Kaksi matkapäivää. Bonnista Drachenburgin linnan näköalojen kautta Hotel Papp-Mühleen Zerzigiin lähelle Hamelnia. Ihana lauantain iltakävely upeissa maisemissa, sunnuntaina kertaus Hamelnin Pillipiipareista ja muistelmia Mindenistä, eli Keisari Wilhelmin muistomerkki ja hauska vesireittien eritasoristeys. Muistot täältä olivat vuodelta 1990, jolloin teimme ensimmäisen Euroopan automatkamme neljä tenavaa takapenkillä ja asuntovaunu auton perässä.

Lähdimme Bonnista ensin vähän etelään poiketaksemme jälleen yhteen linnaan, eli Drachenburgiin. Linna on korkealla, siispä auto parkkiin ja viimeiset puoli kilometriä funikulaarilla.

Sitten tuli pikku moka, päätimme väärin. Kuljettaja pysäytti, kuulutti Schloss Drachenburg, näimme vasemmalla remontissa olevan rakennuksen, eikä kukaan jäänyt pois, siis emme mekään. Jälkeen päin tajusimme, että se remontissa ollut rakennus ei ollutkaan se linna, vaan se oli pienen rinteen takana. Muu kansa oli nousemassa vielä korkeammalle näköalapaikalle, jonne siis päädyimme mekin. No, tänne sitten ensi kerralla?

Ei ollut nimittäin se näköalapaikkakaan huono valinta. Upeat näkymät Reinin joen yli ja alas laaksoon.

Ja täällä olisi ollut toinenkin vanhan linnan torni. Näytti kiipeäminen kyllä turhankin haasteiselta, kun oli kuitenkin ajomatka edessä tälle päivälle.

Funikulaari kulki edestakaisin vartin välein, joten melko pian olimme takaisin parkkipaikalla. Oli lauantaiaamupäivä, väkeä kyllä oli, mutta ei liikaa.

Tällä matkalla näimme ensimmäistä kertaa tällä kerralla Saksan moottoritien Stau-ilmiön. Vastaan tulevalla kaistalla oli jokin onnettomuus ja tietysti kilometrien jono, vaikka rekkojakaan ei lauantaina juuri liikenteessä ole.

Kello ei ollut paljon, kun olimme jo lähellä Hannoveria, jonne olimme varanneet rauhallisesta Herzigin maaseutukylästä Hotel Papp-Mühlestä yön. Oli tosi ihana paikka, ystävällinen vastaanotto, hieno ympäristö.

Kysyimme, mikä olisi meille sopiva suunta lähteä iltakävelylle ja saimme tosi hyvän ohjeen. Näissä maisemissa meni pari tuntia ennen kuin aurinko alkoi laskea. Reitillä oli pari levähdyspaikkaa penkkeineen ja näkymiä oli myös vähän korkeammalle rinteelle, jonne emme sitten kuitenkaan lähteneet.

Tullessamme isäntä oli kertonut, että hänen nimensä on Paulig ja kehunut suomalaisia kahveja. Onneksi meillä oli vielä yksi avaamaton paketti autossa, ojensimme sen hänelle ja saimme kauniit nauravat kiitokset. Aamupalalla emäntä vielä tarkisti, minkälaista kahvia se oli, suodatinkahvihan se. Ja niin nautimme hyvän aamukahvin ja aamupalan. Tänne uudelleen!

Hameln

Seuraavaksi aamuksi etsimme hakusanalla ”Evangelische Gottesdienst” sopivan paikan Hamelnista ja löysimme näin modernin. Tästä on tullut meille traditio Saksassa, usein meidän kanssa jutellaan ja toivotellaan suomalaiset tervetulleeksi, niin nytkin.

Kävelimme kauniissa ympäristössä hetken.

Grimmin veljesten aika karmea satu Hamelnin pillipiiparista kertoo, salaperäisestä miehestä, joka karkoitti kaupungin valloittaneet rotat sieltä vuonna 1284. Hän lumosi rotat soittamalla pilliä tai huilua ja johdatti ne ulos kaupungista lopulta hukkumaan läheiseen Weser-jokeen. Kun kaupungin asukkaat eivät olleet halukkaita maksamaan sovittua summaa pillipiiparille, hän kosti lumoamalla huilullaan kaupungin lapset ja houkutteli heidät läheiseen vuoreen, jonka sisään he katosivat.

Pillipiiparin patsas on Hamelnin keskustassa ja matkamuistomyymälöissä on nähtävillä myös lasten osuus tästä sadusta, lapset lähtevät rottien ja huilistin mukaan.

Rottia on jalkakäytävillä vieläkin.

Pillipiiparista olisi voinut käydä katsomassa lisää museoissakin, mutta emme käyneet sisällä.

Taas yksi ristikkotalotunnelmien värittämä kaupunkikierros. Mukavia näkymiä.

Kirkon ovi oli auki. Kävimme kurkkaamassa. Voi, miten tervetulleita iloiset tyynyt puisilla penkeillä!

Kaunis oli Hameln ja mukava poiketa kävelemässä. Kaduilla oli oikein mukavasti terassitarjontaakin halukkaille.

Minden

Navigaattoriin osoite: Kaiser Wilhelm Denkmal ja kohta olimme korkealla mäellä kävelemässä muiden mukana isolle katetulle muistomerkille ja sen edessä olevalle näköalatasanteelle.

Ensin ne näköalatasanteen näkymät Mindenin kaupunkiin ja Weser-joelle.

Ja sitten portaat ylös Keisari Wilhelmiä tervehtimään.

Ja taas uusi muistojen kohde navigaattoriin. Nämä kuvat ovat vuodelta 1990, jolloin kävimme lasten kanssa ihmettelemässä, miten laivalla mennään kanavaa myöten joen yli. Hauska muistella. Senkin tähden, että digikuvia ei silloin tietenkään vielä tunnettu, mutta matkapäiväkirja-albumit ovat tallella. Laitettiin lasten perheille tämän päivän kuvia, ja melkein muistivat paikan. Tosin Keisari Wilhelmin sijaan paremmin muistuivat leikkipuistot ja se, että yhdelle heistä ostettiin täältä polkupyörä.

Mutta oli tässä kanavassa ihmettelemistä.

Ja oli tässä näkymässä sitä vieläkin.

Seuraavaksi ajeltiinkin sitten Soltauhun viettämään matkan viimeinen yö jälleen Landhaus Edenissä. Siellä on sekin hyvä ominaisuus, että autolle on parkki tosi lähellä huonetta, joten tavarat voi järjestää, ja tehdä tilaa viimeisen päivän ostoksille. Lasten perheet eivät tietenkään ole enää mukana, mutta tuliaisia heille kertyy. Tolkuttomasti.

Enää siis yksi päivä ja sitten Travemünden Skandinavienkaille.

Tervetuloa seuraamaan meitä Facebookissa! Ailajajuha.