Kotimaan matkailu, paikalliset tapahtumat, kesänvietto omalla mökillä – rikasta kesää Suomessa. Yhteen tällaiseen ihanaan tapahtumaan osallistuimme Vehkajärvellä. Kaksitoista vuotta sitten jo lapsuutensa Pajulanjärven rannan mökillä viettänyt Kaisa Pärnänen keräsi yhteen musiikista ja laulamisesta kiinnostuneet kesänviettäjät ja harjoitti heistä kuoron.
Tänä kesänä kuoro lauloi kirkossa juhannuksena ja piti heinäkuussa Touhulassa Vehkajärven nuorisoseuran talossa kesäisen konsertin salin täydelle yleisölle. Nostalgiaa, vanhoja tuttuja, hienoa ja taitavaa musiikkia – hienoa, että tällainen on mahdollista.
Vehkajärven Teatteri sekä Heinäkuoro ovat osa Vehkajärven nuorisoseuran aktiivista harrastustoimintaa. Touhula toimii kesälomakuukausina Nuorisoseuran kesäkahviona ja se mahdollistaa kylän ja lähiseudun nuorison työllistämisen kesäaikaan. Kahvion yhteydessä on myös kirpputori. Nuorisoseura on siis aktiivinen toimija sekä kylän että sen nuorten toiminnan järjestäjänä.
Heinäkuoro toimii kesällä. Kesäkuussa oli muutamat harjoitukset, sitten esiintyminen kirkossa juhannuksena, sen jälkeen muutamat harjoitukset ja nyt tämä ihana juhlallinen ja tunnelmallinen konsertti.
Iloinen kuoro nousi Touhulan näyttämön reunalle ja hymyili heti yleisölle.
Kuoron ohjelma sujui tunnelmallisesti, kun kukin kuorolainen vuorollaan esitteli seuraavan laulun ja samalla itsensä ja yhteytensä Vehkajärvelle tai oikeastaan Pajulanjärvelle, joka on kuorolaisia ja Touhulaa lähempänä. Suurimmalla osalla kuorolaisista on joko nykyinen tai entinen mökki Pajulanjärvellä tai sukulaisia ja tuttuja siellä. Osa asuu vieläkin lähettyvillä ainakin kesäisin, osa ei Kangasalaa tai Tamperetta kauempana, mutta on kuorossa laulajia jopa Uudeltamaalta. Ei kyllä mikään ihme, että Pajulanjärvi vetää puoleensa.
Hauskuutta juontoihin toi se, että kukin kuorolainen kertoi samalla lempilintunsa. Joku kertoi lempilintunsa olevan sama kuin nuoruutensa kotipaikkakunta, eli kotka. Enimmäkseen lempilinnut olivat joko kauniita tai kauniisti laulavia, kuten punarinta tai aikaisin aamulla ja aikaisin talvella aloittava Mustarastas. Ruisrääkkäkin tuli tosin mainituksi ja kysymyksiä esittävä punavarpunen. Kohtaamisetkin olivat tärkeitä, haikara oli perheystävä, jonka kanssa jaettiin perunamaa. Musiikin harrastamisesta kertoi se, että kukkuva käki saa arvion siitä, miten puhdas duuriterssi kukkumisessa kuuluu. Oli pari muunkilaista arviota. Korppi mainittiin lintumaailman älykkönä ja varis esimerkkinä hahmosta, joka ei ole mikään prameileva tyyppi, joka yrittäisi olla muuta mitä on, vaan hyväksyy itsensä juuri sellaisena tavallisena harmaana hahmona mitä on.
Tällainen esittely toi hauskuutta konserttiin, mutta totta kai ohjelmisto ja erittäin hyvältä kuulostava laulu oli se pääasia. Ohjelma koostui monille muistoja sisältävästä sekakuoro-ohjelmistosta. Muistoista kertoi sekin, että välillä joku yleisöstäkin ponkaisi ylös kertomaan muistoistaan, miten esim. tietty laulu oli ollut häälaulu.
Lauluja olivat esim. Lauantai-ilta, Näin unta kesästä kerran, Oi kaunis nuoruus, Kesäyö, Hämelaulu, Kuu on yllä lammen, Mökkilaulu, jota laulettaessa yleisökin tarttui mukaan laulamaan Holladi hiia hopsassa ja samalla ponkaisi ylös, ja Venezuela, jonka yleisö pyysi uudelleen ylimääräisenä. Tunnelma oli koko ajan iloinen ja lämmin, eikä kuorokaan koko aikaa paikoillaan pysynyt. Hattupäiset miehet kun aloittivat Neljäpä poikaa Kurikasta, naiset lauloivat Asikkalan Asikkalan puiset rattaat, Mää, mää lampaani ja Kukkuva kello ja kädet liikkuivat rennosti. Kuoron johtaja Kaisa osallistui esitykseen myös laulamalla Keinustuolin minäkin ostan, jolloin salin eri puolilta kuului samaan aikaan viisi eri laulua. Hauskaa!
Monet kuorolaiset ovat talvella omilla paikkakunnillaan kuoroissa ja orkestereissa ja oli kuorossa kaksi sellaistakin laulajaa, jotka vielä työelämässä ollessaan opettivat musiikkia.
Kotimaan matkailu ja lomanvietto ovat tällaisten tapahtumien keskellä parhaimmillaan. Ei tarvitse lähteä kauas, voi iloita kohtaamisista ja yhdessäolosta, nauttia musiikista ja maisemista. Kaikki pelkkää plussaa.
Vehkajärven nuorisoseuran Touhula tarjoaa myös kahvion ja pihan, jossa tapahtuu muutakin. Itsellämmekin on muistoja lasten leikeistä ja juoksukilpailuista vieressä olevalla urheilukentällä ja vuosittaisista Mansikkajuhlista.
Eikä täältä paikallinen taidekaan puutu.
Kiitos ja hyvää jatkoa Heinäkuorolle ja Vehkajärven nuorisoseuralle!
Voit seurata meitä myös Facebookissa: Ailajajuha
Aila ja Juha 
Kuulostaapa todella kivalta tapahtumalta, jossa varmasti jokaisella on mukava mieli!
Pakko muuten mainita oma lempilintuni. Se(kin) on eräs kotka, tarkemmin sanottuna liitokotka. Sen taitavaa lentoa on ollut mahtava joitain kertoja päästä ihailemaan.
TykkääLiked by 1 henkilö
Tuollainen erikoinen lintu onkin mielenkiintoinen tuttavuus, joka varmasti jää mieleen. Itse olen seuraillut mielelläni kuikan sukeltelua, mutta jos joku minun lempilintuani kyselisi, vastaisin varmaan jonkun äitini lintulaudan kävijöistä, siis punatulkku, talitintti, tikli, kirjosieppo tms. Ja tosiaan Heinäkuoron konsertissa oli ihan fantasisen hyvä mieli kaikilla, kiitoksia ja kiittelijöitä riitti paljon konsertin jälkeen.
TykkääTykkää
Oi, upean oloinen tapahtuma! Ja tosi kivaa myös tuo, että jokainen kuorolainen pääsi esittäytymään sekä kertomaan seuraavasta laulusta 🙂 En tiedä, onko tämä yleinen käytäntö, sillä en ole ikinä ollut moisessa konsertissa!
TykkääLiked by 1 henkilö
Oli tosiaan upea tapahtuma ja minusta tosi kiva esimerkki siitä, miten paikallisia entisiä ja nykyisiä kesäasukkaita voidaan aktivoida viihtymään paikkakunnalla. Tietynlaista paikallisen kotimaan matkailun edistämistä ja sillä mielellä tein tästä blogipostauksenkin. Tuo kuorolaisten esittäytyminen toi tunnelmaa, kun historia näkyi. Jotkut olivat tulleet Pajulanjärven rannalle jo pikkulapsina, jotkut taas olivat kuulleet kuorosta kavereiltaan ja tulleet siksi. Hauskaa.
TykkääTykkää
Kivasti kuvattu tapahtuma ja mukava tuo lintuteema. Juttua lukienssa tuntui kuin olisin itsekin ollut mukana. Noita kunkin laulujen esittelyn yhteydessä kertomia tarinoitat siitä, mitä yhteyksiä heillä on Pajulanjärven seutuun on varmaan ollut mukava kuulla.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos Seija! Ihana kuulla, että pidit kuvaustani noin elävänä. Nuo yhteydet paikkaan olivat siinä mielessä tosi kivoja, että Juhan vanhemmat ovat aikanaan hankkineet sieltä kesämökkinsä, kun Juha oli kahdeksanvuotias.
TykkääTykkää
Paluuviite: Heinäkuoron konsertti Vehkajärvellä – Vehkajärven Sanomat
Kiva tapahtuma ja varmaan lisää yhteisöllisyyttä tällaiset.
TykkääLiked by 1 henkilö
Nimenomaan sitä. Ja ymmärrän myös erittäin hyvin sivusta seuranneena, miten tärkeää on ollut olla mukana siinä harrastuksessa, joka itselle on tärkeä, eli tässä tilanteessa se on ollut musiikki ja sen toteuttaminen.
TykkääTykkää
Olen kiertänyt Suomen aika monipuolisesti moneen kertaan, mutta nyt on nostettava kättä virheen merkiksi, Vehkajärvellä en ole yöpynyt koskaan. Pitäneepä sekin korjata lähitulevaisuudessa, konsertilla tai ilman.
TykkääLiked by 1 henkilö
Tuolla seudulla on näiden Pajulanjärven ja Vehkajärven lisäksi muitakin hienoja paikkoja. Yksi niistä olisi Kukkianjärvi ja sen rannoilla Luopioinen.
TykkääTykkää
Ihanan lämminhenkinen tapahtuma! Aion pölliä tuon lempilintuidean. Seuraavan kerran, kun olen jossain palaverissa tms, jossa pitää esitellä itsensä, pyydän kertomaan myös lempilinnun. Oma lempilintuni on Afrikanmarabou, se ”rajoitteisesti kaunis” raadonsyöjä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Se lempilintuidea oli tosiaan niin hauska, että kelpas kyllä kopioida. Afrikanmarabou onkin minulle ihan uusi tuttavuus. Hauska!
TykkääTykkää
Todella mukavan kuuloinen konsertti ja lämminhenkinen tunnelma. Minun lempilintuni taitaa olla kotoinen mustarastas. Ovat tänä kesänä varsinkin viihdyttäneet laulullaan kovasti, ja yks oli niin kesy että seisoskeltiin sen kanssa aivan vierekkäin pitkään pihalla.
TykkääLiked by 1 henkilö
Mustarastas kiinnostaa kyllä minuakin. Toissa kesänä sain seurata mustarastaan pesimistä pihallamme aivan upeasti. Pesä oli marjakuusessa ja juuri sen kohdalla oli aukko, josta pääsi näkemään, mitä pesässä tapahtui. Kehitin itselleni kamera-alustan, josta pääsin zoomailemalla kuvaamaan kaiken pesän teosta poikasten lentoon lähtöön – ihana kokemus!
TykkääTykkää
Wau! Meillä oli myös mustarastaan pesä ulkona rytöhyllyssä takapihalla, jossa ei paljon käydä. Se oli silmien korkeudella rikkimenneessä kukkaruukussa. Tällä hetkellä seurailen työhuoneeni ikkunasta koko ajan Kyllikki-kyyhkyn taistelua ikkunan edessä olevassa terijoensalavassa, kun tuulee niin että puusta meinaa oksat lentää. Noitten kyyhkyjen pesä on aivan surkeaa tekoa, niin pitää vähän jännittää. Viime kesänä pärjäsivät kyllä hyvin, onneksi 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Paluuviite: Matkavuosi 2023 oli hyvä | Aila ja Juha