Uskomatonta! Emme olleet koskaan kuulleetkaan Teruelista ja paikka todella yllätti meidät näkymillään. Oli hienoja torneja ja kirkkoja, aukioita, siltoja, näköalapaikkoja, vuorten rinteitä ja aivan uskomattomat portaat rautatieasemalta keskustaan. Kun tähän vielä lisää onnistuneen hotellin, pysähdys alkaa tuntua jo paremmalta kuin ansaitsimmekaan.

Jo ajomatka Übedasta Terueliin oli hieno. Edellisenä päivänä olimme ajaneet oliivipuiden koristelemien rinteiden keskellä, nyt iso osa maisemista kasvatti hedelmäpuita. Ihmettelimme koko ajan sitä, miten samanlaisia puiden taimet olivat sen lisäksi, että ne olivat suorissa riveissä.

Törmäsimme myös entistä useammin maisemiin, joita hallitsivat laajat ja runsaat aurinkopaneelit. Olimme juuri lukeneet tälle seudulle sijoittuneen artikkelin siitä, miten hedelmien tuottajat jo pelkäsivät voimalaitosten ja aurinkopaneelien vähentävän hedelmätarhojen ja muun viljelyn alaa. Artikkelissa peräänkuulutettiin aurinkopaneelien sijoittamisen tarkoituksenmukaisuutta. Niitä voitaisiin asentaa alueille, jotka eivät käy hedelmien tuottamiseen. Aurinkoahan Espanjassa kyllä riittää kaikkialla.

Mitä lähemmäs Teruelia tulimme, sitä hienommiksi muuttuivat myös vuorten rinteet. Oli värejä ja muotoja ja vihertyviä puita.

Tulimme perille sopivasti noin viiden maissa, jolloin ehdimme kivasti hotellista lähteä kävelemään keskustaa kohti. Hotellimme oli Hotel Suite Camarena, huone maksoi 57€, saimme vastaanotosta kartan ja meille näytettiin, että kävely keskustaan kestäisi 20 minuuttia. Auton parkkipaikka ei ole missään ollut näin lähellä sisäänkäyntiä. Kuva on otettu auton vierestä.

Se kahdenkymmenen minuutin matka-arvio keskustaan ei kyllä pitänyt paikkaansa. Katujen varsilla oli niin paljon nähtävää, että eihän sitä voinut reippaasti läpi marssia. Ensimmäinen kirkkokin näytti kutsuvalta, vaikka ei auki ollutkaan.

Jos kadunvarret olisivat olleet koko ajan tällaisia, ehkä matka olisi sujunut nopeammin.

Mutta eipä ollut. Puistoja patsaineen ja puineen piti ihailla välillä.

Seuraavana päivänä vasta näimme ja tajusimme, miksi tämän patsaan kuvaama Jose Toran oli Teruelille tärkeä. Löysimme hänen suunnittelemansa portaat. Ja oli hän ollut kaupungin johtajakin.

Reitin varrella oli myös Mirador, jolta oli hienot näkymät sekä vuorille että kaupungin suuntaan.

Kaiteen reunustama katu oli viihtyisää käveltävää.

Ja näköalapaikan vieressä oli kirkko, joka oli auki. Kävimme katsomassa sisällä lasi-ikkunat.

Ennen pitkää olimme kuitenkin niillä hienoimmilla näkymillä. Olipa vaikuttavan näköinen kävelysilta.

Sillan ympäristössä oli myös jo kesäisinä kukkivia puita, patsaita ja myös lapsia täynnä ollut huvipuisto.

Näiltä main oli myös upeat näkymät auringonlaskun valaisemille vuorten rinteille.

Kävelymme jatkui ja kohta olimme Plaza del Toricolla, joka on kaunein ja keskeisin aukio Teruelissa. Se on myös keskeinen terassipaikka, jolla oli paljon ihmisiä nytkin.

Täältä alkavat myös opastetut kaupunkikierrokset, koska juuri täällä ympäristössä ovat kaikki upeat keraamisesti koristellut tornit, esim. Torre del Salvador ja San Martinin torni ja Torre de San Pedro sekä Teruelin katedraali. Näitä kiertelimme katselemassa.

Auringon laskettua maisemat vielä paranivat, kun valaistus teki rakennuksista vielä komeampia.

Tuntui melkein haikealta kävellä takaisin hotellille ja painautua nukkumaan. Mutta ei tämä tähän loppunut. Aamulla kiertelimme hetken paikoilla, joihin illalla emme kävelleet. Kävimme puutarhamyymälässäkin katsomassa, mitä täällä myydään. Hauskaa!

Ja sitten hakeuduimme rautatieasemalle, jonka edessä ovat Teruelin näyttävimmät portaat, jotka on rakennettu 1920-21 yhdistämään asema vanhaan kaupunkiin. Ilman portaita 26 metrin nousu olisi hankala ja portaat ovat samalla valtavan hieno nähtävyys ja myös kuvaus Teruelista rakkauden kaupunkina.

Portaat ja niiden ympäristön rakennukset ovat ehdottomasti paikka, jota täällä ei kannata jättää väliin. On tämä niin näyttävää.

Tämä veistos AMA symbolisoi Teruelia rakkauden kaupunkina. Huikeaa, sen sisällä on 40 000 korkkia, jotka on värjätty ja viimeistelty.

Rakkauden kaupunkiin viittaa myös tämä portaiden yläosassa oleva kuva, joka on kuva surullisesta tarinasta Terulelin rakastajista. Juan ja Isabel rakastuivat toisiinsa, mutta Isabelin isä ei hyväksynyt köyhää Juania, jolloin Juan hakeutui armeijaan saadakseen palkkion. Isä naitti kuitenkin tyttärensä toiselle ja Juan kärsi kuoleman, kun Isabel ei suostunut antamaan hänelle suudelmaa. Kun Isabel kumartui Juanin ruumiin ylle suudellakseen häntä, hän kaatui Juanin ruumiin yli ja kuoli itsekin. Tästä alkoi tarina Teruelista rakkauden kaupunkina ja olisipa ollut mielenkiintoista käydä museossa, jossa Teruelin vaiheita rakkauden näkökulmasta esitellään. Ensi kerralla sitten?

Näihin portaisiin ja niiden esittelemään nostalgiaan päättyi Teruelin vierailumme tällä kertaa.

Vaan eipä ihan päättynytkään. Yhtäkkiä tien vieressä oli niin kiinnostavan näköinen rakennus, että piti löytää parkkipaikka ja käydä katsomassa lähempää. Rakennukselle ei kuitenkaan löytynyt mitään selitystä, joten ehkä se uusi käynti on joskus tarpeellinen. Risti ja sisällä olevat kukat viittaavat kyllä ilmeisesti jonkinlaiseen hautamuistomerkkiin.

Luin vasta tämän käyntimme jälkeen Reputonreissaajan blogista hienon kuvauksen muutaman päivän vierailusta Terueliin. Jos paikka alkoi kiinnostaa, käy täällä, saat paljon enemmän tietoa ja upeita kuvia paikasta: https://reputonreissaaja.fi/teruel/

Seuraava etappimme eli Puigcerda olikin sitten ihan Espanjan ja Ranskan rajalla. Meitä odotti mielenkiintoinen rautatieasemasta muotoiltu hotelli – siispä osoitteeksi navigaattorille Hotel Parada Puigcerdà.

Kirjoitan siitä kohta lisää. Voit seurata meitä Fb-sivullamme Ailajajuha.