Fatima on upea uskomaton kokemus, varsinainen nähtävyys Keski-Portugalissa. Yhtä erikoinen kokemus on Nazaré, jonka mahtavat aallot ovat paikan tunnetuin nähtävyys. Fatima vetää pyhiinvaeltajia, Nazaré surffaajia, mutta kummallakin on paljon muutakin annettavaa jokaiselle matkailijalle. Hienoja näkymiä ja mielenkiintoisia nähtävyyksiä, joilla on kiinnostavat tarinat. Teimme päivävierailut oppaan Mika Palon kanssa, suosittelemme!

Fatima

Mika ajoi edellämme Tomarista Fatimaan ja olimme pian oikein hyvällä ja tilavalla parkkipaikalla lähellä Fatiman huikeinta nähtävyyttä eli laajaa aukiota, jonka reunoilla on 1953 valmistunut basilika, sen edessä aukio, jolla saattaa joskus kokoontua miljoona ihmistä ja sen toisella puolella vuonna 2007 valmistuneeseen valtavaan Pyhän Kolminaisuuden kirkkoon. Aukio on näin vaikuttavan näköinen:

Basilikan puolella aukion reunoilla on vaikuttavan näköisiä pylväskäytäviä.

Aloitimme kierroksemme reunalta, jossa on Neitsyt Marian ilmestymiseen liittyvä kappeli.

Kappelin edessä on laaja alue, jolla on pyhiinvaelluskokemukseen liittyviä materiaaleja myös matkamuistojen lisäksi. Erilaisia kynttilöitä tosi paljon. Kävijät sytyttelevät niitä seinälle.

Nämä vahahahmot ovat sitä varten, että moni ostaa tällaisen muistellakseen jotain läheistään ja laittaa tämän laatikkoon rukoillessaan samalla läheisensä puolesta.

Basilika on komea sinne johtavien portaiden päässä. Portaiden yhteydessä on myös alttarirakennelma.

Sisältä kirkko on valoisa ja avara ja alttarin yläpuolella on Neitsyt Mariaa ja lapsia esittävä kuva. Emme kiertäneet enempää, kun sisällä oli menossa messu.

Sisäänkäynnin vieressä on tasanne ja pylväskäytävä taideteoksineen.

Toisella puolella aukiota onkin sitten aivan toisenlainen kirkko. Ulkoa päin sitä ei oikein edes kirkoksi tunnista ja aukion läpi kävellessämme kohtasimme paljon moderneja pylväitä, valoja ja ristejä.

Sisällä vaikutuksen teki ensimmäiseksi kirkkosalin laajuus. Tänne mahtuu yli 8000 ihmistä kerralla.

Kaunis ja rauhallisen tuntuinen viihtyisä sali.

Vierailun lopuksi pysähdyimme parkkipaikalle mennessämme myös matkamuistomyymälän eteen. Ei tietenkään taaskaan ostettu mitään, mutta kuva kivasta tarjonnasta piti saada. Ja ehkäpä joku muisto kuvien lisäksi olisi sittenkin ollut kiva.

Jatkoimme matkaa Nazarén suuntaan. Mika Palo oli näin upeasti oppaanamme, seurasimme hänen autoaan, oli helppo navigointi kauniissa maisemissa paikallisen asukkaan perässä, eikä paljon tarvinnut parkkipaikkaakaan jännittää, vaikka sitä ei ihan lähimmältä aukiolta lopulta löytynytkään.

Nazaré mainitaan usein surffaajien suosikkina, koska siellä tavataan kolmenkymmenen metrin aaltoja. Mutta on siellä paljon muutakin. Me aloitimme tästä, eli kadun varrella on Nazarén Neitsyt Marian pyhäkkö (Santuário de Nossa Senhora da Nazaré), joka sijaitsee Sítion kukkulalla yläkaupungissa.

Jatkoimme rannan suuntaan. Tämä patsas oli mielenkiintoinen. Surffariveistos?

Rantamaisemat ovat hienoja jo täältä ylhäältä.

Ja sitten tapahtui se rankka kokemus, jonka takia Nazaréen on mentävä uudelleen. Olimme kävelemässä alaspäin niitä komeita aaltoja ja näkymiä kohti, kun päällemme iski sadekuuro, oikein kunnon kaatosade ja siihen sisältyi vielä sellainen tuuli, että sateenvarjolla ei tehnyt mitään. Oli pakko kääntyä takaisin ja märissä vaatteissa vielä kokea se yksi hieno nähtävyys, eli äskeinen kirkko sisältä.

Kirkon seinässä on kuva, joka kertoo sen historiasta:

Paikallinen ritarillinen aatelismies ja Porto de Mósin linnanherra, Dom Fuas Roupinho, oli metsästämässä kumppaneineen sakeassa sumussa Atlantin rannikon jyrkillä kukkuloilla ja näki peuran, jota lähti ajamaan takaa. Peura juoksi kohti satametrisen Sition jyrkänteen reunaa ja katosi tyhjyyteen. Ritarin hevonen oli syöksymässä samaan varmaan kuolemaan, kun ritari huusi hädässään: ”Jumalanäiti, auta minua!” ja Maria ilmestyi ja hevonen pysähtyi äkkiä ihan kielekkeen reunalle. Kiitollisuuden osoituksena pelastumisestaan Dom Fuas Roupinho määräsi pienen Ermida da Memória -kappelin rakennettavaksi suoraan sille paikalle ja tämä ihme teki Nazarésta yhden Portugalin vanhimmista ja suosituimmista pyhiinvaelluskohteista.

Olipa hienoa, että meillä oli mukana oma opas, joka onnistui osoittamaan meille tämän yksityiskohdan ja kertomaan sen tarinan.

Sisältäkin kirkko on kaunis.

Nazaré jäi mieleen kiinnostavana paikkana, sinne pitää palata joskus. Siellä on hyvä suomalainen opas Mika Palo järjestämässä opastettuja matkoja tämän matkatoimiston kanssa: www.sublutour.com/fi/programas ja juuri nyt on suunnitteilla matka pääsiäisviikolle 2027. Seurataan sitä, suosittelemme.

Täältä lähtiessämme pysähdyimme Óbidosissa, siitä seuraava teksti.