Casabermeja on kaunis pieni valkoinen kylä vain 20 minuutin päässä Malagasta, tien A-45 varrella ja sinne pääsee sujuvasti myös Colmenarista. Casabermejan hieno nähtävyys on kaunis San Sebastiánin hautausmaa, joka näkyy tielle. Myös Nuestra Señora del Socorro -kirkko on hieno ja ympäristö tarjoaa vaellusreittejä, joilta on hienot näkymät sekä kylään että vuorille ja ympäristöön. Näistä Torre Zambra on varmaan näyttävin, ja me kiertelimme myös Ruta de las Fuentes -reittiä.
Hautausmaalla olemme poikenneet ohi kulkiessamme useitakin kertoja ja nyt houkuttelivat Casabermejan muut nähtävyydet. Laitoimme navigaattoriin Nuestra Señora del Socorro -kirkon osoitteen C. Fuente de Abajo 1. Löytyihän se helposti, mutta ei minkäänlaisia toiveita parkkipaikasta, joten jatkoimme kapeaa katua ylös, ylös, ylös ja ihan kohta olimme kylän rajalla. Edessä oli lisää ylämäkeä ja tiesimme olevamme menossa kohti Torre Zambraa eli Zambra-tornia. Matkaa Casabermejan kylästä noin 4km. Pysähdyimme hetken päästä pienelle levikkeelle tien viereen ja astuimme ulos jännään kivikkoon.
Kivat olivat maisemat jo täältäkin, eli olimme jo melko ylhäällä rinteellä.
Entäs jos jätettäisiin auto tähän? Oltiin kuitenkin sopivasti Wikilocista tulostamamme reittiohjeen reitillä, eli jatketaan tästä tietä pitkin?
Oli hyvä päätös. Autotiellä oli helppo edetä, ei ollut paljon tarvetta väistellä autoja, muutama ajoi ohi tai tuli vastaan. Pysyimme tiellä, emmekä nousseet reitin ohjeiden mukaisille rinteille. Maisemat olivat niin hienot näinkin.
Torre Zambrakin jo kutsui tuolla etäällä ja korkealla. (Zoomattu kuva, vielä etäämpänä se oli oikeasti.)
Päättelimme, että jossain pitää olla viitoitus tornille nousua varten ja löytyihän se. Tortillo Zambra. Kiipeäminen alkoi. Juha ei halunnut monta mutkaa jatkaa, ja päätimme, että hän laskeutuu takaisin autolle reilut pari kilometriä ja minä jatkan ylös rinnettä.
Tuossahan on polku ylös. Ei! Ei tuo voi olla ainoa vaihtoehto!
Ei minulle kyllä kelpaa tämäkään!
Jatkoin reitin ohjeiden mukaan ja olihan vaihtoehto olemassa. Maisemineen.
Sitten tuli vielä haaste. En pystynyt. Vieressä oli oikein hyvän oloinen ja leveä soratie, mutta sille päästäkseni minun olisi pitänyt suorittaa parin metrin jyrkkä rinne alas. Olin seudulla niin yksin, että en ottanut riskiä. Oli pakko valita tällainen haaste. Koin tämänkin yksin ja ilman sauvoja aika hankalana. Sorainen jyrkkä rinne. Onneksi vieressä oli jonkin verran pensaita, otin niistä kiinni ja vedin itseni ylös askel askeleelta.
Jännitti ja aikaa kului, mutta sitten olin täällä.
Torniin olisi voinut kiivetäkin, mutta jätin portaat suorittamatta kahdesta syystä. Olin täällä yksin. Entä jos olisin horjahtanut? Ja näin, että ovi portaiden edessä oli kiinni, eli en kuitenkaan olisi ylös päässyt.
Mutta ei se mitään, maisemat olivat täältä mäen päältä portin juureltakin oikein kivat. Oli hieno ajatus, että olin päässyt nousemaan tänne.
Ja sitten tuli toinen palkinto. Näin, että täältä tornin juurelta pääsikin sille äsken ohittamalleni soratielle ja sitä pitkin pääsi laskeutumaan helposti ja rennosti sille tielle, jonka varrella Juha jo istui autossa. Tehtiin uudet treffit. Hetken päästä katsoin taakseni ylös.
Ja tietysti rinteiden maisemiin koko ajan.
Ja tässä istahdin jälleen autoon.
Eli nyt tulee suositus. Jos tulet autolla Casabermejan suunnasta ja haluat päästä ylös helposti, aja tänne, missä lukee Sendero a la Torre Zambra. Tässä on kuva meidän kokemuksesta.
Oikein kiva kohde patikoinnille oli tämä Torre Zambra, joka on rakennettu jo 1200-luvulla.
Seuraavana päivänä veimme auton parkkiin San Sebastianin hautausmaan viereen ja lähdimme kävellen ylös kylään. Nousua oli jälleen! Mutta hetken päästä olimme Nuestra Señora del Socorro -kirkon vieressä. Siihen on ensimmäinen viittaus jo vuodelta 1550 Kaarle V:n myöntämässä asutusluvassa, joka antoi luvan perustaa asutusta sen ympärille. Myöhemmät muutokset 1700- ja 1800-luvuilla ovat lähteiden mukaan muuttaneet kirkon alkuperäistä rakennetta huomattavasti, ja nykyinen muoto on näiden laajennusten tulos.
Ja hups! Eikö me päästä sisälle nytkään?
Päästiin. Tikkailla kyykkivä mies heilutti kättään, sanoi ”Bienvenidos!” ja piti porallaan pikkuisen tauon. Oli hienoa päästä sisälle kauniiseen kirkkoon.
Olimme Wikilocista ladanneet kännykkään reitin, jossa luki Ruta de las fuentes (Casabermeja) eli reitti, jonka varrella olisi lähteitä. Kirkon vierestä oli helppo suunnistaa sille. Ja vaikka nämä lähteet eivät mitenkään erityisen näyttäviä olleet, reitti itsessään oli varsin mukavaa ja helppoa käveltävää. Kivistä muurattu tasainen reitti.
Reitin varrella oli helppo poiketa myös tien viereen näköalapaikalle.
Ja reitin varrella taas katsella näköaloja rinteille.
Hetken päästä olimme täällä Ermitalla, jonka vieressä oli myös oleskeluun sopiva ulkoilualue pöytineen. Istuimme täällä eväshetkelle ja söimme eväät lammas-. ja vuohilaumaa kuunnellen.
Käännyimme paluumatkalle takaisin kylää kohti tästä, ja valitsimme jälleen autotien. Oikein hyvä niin. Kävelimme kylän läpi ja ohitimme kirkon, jossa olimme aamupäivällä käyneet.
Auto odotti San Sebastiánin hautausmaan vieressä.
Tämä on aivan ainutlaatuinen hautausmaa, joka on julistettu historiallis-taiteelliseksi muistomerkiksi. Se muodostaa pienen vainajien kaupungin, jossa on omaperäisiä hautakappeleita, kumpuja ja huippurakenteita. Rakennustyyli perustuu perinteiseen kansanarkkitehtuuriin, minkä ansiosta hautausmaa nimettiin kansalliseksi muistomerkiksi vuonna 1980 ja kulttuuriperintökohteeksi vuonna 2006. Tämä on todella hienoa nähtävää.
Espanjalaisilla hautausmailla on aina todella näyttävän näköisiä (teko)kukkakimppuja. Ja niiden yhteydessä lukee usein, että ”puolisosi, lapsesi ja lastenlapsesi rakastivat sinua eivätkä sinua unohda”.
Mitä vielä pitäisi nähdä Casabermejassa? Jos olisimme etukäteen tienneet, olisimme käyneet katsomassa hienoa oliivipuuta täällä:
Puu on yli 1000 vuotta vanha, se tuottaa oliiveja vieläkin ja on yli 7 metriä paksu. Ensi kerralla ei ajeta ohi! Pari muutakin kävelyreittiä löysimme, esim Peñas de Cabrera, joka on Casabermejasta nelisen kilometriä Colmenarin suuntaan, ja olisi arkeologinen kohde, joka koostuu esi- ja varhaishistoriallisista kalliomaalauksista, mutta emme vielä käyneet, eli kannattaa käydä täällä turistitoimistossa sen kirkon vieressä ja noukkia esitteet.
Aila ja Juha 
Hieno patikka! Ja todella kaunis tuo kirkko, onneksi pääsitte kuitenkin sisälle. Ja edelleen, täytyy todeta, että myös hautausmaa on todella hieno!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos! Olivat kyllä kaikki meille kivoja kokemuksia, vaikka itse vähän sähläsinkin.
TykkääTykkää
Nämä kuvat saa haluamaan Andalucian kevääseen jonain vuonna. Vaikka olenkin kuullut, että tänä vuonna siellä on satanut hurjasti. Upean paljon olette siltikin kävelleet. Oletteko kodinvaihdossa tällä reissulla?
TykkääLiked by 1 henkilö
Tämä on tosiaan ollut ennätyksellisen sateinen maaliskuu täällä. Olen lukenut, että toiseksi sateisin moneen vuosikymmeneen ja edellisen kerran on tämänsuuruinen sademäärä ollut vuonna 2004. Ei ole kodinvaihtoa tällä kertaa, emme vain onnistuneet saamaan mitään. Aika kalliit vuokrat on nykyisin, eli olisi kyllä kiva keksiä jotain. Kyllä mekin joka tapauksessa haluamme juuri Andalusian kevääseen uudelleen, suunnittelemme juuri myös syksyä. Täällä on niin paljon mieleistä tekemistä ja ystäviä.
TykkääTykkää
Upeat maisemat! Tuo torni olisi oiva patikointikohde. Ja näemmä itse kylässäkin saa hyötyliikuntaa helposti, kun vain kävelee katuja eestaas. Sen oliivipuun haluaisin kyllä nähdä, edes kuvissa. Käykääpä katsomassa sitä, kun ajelette tuolla päin seuraavan kerran ja laittakaa kuvia jakoon!
TykkääLiked by 1 henkilö
Näiden Andalusian valkoisten kylien kaduilla on ihan uskomattoman paljon näitä kuntoliikuntamahdollisuuksia, kun koko kylä on rakennettu jyrkälle rinteelle. Sitä on usein ihan mahdotonta käsittää asukkaiden kannalta. Miten ihmeessä jaksaa joka päivä kävellä noin? Autolla ajaminenkin olisi meikäläiselle ihan mahdotonta. Kävin katsomassa sitä oliivipuuta netissä, aika vanhalta ja kuhmuraiselta näytti, mutta ilman muuta poikkeamme, kun joskus ajamme siellä.
TykkääTykkää
Enpä olekaan käynyt tuossa kylässä. Aikamoiset korkeuserot näyttäisi olevan. Mitenkähän muuten helpoiten löytäisi teidän blogijutuista noita reittejä ja paikkoja, jos aikoisi lähteä ajamaan Espanjaan? Olisiko hyvä olla sivupalkissa vaikka erilaiset reitit, tai luettelo kylistä tms? En nyt keksi tähän hätään ratkaisua miten sen toteuttaisi, mutta olen tuota monesti miettinyt näistä juttuja lukiessa.
TykkääLiked by 1 henkilö
Oikein hyödyllinen kommentti. Olen itsekin miettinyt ihan samaa, miten saisin nämä jotenkin johdonmukaisesti johonkin valikkoon ja vielä hyödyllisempää olisi kartta. Jonkinlaista koostetta olen suunnittelemassa, mutta ei se ihan sama asia ole kuin löytää ne suoraan valikosta. Mietin toteutusta.
TykkääTykkää
Hyvä, että pääsitte kirkkoon sisälle:) Mukavaa patikointia ja hyvä, kun oli ”hovikuski” mukana, niin Aila pääsi patikoimaan omin päin:) Yksin joutuu kyllä aina miettimään erilailla, ettei ota turhia riskejä, jossa voisi loukkaantua.
Kivat maisemat ja tuolla ei ainakaan näy ruuhkaa poluilla ja saa mennä rauhaksiin ja nautiskellen.
TykkääLiked by 1 henkilö
Tuo yksin patikointi alkaa olla jo tietynlainen haaste. Enhän ole enää mikään reipas nuori, ja tuolla en tornille vaeltaessani tai sieltä alas tullessani tavannut ketään muuta. Horjahdus olisi ollut hankalaa. Nuo kirkkoon sisälle pääsyt ovat aina kivoja, harmittaa, kun niin usein tällaisen nähtävyyden ovi on kiinni. Suomessa kyllä paljon yleisemmin kuin täällä Etelä-Euroopan katolisissa maissa.
TykkääTykkää
Mukavan näköistä seutua kävellä, ja ei varmasti ollut ruuhkaa patikoida. Hienoa, että oman kuskin kanssa saa hyvin sovittua reitin ja ei ole täysin yksin patikoimassa 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Ei todellakaan ollut ruuhkaa, sekä noustessani että laskeutuessani en nähnyt koko aikana ketään. Ihmettelin, ettei siellä ollut muita. Ja kuitenkin kävelin rinteitä kilometrikaupalla ennen kuin taas olin autotiellä. Näin jälkeen päin mietin, että tuollainen yksinäisyys vuorten rinteillä saattaisi olla jopa vähän vaarallista. Mutta oli ihania maisemia. Niistä nautin aina.
TykkääTykkää
Olipa kapea polku ylös, ainakin osan matkaa. Osaan niin eläytyä sun fiiliksiin, usein itekin muuttuu jotenkin epävarmaksi jos on uudessa paikassa yksin ja vähän epäröi reittiä, onko tämä oikea ja vähän sellainen pieni jännitys päällä, mihin sitä päätyy ja pääseekö ehjänä takaisin autolle 😀
TykkääLiked by 1 henkilö
Tuo juuri pyöri mielessäni yksin vuoren rinteellä kulkiessani. Entä sitten, jos olisin vaikka kompastunut? Reittien suuntien löytäminen on minulle aina ollut aika vahva, sitä en varsinaisesti osaa jännittää, enemmän sitä horjahdusta, jos kompastun.
TykkääTykkää
Taas paikka, josta en ole koskaan kuullutkaan! Ihanalta näyttää, ja kiva kun saa vaellella rauhassa 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Harvapa tästä paikasta koskaan mitään on kuullut. Täällä Aurinkorannikolla monet tunnistavat paikan tuosta hienosta hautausmaasta, koska se on kuuluisa ja se näkyy valtatie A-45:n vieressä, jos sattuu ajamaan ohi. Rauhassa vaeltelu oli kyllä toisaalta kivaa, toisaalta jopa vähän huolestuttavaa, kun polut eivät koko ajan olleet ihan helppoja.
TykkääTykkää
On taas niin kaunista maisemaa että! Piti ihan googlata tuo tuhatvuotinen oliivipuu.
TykkääLiked by 1 henkilö
Googlasin minäkin ja kuljemme noilla seuduin sen verran usein, että ihan varmaan ehdimme sen vielä ihan livenäkin nähdä.
TykkääTykkää