Avainsana-arkisto: Stadionin torni

Stadionin torni – heti uudelleen!

Kävimme lauantaiaamuna Stadionin tornissa ja laitoimme WhatsApp-viestin lastenlasten ryhmään: ”Kuka haluaisi huomenna lähteä Stadionin torniin meidän kanssa?” Saman tien saimme ostaa yhdeksän uutta lippua. Kaksi eläkeläislippua (4€), 5 lastenlippua (4€) ja kaksi aikuisten lippua (6,50€). Yli 16-vuotiaat ovat jo aikuisia.

Tapasimme vanhimmat lastenlapsemme Stadionin tornin juurella ja jännitimme, kuinka kauan kestää, että koko ryhmä pääsee hissillä ylös, kun sinne päästetään vain kymmenkunta kerrallaan. Turhaan jännitimme, noin viiden minuutin päästä neljä henkeä tuli alas ja puolet meistä sai luvan mennä hissiin. Ja ihan hetken päästä loput. Uskomatonta, noin hieno paikka, eikä tuon isompaa ryntäystä edes aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä. Omassa porukassa olimme ylhäällä.

”Wau! Onpa täältä hienot näkymät!” Aika yksimielinen reaktio koko porukalta. Saman tien aloin haastatella nuorisoa: ”Sano yksi juttu, mikä on sinun mielestäsi hieno:”

”Linnanmäki!” No totta kai. Nuorin tyttö luetteli saman tien kaikkien laitteitten nimet ja teinipojat näyttivät kännykästään videon siitä, miten Taigalla ajellaan.

”Toi Oodi on hieno täältä.”

”Mä oon ollu tuolla maailmanpyörässä Tuomiokirkon vieressä.” Ja siinä vieressä on toi toinen hieno kirkko, jossa me on oltu ristiäisissä.”

”Mä kävin kesällä tuolla Lastensairaalassa.”

”Onpa noi Linnunlaulun huvilat hienoja täältä.”

”Mä en ole tajunnut, että noi Mäntymäen kalliot on noin korkeat.”

Taata esitti nyt oman kysymyksensä, johon löytyi vastaus ympäristöopin kirjasta: ”Mitä Stadionin tornista ei näy?” Eipä löytynyt lapsilta kirjan antamaa vastausta: ”Stadionin tornista ei näy vain Helsinki vaan myös osa Espoota ja Vantaata.”

”Mun mielestä kaikki täältä näkyvä on hienoa panoraamaa.”

”Aika hiljainen Mannerheimintie.”

”Mentäiskö katsomaan noita hevosia lähempää? Miks noi poliisit on täällä?”

Alas tullessamme näimme sitten lisää poliiseja. HJK ja HIFK olivat kerääntymässä kannattajineen jalkapallomatsiin ja saimme etsiä hiljaisemman kadun lähteä ajamaan kotiin.

Haluaisin käydä Stadionin tornissa pian kolmannenkin kerran. Haluaisin nähdä maisemat vielä auringon laskiessa. Kaupungin iltavalaistuksen katselu voisi myös olla hieno, mutta pitää vähän odottaa ja katsoa, miten torni on auki loppuvuodesta. Kysyin tätä vierailukeskuksesta ja ilmeisesti torni on auki myös talvella, jos vain kysyntää riittää.

Meidän seurueessamme olivat vanhimmat lastenlapsemme eli 11 – 19 -vuotiaat. Seitsemänvuotiaan veisimme sinne ilman muuta, mutta nelivuotiaat ja sitä pienemmät eivät vielä oikein näe tornin tasanteen alaosan yli, joten odotellaan seuraavia vuosia. Suosittelen lapsillekin.

Kirjoittelemme retkistämme lisää. Voit seurata meitä Facebookissa: Ailajajuha.

Stadionin torni – juuri nyt!

Mitä Stadionin tornista ei näy? Juha muisteli kouluajan ympäristöopin kirjan tekstiä, mutta minä kaivelin esille kameraa ja halusin nähdä sen, mitä sieltä näkyy.

”Stadionin tornista ei näy vain Helsinkiä vaan myös Espoota ja Vantaata”, luki siinä Juhan ympäristöopin kirjassa. Totta. Mennäänpä yksityiskohtiin, nimittäin niin paljon näkyy.

Aurinkoisen sunnuntaiaamun päähänpisto oli täydellinen ajoitus. Stadionin tornista näkyi fantastisia ruskamaisemia yli Helsingin joka suuntaan.

Oli kiva katsella tuttuja rakennuksia.

Vieressä olevat rakennuksetkin saivat uuden ilmeen täältä korkealta.

Liikenteen tarkkailu yläilmoista näytti kiinnostavan myös samaan aikaan paikalle sattunutta pikkupoikaa.

Bongailimme kirkontorneja.

Bongailimme myös paikkoja, joissa olimme Helsingissä asuneet.

Helsinki on meren lähellä. Monesta suunnasta. Ja täältä tosiaankin näkyy Espooseen.

Koimme olomme turvalliseksi. Ostimme etukäteen liput kymmeneksi ja ensimmäiset puoli tuntia hengitimme kahdestaan raikasta syysilmaa ja otimme kuvia joka suuntaan. Korkeanpaikankammoiselle kaiteet luovat turvallisuutta ja hissiin pääsi vain oma seurue kerralla. Eipä sinne juuri kahta aikuista enempää olisi mahtunutkaan.

Sitten tulee hurraahuuto museokorteille! Tornin juurella olevaan urheilumuseoon pääsee kortilla. Kävimme tutustumassa, vaikka emme mitään tulosurheilun faneja olekaan. Kiinnostuneelle museo tarjoaa muistoja urheilun juhlahetkistä ja monenlaisia varusteiden kuvia. Itse tykkäsimme visuaalisuudesta ja viihtyisistä tiloista myös

Me emme olisi me, ellemme olisi myös vähän lenkkeilleet vierailumme lopuksi. Kävelimme Stadionin ympäri. Kannatti sekin.

Stadionia kiertäessä löytyy myös pari aiheeseen liittyvää patsasta. Paavo Nurmesta meillä ei ole henkilökohtaista kokemusta, mutta Tahko Pihkala ehdotti Juhalle 12-vuotiaana, että hänestä voisi tulla hyvä keihäänheittäjä, koska näytti siltä, että hänellä oli keihäänheittäjän raamit. Seuraavan kesän Juha harjoitteli ja päätti vaihtaa keihään kitaraan. Olen sitä mieltä, että kannatti. Kitara pysyy kädessä vieläkin, keihäät mieluummin urheilumuseon vitriinissä.

Jos nyt harkitset tornissa vierailua, käy pian. Ihana paikka, suosittelen! Puiden lehdet putoavat nyt vauhdilla ja kohta maiseman värikkyys on poissa. Liput pitää ostaa ennakkoon.

Kirjoittelemme retkistämme lisää. Voit seurata meitä Facebookissa: Ailajajuha.