Kaksi yötä, iltakävely ja kokonainen päivä. Mikä oli parasta? Merceces-Benz Museum ilman muuta, tosi monipuolinen ja vaikuttava, mutta oli Stuttgartissa muutakin. Kaupunkikävely toi puistoja, Schlossplatzin näkymät ja Feuersee-järven rannalla sijaitsevan Johanneskirchen katujen ja torien ohella. Aivan erityisesti käytimme hyödyksemme julkisen liikenteen päivälippua, helppoa ja sujuvaa. Muutama niin upea nähtävyys jäi näkemättä, että tuskin on viimeinen kertamme Stuttgartissa.

McDreams Hotel lähes kolme kilometriä keskustasta pohjoiseen oli ihan ok valinta. Parkkipaikka oli pihalla vapaana, kun saavuimme, niin oli helppo asettua, mutta hotellin alakerrassa oleva parkkihalli oli myös helppo, maksullinen kylläkin. Saapuessamme koimme meille uuden systeemin, piti itse syöttää netin kautta varauskoodi ja tietoja, ja sitten sai digitaalisen avaimen, eli kännykän näyttöä painamalla ovi aukesi, ensin aulaan, sitten huoneeseen. Ei avaimia eikä henkilövastanottoa siis. Siisti ja ok paikka, ja vaikka ympäristö oli vähän liiankin rautatien hallitsema, parinsadan metrin päästä pääsi U-Bahnin pysäkiltä saman tien keskustaan.

Iltakävelylle houkutteli lähistöllä oleva Ruusupuisto Stuttgartin linnan ja luonnonmuseon vieressä. Odotuksia oli, mutta käveltyämme ensin kapeaa polkua junaradan vieressä ja kadun kautta radan alta, näkymät olivatkin tällaiset. Puita, nurmikkoa ja lenkkeilijöitä, ei ruusuja.

Kunnes sitten tultiin sen linnan vierelle.

Puistosta oli näkymiä myös joen toiselle puolelle, mutta aurinko oli laskemassa, emmekä lähteneet enää ylittämään siltaa.

Auringon laskiessa palasimme takaisin hotellille. Radan varrella kulkeva polku näytti vieläkin pienemmältä.

Tältä iltakävely näytti kartalla. Kuten huomaat, junarataa riittää.

Seuraavan aamun ensimmäinen kävelypätkä olikin sitten lähimmälle U-Bahn -pysäkille. Parisataa metriä. Automaatista oli ihan helppo ostaa päivälippu molemmille, 7,40€/henkilö keskustan vyöhykkeelle, joka riitti meille ilman muuta. Lippu kelpasi kaikkiin liikennevälineisiin, myös busseihin ja käytimme sitä muistaakseni kuusi kertaa paikasta toiseen siirtymiseen.

Ensimmäinen junasta poistuminen Charlottenplatz, sopivasti keskustassa. Poikkesimme infossa, saimme kartan vyöhykkeistä ja linjoista. Hyödyllistä päivää ajatellen. Lähdimme lähikatuja samoillen Feuerseen suuntaan, jonka vierellä on Johanneskirche.

Katuja kävellessä oli tietysti puistoja, kukkia, patsaita, kauppatori, sellaista rentoa nähtävää.

Yhden lankakaupankin kävin kiertämässä, mutta auton peräkontissa on niin paljon, että pystyin välttämään ostokset, varsinkin kun saksalainen hintakaan ei houkutellut. Oli kuitenkin kiva nähdä.

Sitten saavuimme Fernsee-järvelle, poikkesimme hetkeksi päiväkahville, ja kiertelimme järven näkymineen.

Sisältäkin komea kirkko.

Lähin S-Bahn asema ja sitten hetkessä Schlossplatzille.

Vierekkäin on kaksi komeaa linnaa.

Altes Schloss eli Vanha linna on jo 900-luvulta ja oli satoja vuosia Württembergin kreivien ja herttuoiden pääasiallisena asuinpaikkana. Nykyisin siinä toimii Württenbergin osavaltion Landesmuseum ja myös jokin lastenmuseo (unges Schloss). Emme kuitenkaan käyneet sisällä, kun emme oikein hahmottaneet sisäänkäyntiä.

Viereisellä Karlsplatz-aukiolla on lisää historiaa, tämä keisari Vilhelm I:n ratsastajapatsas vuodelta 1898, jolloin se paljastettiin symbolisoimaan Württembergin kuningaskunnan kuulumista Saksan keisarikuntaan

Vieressä on myös tällainen uusklassistinen palatsi, joka on rakennettu 1830-luvulla ja jossa nykyisin toimii nykyään Stuttgartin kaupunginmuseo ja kaupunkikulttuurin keskus.

Päänäkymät sijoittuvat Neues Schlossin eli Uuden linnan vierelle. Ensin upea puutarha.

Linna on rakennettu 1700-luvun lopulla. Se oli Württembergin kuninkaiden viimeinen asuinpaikka. Rakennuksessa toimivat nykyään Baden-Württembergin osavaltion valtiovarainministeriö ja opetusministeriö. Meille jäi vähän epäselväksi, oliko linna kokonaan yleisöltä suljettu (luultavasti ei) vai oliko menossa vain jotain tilapäistä remppaa. Aukiolla oli paljon ihmisiä, istuivat penkeillä, lojuivat nurmikoilla ja oleilivat vain. Komea paikka sellaiseenkin.

Ja sitten olikin vuorossa suunnistaminen Mercedes-Benz -museolle. U-Bahn ja sitten vaihto bussiin ja lopulta oltiin ihan museon vieressä helposti.

Museo on laaja, esillä on valtava määrä autoja ja kierrekäytävän seinällä kussakin kerroksessa myös uutiskuvia siitä, mitä maailmassa mihinkin aikaa tapahtuu silloin kun kyseiset autot kehitetään.

Museo on yhdeksänkerroksinen ja se kierretään ylhäältä alaspäin.

Ensimmäinen kierros on tällaisia kuvia ja esineitä ajalta, jolloin ihmiset vielä liikkuivat veneillä, junilla ja hevosen vetämillä vaunuilla.

Sitten alkoi tulla jo autoja.

Mercedes – brändin synty sijoittuu vuosille 1900 – 1914. Nimi syntyy, on varhaisia ylellisyysautoja jo ennen ensimmäistä maailmansotaa.

Ja kehitystä riittää kerros kerrokselta alaspäin tullessa.

Maailmansodan jälkeen alkoikin jo tulla ihmeautoja ja myös urheiluautoja, kuten tämä lokinsiipinen auto.

Vähitellen alkoikin sitten tulla kerroksia, joiden seinillä alkoi olla jo meille tuttuja yhtyeitä ja poliittisia tapahtumia.

Ja autotkin tuttuja, koulu- ja turistibussitkin mukana.

Saksan yhdistyminen, Euroon siirtyminen, Barack Obaman presidenttiys alkoivat jo olla meille tuttuja elämää.

Autojen puolella alkoi jo näkyä kaikenlaista esim turvallisuuden kehittämiseen liittyvää, turvavyöt yms. ja myös uusiin käyttövoimiin, kuten kaasu- ja sähköautoihin ja hybriditeknologiaan.

Alakerrassa oli myös aikamoinen kokoelma aika villejä urheiluautoja.

Mercedes-Benz museo oli meille ihan paras kokemus Stuttgartissa, mutta meille jäi mieleen vielä muutama muukin paikka, joissa emme nyt ehtineet käydä. Näistä yksi on toinen automuseo, eli Porsche Museo, joka kuvista päätellen on arkkitehtonisesti näyttävä museo, jossa esillä ovat urheiluautot, kilpa-autot ja Porschen kehityshistoria. Näiden autojen lisäksi kaksi näkötornia olisi kiinnostanut myös. Näistä tunnetumpi on Fernseeturm, eli Tv-torni, joka on maailman ensimmäinen teräsbetoninen tv-torni, valmistunut 1956. Yli 200 metriä korkean tornin näköalatasanteelta avautuisi takuulla hienot panoraamanäkymät yli kaupungin, Reinin laakson ja jopa yli Alppien kukkuloiden. Kolmaskin listalle jäänyt paikka on näköalatorni, eli Killesberg -puistossa sijaitseva erikoinen teräsvaijereilla tuettu kierreporrastorni, jonka huipulta olisi saattanut olla hienot näkymät kaupunkiin. Tällaisen kuvan löysin paikan nettisivulta. (Killesbergturm.de)

No, tulipahan nähtyä Stuttgartista edes osa. Seuraavana päivänä ajoimme Ranskaan ja siellä sitten monien suosimaan Taizeen.