pedro Arrupe -kävelysilta varsin erikoinen.

Käännyimme joen toiselle puolelle juuri ennen kuin tulimme vanhan kaupungin alueelle. Sielläkin olisi toki ollut mukava piipahtaa, mutta tästä suunnasta parkkipaikallemme oli vielä matkaa ja välillä oli puistoja ja muuta mukavaa.

Oli jokea ylitettäessä todellakin tosi mukavaa nähtävää. Ihana silta, kauniit jokirantanäkymät.

Ja hei, mikä tämä on!?

Ovi sisälle oli auki ja kurkistus sinne antoi vastauksen. Rautatieasema. Aulassa seisoskeli ihmisiä matkalaukkujen kanssa.

Ja mitähän tämä naisten paikka ja päivä 25.11. on?

Tällä alueella oli vanhojen rakennusten lisäksi myös moderneja korkeita rakennuksia ja erilaisia liikkeitä. Ja jalkapallon kisat näkyivät täälläkin seinissä.

Katujen varsilla oli myös paljon hienoja koristeellisia vanhoja rakennuksia.

Ja hyvin hoidettuja puistoja, joissa oli paljonkin väkeä istuskelemassa ja nauttimassa lämpimästä aurinkoisesta säästä aamupäivän sadekuurojen jälkeen.

Hotel Ilunionin vieressä oleva parkkipaikka oli ihan kiva ratkaisu meille.

Takana oli siis Bilbaossa aamupäivällä kävelyä Getxon ranta-alueella, kokemus Vizcayan sillasta. Iltapäivällä tämä Google-mapsin ilmoittama 6,8km kävely noin puolessatoista tunnissa. Siis höpö höpö, puolitoista tuntia ei riittänyt tietenkään mihinkään, ja askelmittari näytti kilometreiksi kaksinkertaisen määrän, mikä kertoo siitä, miten paljon kaiken näkemämme ympärillä piti kierrellä ja miten paljon aikaa meni rentoon ympäristön katseluun. Taisimme jopa istahdella välillä. Mutta kaikki näkemämme oli sellaista, että suosittelemme.

Ja sitten Bilbaon ulkopuolella olevaan Euba-hotelliin valmistautumaan seuraavan päivän matkaan pitkälle Ranskaan, eli Vichyyn. Hotelli oli asiallinen, hinta kohtuullinen (50€/yö). Hiukan kaukana, noin parinkymmenen kilometrin päässä Bilbaosta, mutta ei se meidän yhden päivän kaupunkiretkellemme ongelma ollut. Ihan vieressä on Euban rautatieasema, jos ei välitä autoa käyttää.

Seuraavana aamuna lähdimme Bilbaosta San Sebastianin suuntaan. Poikkesimme aamulla paikalliseen Mercadonaan, koska piti vielä ostaa muutama viinipullo Espanjan puolelta ennen hintojen nousua Ranskan rajaa ylitettäessä.

Seuraavan aamun maisemat serpentiiniteillä olivat taas yksi kaunis kokemus. Kiva, että oli tälle aikaa, vaikka matka Vichyyn oli yksi pisimmistä suunnittelemistamme päivämatkoista tällä kertaa.

Tervetuloa seuraamaan meitä myös Facebookissa. Ailajajuha

Bilbaosta löytyy paljon blogikirjoituksia ja turisti-infoja, joista voit lukea niistä asioista, joita et meidän tekstistämme löydä, esimerkiksi lisää Guggenheim-museosta. Yksi sopiva on on Appamatkustaa-blogin kirjoitus. Tämä on tehty muutama vuosi sitten, joten erilaiset matkalippujen ja ravintoloiden hinnat ovat tällä hetkellä jo vähän enemmän, mutta muuten hyvää tietoa.
https://appamatkustaa.fi/maailman-kaunein-guggenheim-museo-sijaitsee-bilbaossa/