Itäisessä Belgiassa on Kolmen maan rajapiste, jossa kolme maata kohtaavat: Belgia, Saksa ja Alankomaat. Olimme ajamassa Kölnistä takaisin Belgiaan ja poikkesimme Vaalserbergin kukkulalle, joka on Alankomaiden korkein kohta (322m). Rajapisteen ympärillä on Boudewijn-torni Belgian puolella ja Labyrintti Hollannin puolella sekä luontopolkuja, jotka yhdistävät kaikki kolme maata. Oli hauska paikka poiketa.
Tässä seisomme vähän sateisena iltana Hollannin puolella suunnilleen askeleen päässä Saksasta ja Belgiasta.

Olimme ajaneet Saksan suunnasta Aachenin ohi Vaalsin kaupunkiin ja sieltä kääntyneet ylös pienempää mutkittelevaa tietä.
Olimme paikalla vasta illalla, koska päivä oli kulunut Kölnin kitarakaupoilla ja pienillä tienvarsipysähdyksillä, ja tämä johti siihen, että mikään turisteille suunnattu ei ollut enää auki. Mutta oli kiva mutkitella mäen päällä kuitenkin.
Tästä Boudewijn-tornista näkyy pitkälle. Ylös pääsee sekä hissillä että portaita.

Panoraamanäkymän kuva netistä:

Näköalatornista otetusta kuvasta näkyy, mitä mäen päällä on. Varmaan suosituin ja näyttävin ehdottomasti on tämä labyrintti. Otin kuvan ilmoitustaulun esittelystä, koska aidan yli ei päässyt labyrinttiä katsomaan.


Kiersin labyrinttipuiston ympäri ja katselin maisemia. Paviljongin takaa näkyy äskeinen näkötorni.

Liput liehuivat.

Tällainen rajakivi pystytettiin vuonna 1986 lähelle kolmen maan rajapistettä, kun rajat olivat vielä tiukasti suljettuja. Sillä oli hyvä idea, koska siinä missä muut rajakivet menneisyydessä symboloivat poliittista itsepäisyyttä ja jakautumista, Euregio-kivi on yhdistymisen ja yhteistyön symboli, joka todistaa pitkäaikaisesta rajat ylittävästä yhteistyöstä.

Polkua kiertäessä näki mäeltä näkymiä myös kiipeämättä torniin.

Poluille oli viittoja metsän suuntaan. Jos täällä olisi pidempään ja poutapäivänä, voisi olla kiva kävellä vähän metsässäkin, koska metsä ei ole laaja ja sen reunoilta olisi varmasti lisää näkymiä.

Poutapäivinä nauttisi sitten näistä terasseistakin.


Tämmöinen hauska pikkupiipahdus. Kun sattuu matkan varrelle, käydään uudestaan ja silloin nähdään labyrintti aidan sisäpuolelta ja kiivetään torniin. Lapset kuulemma tykkäävät erityisesti labyrintistä.
Seuraavat käynnit ovatkin sitten päiväretkiä Belgian eri kaupunkeihin: Bryssel, Antwerpen, Mechelen, Ghent. Kaikki kivoja.

Nämä useamman maan rajat tuottaa läikähdyksen sydämessä henk koht syistä. Nimittäin olen mennyt kihloihin Suomen, Ruotsin ja Norjan rajapyykillä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Hauska idea sulle, jolla maailma on kotina. On muuten käyty tuollakin rajapyykillä kerran. Muistaakseni noin viisi vuotta sitten. Oli kyllä hieno kihlajaispaikkavalinta teillä.
TykkääTykkää
Hauskoja minunkin mielestäni nuo monen maan rajapyykit, vaikkei niihin itselläni mitään henkilökohtaista muistoa liitykään 🙂 Kivoja kuvia, ja hauskannäköisiä rakennuksia!
TykkääLiked by 1 henkilö
Nämä ovat aina jotenkin kivaa nähtävää ihan kartan hahmottamisenkin takia. Eikä ollut huono piipahduskohde, vaikka olikin sateinen ja vähän myöhäinen ilta.
TykkääTykkää
Kuulostaa kiinnostavalta tuo labyrintti. Aloinkin miettimään olenko käynyt muilla rajapyykeillä kuin tuolla Marin mainitsemalla ja enpä taida olla. Useammalla kuntien rajapyykeillä olen käynyt.
TykkääLiked by 1 henkilö
Lapsuuden kotipitäjässäni oli aikanaan seitsemän pitäjän rajapyykki, mielenkiintoista. Ei enää, kun kuntia on yhdistynyt. Labyrintti on puistokonseptina aika kiva. On oltu muuallakin, muistaakseni viimeksi Barcelonassa.
TykkääTykkää
Hauska tuo tuollainen kolmen maan kohtaaminen. Eikös sellainen ole Suomessakin jossakin, Norjan ja Ruotsin rajan kohtaamispaikassa? Täällä Yhdysvalloissa on kanssa joidenkin osavaltioiden rajoilla vastaavia.
TykkääLiked by 1 henkilö
On juuri tuo, mekin olemme kerran siellä vierailleet. Oli aika suosittu, kävijöitä silloin ruska-ajan retkeilijoiden joukossa oli paljon. Kiva ajatus sinänsä.
TykkääTykkää
Paluuviite: Belgian kodinvaihtoloma | Aila ja Juha