Espanjaan! Ensin renkaiden vaihto kesärenkaisiin Vuosaaren Rengascenterissä, sitten Finnlinesin Check in -jonoon ja seuraavaksi Black Friday-tarjouksista varaamaamme halvimpaan ikkunattomaan hyttiin laivaan. Iltalevon ja nukutun yön jälkeen odotimme seuraavan aamun brunssia, koska emme yleensä varaa muita ruokailuja. Ja sitten jonossa ollessamme meille tulikin ystävältä puhelu: ”Hei, kun menette laivaan, käykää seiskakannen infossa ja näyttäkää varauksenne. Teitä odottaa yllätys.” Näin teimme, ja yllätys oli ihana! Ruokaliput kaikkiin ruokailuihin, tervetuliaismalja ja ikkunallinen iso hytti.

Aamulla meille oli tullut ensimmäinen yllätyspuhelu Rengascenteristä: ”Teille on tänään varattu renkaidenvaihto. Nostin juuri rengashotellissa olleet kesärenkaanne esille ja huomasin, että renkaiden sisäreunat ovat jo niin kuluneet, että kannattaisi hankkia uudet. Tämä on tyypillistä teidän Volvo XC60 -automerkille. Aurauskulmat ovat sellaisessa asennossa, että renkaat kuluvat näin. Hyvin usein tämä näkyy esim. paljon ajetuissa takseissa.” Tällainen yllätys on sekä kiva että ikävä. On ikävää matkaanlähtöpäivänä törmätä isoon ylimääräiseen kuluun, mutta on myös kiva huomata, että Rengascenterissä huolehditaan matkastamme. Onneksi oli eläkkeenmaksupäivä ja tilillä oli riittävästi. Olemme tehneet renkaidenvaihdon jo vuosia täällä Vuosaaren satamassa ja säilyttäneet renkaitamme rengashotellissa. Helppoa ja kätevää.

Sitten ajettiin laivaan ja ihmeteltiin hollantilaisia hassusti pakattuja autoja jonossamme. Otin selvää, miksi ja palaan tähän myöhemmin.

Infossa meille ojennettiin ruokaliput ja avainkortit ja toivotettiin hyvää matkaa. Näin hyvin se sitten alkoi. Luksusta normaalikäytäntöömme verrattuna. Ikkuna, kaksi leveää sänkyä, tilaa tavaroille ja sohva istumista varten. Perhehytiksi tämä olisi hyvä suositus. Sohvasta saa avattua sängyn ja sen yläpuolella on kerrossängyn yläosa.

Luksusta seurasi lisää. Käymme aina laivan kannella katselemassa maisemia ja tunnelmoimassa lähtöä. Joskus on tuulta, joskus jäätä, joskus sumua ja sadetta. Nyt oli rauhallista ja tyyntä.

Aurinko alkoi laskea.

Takaisin hyttiin ja kun hytin ikkunasta näin, miten taivas muuttui värikkääksi, juoksin takaisin kannelle, enkä olisi malttanut tulla pois ollenkaan. Näin se luksuskokemus sitten jatkui.

Iltaruokailu oli asia, jota emme vuosikausiin ole kokeilleet. Kysymys ei ole pelkästään ruokailujen hinnasta (97€/henkilö koko laivamatkan ruokailut), vaan omista rajoitteistamme ateriarytmin ja ruokavalion suhteen. Mutta nyt kokemus oli oikein hyvä. Olimme jonossa ensimmäisten joukossa ja siksi näissä tunnelmakuvissa ei juuri muita näy, vaikka tällä kertaa ravintolassa oli kyllä reippaasti muitakin. Talvella on usein tyhjempääkin.

Viihtyisää ja mukavaa istua iltaa täällä. Jokaiselle osoitetaan aina sama numeroitu pöytä.

Eikä ollut mikään ongelma valita itselle juuri sopiva ja maistuva lautasellinen buffet-tarjonnasta. Peukut tälle!

Jälkiruokalautasellisen voi myös valita itse monenlaisten kakkujen, piirakoiden, jätskien ja vanukkaiden tarjonnasta.

Kumollaan oleva viinilasi hymyili meille ja muistutti lipusta, jolla saataisiin vielä kaksi tervetuliaismaljaa viinibaarista.

Alkoholi on yksi niistä asioista, joista emme juuri silloin välittäneet, joten ostimme lipukkeillamme puolen litran vesipullot. Tervetullut ostos sekin.

Hyvin nukuttu yö mukavissa sängyissä ja aamukahville ravintolan brunssille. Sitä ennen pieni haave siitä, että myös auringonnousu olisi yhtä näyttävä kuin laskukin. No ei, vähän sumuinen päivä alkamassa.

Ei se mitenkään matkaa häirinnyt, koska tuuli oli edelleen vähäistä ja meri tyyni.

Ja laivalla on kyllä ihan mukavaa oleilua ja tekemistä hytissä näkyvien telkkariohjelmien ja muun oman puuhan lisäksi. Lapsillekin houkuttelevaa.

Rauhallinen ja tyyni merisää houkutteli helpolle kuntosalille vähän liikkumaan. Oli siellä niitäkin, jotka tekivät paljon rankempaa harjoitusta kuin me. Hikisen harjoituksen jälkeen olisi päässyt myös saunaan, mutta eipä tuokaan ole meidän juttu. Mutta oikein kiva päästä ilmaiseksi vähän juoksumatolle ja kuntopyörälle. Lähes tunnin verran liikuntaa.

Ja sitten tuli vielä yhdenlainen luksushetki meripäivälle. Onnistuimme juttelemaan henkilökunnan kanssa ja kyselemään kaikenlaista palveluista, tulevaisuudesta ja laivamatkan toteutuksesta. Finnlinesin ro-ro -laivat ovat osa italialaista Grimaldi-konsernia, joka on yksi maailman suurimmista ro-ro-varustamoista ja suurin matkustajia ja rahtia kuljettava ”Motorways of the Sea” -operaattori Euroopassa. Meille on jo yli 30 vuotta ollut kätevää ja mieleistä matkustaa Helsingistä näillä laivoilla Saksaan. Erityisesti nyt, kun matkustelemme loppusyksyn ja alkukevään välillä, ei Baltian tai Ruotsin kautta ajaminen houkuttele talvisäillä yhtään. 

Itämeren puhtaudesta huolehtiminen ja päästöjen vähentäminen ovat jatkuvia haasteita. Niille on jo paljon tehty, eikä jätevesiäkään enää päästetä meriveden sekaan, vaan ne hoidetaan satamissa. Aikataulut ja laivan nopeus pidetään myös yhtenä keinona vähentää päästöjä. Lähivuosina on ilmeisesti tulossa uusia laivoja, joiden kapasiteetti sekä rahdin että matkustajien osalta on suurempi. Nyt laivaan mahtuu neljän kilometrin mittainen jono kulkuneuvoja, siis rekat ja muut, tulevaisuudessa ehkä kilometrin enemmän kerralla.

Laivan ohjaaminen nykyaikana on myös meille ruoreihin tottuneille hieno ilmiö. Automaattisesti laiva kulkee, perämies tarkkailee näyttöjä ja säätelee tietenkin tarvittaessa. Meille vinkattiin nettisivu, josta mekin pääsimme katsomaan kartalta, millaisella reitillä ja missä kohdassa laiva milloinkin kulkee ja mitä laivoja läheisillä reiteillä on. (www.marinetraffic.com)

Komentokansi on kannella 12, jossa joskus kesämatkoilla olemme käyneet istumassa auringossa. Edessä näkyvät tietenkin tutkat ja muut mittarit.

Pääsimme myös pikkuisen kurkistamaan itse komentokannelle. Hieno on. Täällä kuulemma perämiesten työolosuhteita on parannettu kokolattiamatolla, joka hiljentää huomattavasti muusta metelistä mahdollisesti johtuvia kaikuja.

Olipa tosiaan poikkeuksellisen hieno matkavuorokausi jo näilläkin elementeillä. Mutta sitten tuli vielä lisää sisältöä. Tällä kertaa ihan hassua. Ne edellämme laivaan tulleet hollantilaiset autot olivat osa Garbage Run -projektia. Kuopiolaisen Viikkosavo -lehden sivulta löysimme tällaisen selityksen:

Pois laivasta ajaessamme hauskanpito näytti tältä:

Finnlinesin laivamatkat ovat yleensä olleet meille hyvin onnistuneita lukuun ottamatta paria tuulista yötä, mutta tämä matka oli yllätyksineen tosi hauska ja hyvä. Mietimme tämän perusteella jo sitä, että jospa olisikin varaa valita tällainen hytti ja maksaa ruokailuistakin, niin silloin olisi aina mukavia elementtejä. Vaikka onhan nuo kuntosalit ja auringonlaskut aina mahdollisia ja ilmaisia ja se meidän suosima brunssiruokailukin useimmiten riittää hyvin. Jatkoon menee!

Matkamme jatkuu Espanjaan, voit seurata meitä Facebookissa sivullamme Ailajajuha.

Nyt olemme jo Ranskassa Reimsissä ja matkalla olemme pysähtyneet jo Bremenissä ja Mühlheimissä. Kirjoitan niistä mukavista kokemuksista ja varsinkin Mühlheimin hyvästä majapaikasta seuraavat tekstit.