Óbidos on kaunis keskiaikainen pieni linnoituskaupunki. Lissabonista on tänne noin 80 kilometriä pohjoiseen. Viihtyisä pikkupysähdys. Muurit, mukulakivikadut, valkoiset talot, niiden keltaiset ja siniset reunamaalaukset sekä katujen ja talojen kukat. Näille lähdettiin akveduktin vieressä olevalta laajalta parkkipaikalta ja käveltiin linnaa kohti ylöspäin.

Usseiran akveduktilla on tyypillinen historia. Óbidosin kaupungilla oli vaikeuksia saada vettä käyttöön ja se hankittiin 1570-luvulla kuljettamaan raikasta vettä Usseiran lähdealtailta suoraan kaupungin keskustaan ja sen suihkulähteisiin. Akveduktin vieressä on polku, jota pitkin voi kävellä poispäin kaupungista katselemaan kaaria rauhassa. Sen vieressä on myös väljä parkkipaikka, ja me lähdimme siitä toiseen suuntaan.

Parkkipaikan vieressä toisella suunnalla oli heti nähtävissä ylhäällä oleva Óbidosin linna. Maurilaisajalta peräisin oleva linna hallitsee kaupungin näkymää ja muureilla voi kävellä kaupungin ympärikin. Tästä parkkipaikalta ei ylös kuitenkaan ainakaan nyt päässyt, eli suuntasimme kaupungin kaduille hienon portin kautta.

Portin sisäkatto on koristeltu perinteisillä sinivalkoisilla azulejo-kaakeleilla.

Portin jälkeen oltiin heti viihtyisillä mukulakivikaduilla. Pääkadun varrella on keltaisilla ja sinisillä raidoilla koristeltuja taloja, käsityöpuoteja, kirjakauppoja ja pieniä ravintoloita.

Paljon pysähdeltävää ja nähtävää. Neuloosiin hurahtanut turisti ei tällaisiakaan pysty ohittamaan.

Sen sijaan omaksikin yllätykseksemme ohitimme asian, jota jokaisella turistisivulla suositellaan (emme vain lukeneet sitä etukäteen). Kaupunki on nimittäin kuuluisa ginja-kirsikkalikööristään, joka tarjoillaan perinteisesti pienestä suklaapikarista, eikä tätä pidä jättää väliin. Liköörin jälkeen pikarin voi syödä.

Alas pääkadulta Praça de Santa Maria -aukiolle, jonka vieressä on Pyhän Marian kirkko (Igreja de Santa Maria de Óbidos). Tänne pääsi sisälle. Historia kertoo, että paikalla on aikanaan ollut maurien rakentama moskeija. Kuningas Afonso Henriques valtasi kaupungin takaisin kristityille vuonna 1148, ja paikalle pystytettiin kirkko. Nykyinen rakennus on peräisin pääosin 1500-luvulta. Kaunis, valoisa kirkko.

Kohti linnan sisäänkäyntiä ja edessä oli toinen kirkkorakennus.

Sinnekin sisälle ja ohhoh! Ei tämä ollutkaan enää kirkko, vaan kirjakauppa. Myöhemmin luimme turistisivulta, että Óbidos on nimetty UNESCON kirjallisuuskaupungiksi ja tämä muutos on ihan tyypillinen.

Kirkon/kirjakaupan vierestä lähtivät portaat linnalle. Tässäkin kuvassa näkyy, miten rakennukset on täällä kehystelty sinisin (tai keltaisin) värein.

Muurille olisi päässyt kiipeämään ja kiertämään vaikka koko kaupungin ylhäältä katsellen, mutta luovuin. Juha oli kääntynyt takaisin jo aikaisemmin. Aikamoiset portaat, kaiteeton muuri. Huh!

Minulle riitti hyvin muurin alapuolelle jäävä polku.

Siltäkin oli riittävät näkymät alas kaupungin yli.

Käynti Óbidosissa oli meille oikein sopiva tauko matkan varrella. Kiitos Portugalin matkojen oppaalle Mika Palolle suosituksesta! Mika on järjestämässä opastettuja ryhmämatkoja ja retkiä pienryhmillekin tämän paikallisen matkatoimiston kautta: www.sublutour.com/fi/programas. Juuri nyt Mikalla on suunnitteilla portugalilaisia pääsiäisperinteitä valottava matka pääsiäisviikolle 22.-29.3.2027. Óbidos on ilmeisesti osa kierrosta. Kyseinen matkaohjelma on lähiaikoina tulossa em. nettisivulle – seurataanpa sitä, suosittelemme.

Täältä jatkoimme Sintraan, mutta olimme perillä aika myöhään ja ilta oli niin sateinen, että emme siellä kierrelleet lähes ollenkaan, ihan vain parin korttelin päähän kauppaan.

Olemme kauan sitten käyneet Lissabonista sen lähellä olevassa Sintrassa. Tosi mielenkiintoista nähtävää olisi, mutta nyt sitten ei. Jatkoimme seuraavana päivänä Lagosiin. Sieltä sitten seuraava teksti.