Figueresin tunnetuin nähtävyys on Dalin Teatterimuseo. Houkutteli käymään uudelleenkin ja oli jälleen hieno ja vaikuttava. Yllättäen muut toivomamme nähtävyydet olivat tänään suljettuja, mutta onneksi tämä ei ollut ensimmäinen kertamme. Eli hienon lelumuseon muistot palasivat arkistosta, ja Pandaverduran leikkipuisto on huomenna auki.

Parkkihalli löytyi helposti ja kävelimme keskustassa ja Ramblalla turisti-infoon hakemaan karttaa ja mahdollisia muita tietoja. Matkan varrella jo tapasimme Dalin syntymäkotinsa vierellä näyttämässä tietä sinne.

Kaupungilla oli mukava katsella muitakin katunäkymiä. Hotellillakin oli riittänyt mielikuvitusta lehmiin ikkunoillaan.

Sitten olimmekin turisti-infossa Ramblan lähellä.

Kaikenlaisia näyteikkunoita oli katujen varsilla, mutta me kun emme ole mitenkään shoppailijoita, niin kuljimme ohi. Tämän ikkunan kohdalle pysähdyimme hetkeksi palelevina suomalaisina miettimään.

Dalin museon vieressä on Pyhän Pietarin katolinen kirkko. Pistäydyimme sisällä. Oli juhlallinen ja melko yksinkertainen sisustukseltaan, tyylikäs väreiltään.

Mutta oli täälläkin aika hurjankin näköisiä kuvia ja esineitä.

Muutama askel ja olimme Dalin museon lipunmyynnissä. Eläkeläisalennuksella 16€/henkilö.

Sisään tullessa ensimmäinen vaikuttava näkymä oli tämä aukio, jossa Cadillacin nokalla seisova nainen tuli takuulla kaikkien kävijöiden valokuviin, ja seinien patsaat ja kuvat saivat pysähtymään ja pyörimään ympäri moneen kertaan maisemia katsellen.

Sitten portaita ylemmäs.

Käytäviä ja huoneita kierreltiin kolme kerrosta ja vielä pohjakerros ja ihailtiin ja ihmeteltiin Dalin surrealistista ja ihmeellistä taidetta. Tässä aika monta kuvaa, vaikka museossa niitä oli kyllä moninkertainen määrä näihin verrattuna.

Yhdessä aulassa oli varsin erikoista nähtävää. Katto toi mieleen Vatikaanin, vaikka ihan erilainen aiheeltaan olikin.

Aulassa oli myös tilaisuus helppoon selfien ottamiseen.

Ja vieressä oli yksi hurjimmista näkymistä. En kyllä ikinä saisi unta näiden symbolien keskellä. Nukkuisitko sinä?

Ylimmistä kerroksista katseltiin ikkunoista ulos tuloaulaan.

Tähän jonotettiin: huone oli täynnä mielenkiintoisen näköisiä esineitä, huulisohva, nenätakka, mutta vasta kun kiivettiin portaille ja katsottiin alas kuperan lasin läpi, tuli Dalin ajatus esille. Eli asetelma kuvaa amerikkalaista näyttelijää nimeltä Mae West.

Dalin vaimo Gala oli juutalainen. Dali sanoi arvostavansa juutalaisten voimakasta uskoa ja pitäytymistä perinteisiinsä. Juutalaisuuden symboleja näkyi useissa tauluissa.

Matkamuistoputiikissa oli aika huikeitakin keksintöjä.

Lelumuseo

Seuraavassa kadunkulmassa onneksi odotti paljon terveempi ympäristö ja ymmärrettävämpi sielunelämä. Astuttiin Katalonian lelumuseoon.

Paitsi että eipä astuttukaan. Museo oli suljettu. Kadulla voi pikkuisen muistella lapsuuden leikkejään.

Museon suljetut ovet olisivat olleet pahempi pettymys, jos emme olisi käyneet täällä jo kerran aikaisemmin. Kaivelimme arkistoista muistot. Näin vierailimme siellä silloin:

Heti aulassa oli Mecano -rakennussarjasta askarreltu Eiffelin torni,

Vitriineissä oli pikkuautoja maittain. Muistaakseni Italian vitriini. 

Juhalla oli tästä autosta oma muisto ”Omat vanhempani lähtivät vuonna 1955 käymään taksilla (!) Pariisissa. Mukana yksi tädeistäni ja yksi setäni vaimoneen (yksi vaimo). Sain serkkupoikani kanssa alla olevan kuorma-auton, joka oli kauko-ohjattu, patterikotelo vain vyölle ja pienestä ratista ohjaamaan. Serkkupoikani auto kesti kaksi viikkoa, sillä hän purki auton heti osiin, mutta minulla on vielä auto tallella. Neljä vuotta sitten jossain Saksan antiikkiliikkeessä Nürnbergissä samanlaisesta pyydettiin yli 1000 euroa.” 

Leluilla voi leikkiä myös kirkkoa. Alttareita oli monenlaisia ja kirkkoon liittyviä hahmoja.

Pienen pieniä ompelukoneita. Joissain oli langoituskin esillä, eli kai näillä parikymmensenttisillä koneilla voi leikisti ommellakin.

Nukkeja erilaisista massoista.

Nukkejakin oli seinäkaupalla.

Lasten pelikortteja. Hullunkurisia perheitä ei näkynyt.

Nämä hahmot ovat suosittuja seimiasetelmissa.

Märklin -junaradan yli piti kävellä.

Lopuksi kiersimme uudelleen Dalin Teatterimuseon toiselle puolelle. Tämä puoli on paljon tutumpi turistikuvissa ja postimerkeissä. Istahdimme hetkeksi ja katselimme, miten lapsiryhmä piirsi kuvia rakennuksesta. Kannatti varmaan.

Seinän kohokuviot olivat hauskoja.

Figueres oli hieno käyntikohde, varsinkin juuri tuo Dalin museo. Ja olisimme mielellämme käyneet siellä lelumuseossakin uudelleen, kun eipä sitä tiedä, mitä uutta museoissa kehitellään.

Toinenkin mielenkiintoiselta kuulostava kohde oli suljettu. Pandaventura – leikkipuisto kiinnosti hienoine kuvineen, mutta parkkipaikkaa pidemmälle emme päässeet. Siinä otin aidanraosta muutaman kuvan.

Pandaventura kuvahaulla olimme nähneet paljon kivoja kuvia trampoliineista, liukumäistä, kiipeilytelineistä, täytetyistä pandoista sun muista ja olisi ollut kiva käydä katsomassa, mitä täällä lapsille tarjotaan. Googlen arvosteluista näin useita kehuja lasten synttärijuhlista, eli ilmeisesti puistoa käytetään niihin paljon. Ehkä tilauksestakin yksityisesti.

Oli ollut kiva käynti Figueresissa, mutta ei tähän mennyt koko päivää. Jatkoimme reilut parikymmentä kilometriä paikkaan nimeltä Besalú ja teimme kivan kävelylenkin. Teen kävelylenkistämme oman tekstin seuraavaksi.

Voit seurata meitä myös Facebookissa Ailajajuha.