Salvador Dali on Costa Bravan historian tärkein kulttuurihenkilö. Figueresissa on Dalin taidemuseo ja muutakin häneen liittyvää. Cadaquesissa Portlligatin niemessä on Dalin kotimuseo, jossa hän on asunut Gala-vaimonsa kanssa ja tehnyt paljon ateljeetöitään. Vierailimme siellä muutamia vuosia sitten ja nyt halusimme uudelleen. Rosesista sinne on mutkainen tie, mutta kyllä sen ajaminen (varovasti) kannattaa itse kohteen takia. Tänään meille kuitenkin tuli pettymys. Harmitti ja ei.

Mutkia, mutkia, mutkia.

Onneksi kapealla tiellä oli kuitenkin pari pientä levennystä, jolle pystyi auton pysäyttämään kuvaa varten. Tältä näyttivät maisemat.

Ja lopulta oltiin Cadaquesin lähellä.

Dalin museon parkkipaikan vieressä on hautausmaan kappeli.

Alamäkeen kävellessämme oli kovin hiljaista. Aloimme jo epäillä tilannetta. Miksei täällä ole ketään muita? No, joku koiranulkoiluttaja tuli vastaan kyllä. Ja Dalin koti oli jännän houkuttava.

Sitten talon nurkalla tuli se pettymys. Talo ei ollutkaan auki. Kiinni silloin, kun turisteja ei ollut paikalla, eli 6.1. – 11.2. Harmi.

Yhdessä talon seinän luukussa oli värikäs maalaus.

Ja talon seinän edessä kuva Dalista ja talostaan.

Tänään ei siis Dalin kotia tai taidetta nähty tämän enempää.

Harmia onneksi vähensi reippaasti se, että emme olleet täällä ensimmäistä kertaa. Etsin arkistoista matkakertomuksen käynnistämme, eli tässä se on. (toivottavasti kymmenen vuotta vanhat kuvat ovat säilyneet riittävän hyvinä)

Salvador Dalin koti

Casa Salvador Dali eli Dalin koti oli meille aikamoinen yllätys. Hyvin tyylikäs ja mielenkiintoinen. Käyntikin oli kivasti organisoitu. Täsmälleen oikealla kellonlyömällä päästettiin sisään 8 ihmisen ryhmä oppaan valvonnassa ja vaikka se ei ollut varsinainen opastus (niin kuin opas sanoi), meille kuitenkin vähän kerrottiin, mikä mikin huone oli.

Kirjat ovat kuulemma siellä Figueresin museossa. Nämä ovat feikkejä.

Ikkunoista oli hienot merinäkymät.

Tämä kuva Dalilta jäi kesken, kun hänen vaimonsa Gala kuoli 1982 ja hän muutti pois talostaan. Ei koskaan tullut takaisin.

Kukaan ei varmaan arvaa, mikä tämä on. Dalin herätyskello, joka on keltaisen huoneen pöydällä.

Koriste-esineitä pöydällä, ihan kuin missä tahansa kodissa. Varmaan rannalta kerätyt kivetkin, niin kuin monessa muussakin kodissa.

Lintuhäkki – heillä oli kuulemma aina lintuja. Ja. taas merinäkymä ikkunasta

Takka, takana makuuhuone.

Tämä makuuhuone näytti vähän terveemmältä kuin Figueresin taidemuseossa näkemämme.

Kaikki käytävät eivät näyttäneet yhtä terveiltä. Tämä rakenne johtuu siitä, että alkuperäinen mökki oli pieni ja siihen liitettiin jatkuvasti viereisiä rakennuksia.

Piha oli ihana. Valkoiset muurit ja valkoisia ja vaaleanpunaisia ja vaalean keltaisia kukkia.

Ja ylhäällä torni ja sen päällä samanlainen muna kuin Figueresin museossakin. Olikohan Dalilla enemmänkin tekemistä hiilihankomiehen kanssa?

Instrumentteja ei näköjään kuvataiteilijalle kannattaisi antaa. Kyllä muutkin osaavat, Finlandia -talon vahtimestarit kertoivat aikoinaan, kun valmistauduimme konserttiin, että kun on tulossa tietyt nykymusiikkiin erikoistuneet pianistit, parhaat flyygelit vielään alakertaan lukkojen taakse. Onpa joku pianotaiteilija käyttänyt moottorisahaa flyygelin pilkkomiseen. Soittimen rikkoutumisesta tulevat äänet ovat sitten sitä musiikkia. Tiettävästi ei sentään Suomessa ole vielä tätä tehty. Dalin flyygelillä varmaan joku on harjoitellut…

Täälläkin oli seinissä kiipeilyulokkeita. Ehkä sivistyneemmän näköisiä, kuin taidemuseossa.

Lapset somessa jo 1970-luvulla?

Tästä aspektista en Dalin yhteydessä tiennyt yhtään mitään. Michelin ja Pirelli – ihan totta?

Huulet kutsuivat. Vahtimestari olisi vain kumminkin kieltänyt.

Kivat suihkulähteet vielä ennen uloskäyntiä.

Tämä kuvakertomus oli siis kopio aikaisemmasta käynnistämme. Tänään museo olikin kiinni ja (melkein) turhaan kiipesimme nämä portaat edestakaisin.

Palataan asiaan, lähipäivinä aiomme käydä Figueresissa, jossa on Dalin museo.

Täällä uusi teksti Figueresin käynnistämme:
Figueres

Figueres