Uutiset hehkuttivat energiakriisin keskellä ennätyspäivää tuulienergian tuottamisesta. Hieno uutinen, Suomi pärjää kyllä.
Uutinen ei ole pelkästään hyvä. Tuulinen torstai ja laivamatka edesssä. Ei ole kivaa. Vähän jopa pelottavaa.
Helsingin rannoillakin jo näkyy, että meri ei ole tyyni.
Laivaliput on jo varatttu aikoja sitten, matkan majapaikat myös, eli valinnan varaa ei ole. Ajetaan laivaan. Viedään tavarat hyttiin ja käydään kahvilassa juomassa kupilliset ennen kuin keinuminen alkaa.
Ja pian se alkaa. Keinuvassa laivassa ei pysy helposti pystyssä. On niin hankalaa, että emme edes yritä riisuutua, kierähdämme peittojen alle vaatteet päällä. Vessassa on pakko seinistä pidellen käydä, mutta hampaat pysyvät suussa pesemättäkin. Telkkari auki, niin ajatukset eivät takerru pelkkiin tämänhetkisiin seiniin. Matkalaukussa on aina siltä varalta pahoinvointitablettipakkaus. Postafen suuhun. Siinä sängyssä lojuessa pahoinvointi ei johda oksenteluun.
Avomeri lisää keinumista. Laivan runko rytisee ja kolahtelee vähän väliä. Ei tästä nyt tule mitään! Nukahtamistabletin murunen vielä suuhun ja se tainnuttaa hetkessä. Kolmen tunnin päästä herään taas samaan keinumiseen ja rytinän ääniin. Uskallanko ottaa toisen murusen nukahtamistablettia? Entä jos Estonia? Vaatteet ovat valmiiksi päällä, mutta pitäisikö varmuuden vuoksi olla virkeä?
Syön sämpylän, otan sen tablettimurusen ja nukun taas kolme tuntia.
Sitten vielä kerran sama uusiksi. Kuski ei uskalla turvautua näihin, kun laivasta poistuessa pitää ajaa.
Aamu tulee, keinuminen on vähentynyt, mutta olo on turta. Lojutaan, lojutaan, katsotaan telkkarista Ylen aamua ja lojutaan lisää.
Lopulta nukahtamistabletin ja Postafenin väsyttävä vaikutus alkavat poistua. Uskallan jopa suihkuun, vaikka pienikin keinuminen huimaa. Ja jo ennen yhtä istumme kahvilassa aamu- eikun lounaskahvilla.
Kahvilan ikkunasta katselemme reilusti tyynempää merta ja aurinkoista taivasta.
Uskallan jo ottaa kutimenkin käteen.
KYLLÄ TÄMÄ TÄSTÄ ALKAA SUJUA!
Tarkoituksella en ole tähän tekstiin laittanut laivamatkamme reittiä ja laivayhtiötä, koska tämä ei mitenkään johdu niistä. Itämerellä tuulee kaikkialla. En myöskään halua keskustelua laivayhtiöistä tähän, koska tämä kirjoitus koskee omaa tilaani, ei laivayhtiön tarjontaa.
Koetko sinä merisairautta? Entä pelottaako laivan keinuminen? Miten ratkaiset ongelmat? Ymmärrän, että tämä ei ole kaikkien ongelma. Matkapahoinvointi on ollut minulle ongelma jo lapsena, kun linja-autossa jo oksentelin.
Matkamme jatkuu, tule tänne seuraamaan, miten:
Ailajajuha
Aila ja Juha 
Minä olen suht immuuni meridairaudelle, mutta silloin kun keinuu kunnolla, menee itselläkin pää sekaisin.
Olen yleensä viimeinen, joka pysyy pystyssä kovassa merenkäynnissä, mutta kiva se ei omastakaan mielestä ole. Ihan mielelläni olen laivalla silloin kun meri on tyyni ja aurinko paistaa 😇
TykkääTykkää
”mutta hampaat pysyvät suussa pesemättäkin”.. 🙂 .. minulla on taipumusta, jos ei nyt merisairauteen, mutta keinunta aiheuttaa unettomuutta ja pari päivää matkan jälkeen keinuu vielä maissakin. Muutaman kerran myös pitkien lentomatkojen jälkeen kun menee sängylle pitkälleen on sänky alkanut keinumaan ja pari kertaa olen jopa pudonnut sängystä kun tuntui että nyt tämä sänky kaatuu.
TykkääLiked by 1 henkilö
Nuo ovatkin aika hurjia seurauksia, jos ihan sängystä putoaa. Juhalla on enemmän ongelmia keinumisesta jälkeen päin kuin minulla, esimerkiksi pystyyn nouseminen vie maailman mustavalkoiseksi. Pikkuisen juuri nyt jännittää ilta, kun Juhan pitäisi ajaa pimeässä vielä hotelliin. Minä en mielellään ajaisi ulkomailla, mutta katsotaan nyt, kumman pää on selvempi, kun ulos laivasta ajetaan.
TykkääTykkää
Osuipa teille hurja meren myllerryspäivä matkanne heti alkajaisiksi! Hyvä juttu, että edes toinen pystyi ottamaan troppiakin turvakseen! En tiedä auttaavatko nuo pillerit, kun en ole kosaan käyttänyt enkä edes ollut merisairaskaan. No, en kovin usein kyllä itse merelläkään… Sen sijaan olen Santorinilla katsellut myrskyävää merta rannalta ja rantahuvilan parvekkeelta. Lentokoneen laskeutuminen oli kyllä pelottava myrskyssä, kun kävimme melkein vedessä kääntymässä ja suuntaamassa paremmasta suunnasta kentälle. Jotkut matkkustajavat huusivat peloissaan ohjaamoon: ”Lopeta pelleily!” Kysymys ei ollut kuitenkaan pelleilystä, vaan matkustajaien pelastamisesta. Satuin yllättäen kentällä näkemään lentoemäntien kauhistuneet ilmeet ja sanat, kun he eivät arvanneet kenenkään matkustajan olevan juuri siinä, missä olin.
Toivottavasti te olette nyt kuitenkin jo turvallisesti untenmailla! Turvallista matkaa ja mukavia maisemia ja seikkailuja reitin varrelle!
TykkääLiked by 1 henkilö
Hui, miltä tuo lentokokemuksesi tuntuikaan. Olen itsekin kerran ollut tilanteessa, jossa kone yhtäkkiä laski, nousi, laski, nousi ja kierteli. Oksensin vieruskaverin minulle ojentamaan Hesariin, kun en muuta ehtinyt. Tämä kyllä tapahtui Tukholmaan laskeutuessa. En muista syytä. Matkapahoinvointi on ikävä juttu kaikissa liikennevälineissä. Onneksi näitä harmeja tulee kuitenkin niin harvoin, että sen takia ei viitsi lähteä valikoimaan. Vai ovatkohan sittenkin pyöräily ja autoilu juuri ne valinnat, joilla nämä vältetään?
TykkääTykkää
Minua on matkapahoinvointi ruvennut vaivaamaan vasta viime vuosikymmeninä ja syönkin Postafen-tabletin varmuuden vuoksi ennen monen tunnin matkaa, jossa on vaarana liikennevälineen keikkuminen. Useamman vuorokauden risteilyt ovat kokematta useastakin syystä, mutta pitääkin muistaa tämä tuulien aiheuttama hankaluus, jos jostain syystä tulee mieleen sittenkin kokeilla risteilylle osallistumista.
TykkääLiked by 1 henkilö
Paluuviite: Huono ja hyvä alku Finnlinesilla | Aila ja Juha
Ei merenkäynti ikinä kyllä ole mukavaa. Pahoinvointilääkkeillä suurin pahoinvoin talttuu, mutta ei kunnolla keinuvassa laivassa edes pysty tekemään mitään. Onneksi se ei kuitenkaan juuri pelota itseäni, ainakaan Euroopan vesillä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Ja onneksi meillä oli laivamatka, jonka aikana ei tarvinnut tehdä mitään ennen kuin keinuminen oli ohi. Emme olleet varanneet edes ateriapakettia etukäteen, eli ei tullut paha mieli siitäkään. Tämä on sellainen asia, jonka useimmiten jätämme tekemättä juuri siltä varalta että matka onkin myrskyisä.
TykkääTykkää
En tuu merisairaaksi, mutta laivan keinuminen kyllä pelottaa. Justiin pari iltaa pohdin itsekseni tätä pelkoa ja luulen sen syntyneen just lapsuuden muistoista kun Estonia upposi, äitini oli samaan aikaan toisella laivalla merellä ja katselin vielä Titanic elokuvan turhan nuorena. Siitä on kai tullut jokin laivapelko… Ihan Turku-Tukholma reitillä oon pari kertaa herännyt yöllä siihen, kun laiva on kääntynyt Maarianhaminassa ja olen pelästynyt sitä moottoreiden ääntä. Anoppi tulee helposti merisairaaksi ja syksyllä saatiin hänet vihdoin mukaan laivaan vuosien taivuttelun jälkeen (menimme vain Vaasa-Uumaja välin) ja silloin myös keinutti tosi paljon. Puoliso tosin sillon totesi, että minua taitaa pelottaa enemmän kuin anoppia ja oikeassa olikin. Mielellään kyllä laivoilla matkustan, mutta aina nousee pieni pelko rinnuksille jos laiva vähänkään heiluu. Oikeasti en taida tietää yhtään mitään, oikeasti pahasta merisäästä 😀 Olisin teidän laivareitillä tämän kertomuksen perusteella myös pelännyt ! 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Se kolina ja rysähtely, joka tuossa valtavassa tuulessa myös kuului, pelotti kyllä jotenkin. Pahoinvoinnista selvisin lojumalla sängyssä ja turruttamalla itseni uneen niillä nukahtamistablettien murusilla ja Postafenilla. Mutta pelko aiheutti juuri sen, että en uskaltanut ottaa isompaa määrää unilääkettä, ihan siltä varalta, että jos jotain sattuisi, en pääsisi liikkeelle ollenkaan. Toisaalta näin jälkeen päin laskeskelen, että yhtä tuulisia päiviä (25m/s) on tosi harvoin ja niinäkin päivinä melkein kaikki alukset selviävät ilman mitään vahinkoja, eli todennäköisyys vahingoille on ihan promillen murto-osia. Titanicistakin on jo 121 vuotta ja Estoniastakin lähes 30. Tällä vain vahvistan itseäni.
TykkääTykkää
Ei, en ja jopa niin, että tuollaisella säällä pyrin laivan kannelle. Kerran jäi minulta matka laskuttamatta, kun olin koko ajan kannella kylmässä ja myrskyssä. Tyynellä valtamerellä olin seisten pienessä veneessä ja harmitti vähän se keinuminen, kun ei saanut hyvää tarkennusta kiikareilla.
TykkääTykkää
Minua merisairaus ei kovin paljoa vaivaa, mutta kivaakaan se ei ole. Olen yleensä viimeinen, joka pysyy pystyssä kovassa merenkäynnissä, niin yritän aina jelpata muita siinä, missä voin. Parempi silti olla laivalla tyyneillä säillä. Mukavampaa ja mutkattomampaa se on, kun pääsee vain ihailemaan merimaisemia kahvikupin ääressä.
TykkääTykkää
Se tässä jäi harmittamaankin, että niistä merimaisemista ei päässyt samalla tavalla nauttimaan kuin yleensä. Mutta onhan meillä matkoja jo takana kymmeniä, joten jos yksi menee tuulessa hankalaksi, niin näin jälkeen päin ajatellen, ei se paljon haittaa.
TykkääTykkää
Aika heiluntaa teillä! Ikävää todella, jos matkapahoinvoinnista kärsii. Itse aloin lapsena voida pahoin heti, kun piti kiivetä autoon sisään, mutta vanhemmiten se taiipumus on tyystin hävinnyt. Onneksi, kun on takana muutamakin pomppuinen tie ja myrskyävä laivamatka.
Noin 30 vuotta sitten olin opintoihin liittyvällä seminaarimatkalla Tallinnassa. Osa porukasta lähti syömään buffaan ja ainakin yhdelle uskaliaalle se tiesi 60 markan näkkileipää, muuta kun hän ei saanut heilunnassa syötyä. Itse istuin ylimmän kannen baarissa muutaman muun kanssa. Horisontista näkyi vuorotellen pelkkää merta tai taivasta. Baaritiskin takana lasit putosivat telineistä lattialle, omia ljuomalaseja ei voinut pitää pöydällä.
Eräs seurueestamme alkoi skannata epätoivoisella katseella ympäriinsä ja yhtäkkiä hän syöksähti yhdelle ravintolan ovelle ja siitä ulos oksentamaan. Onneks ovi johti kannelle, eikä esimerkiksi henkilökunnan tiloihin.
TykkääLiked by 1 henkilö
Voi hurja, millaisia kokemuksia näistä merisairauden ilmentymistä tulee! En minä edes yrittänyt kylläkään syödä mitään, lojuin vain ja sillä selvisin. Onneksi näin tuulisia matkoja olen kokenut tosi harvoin. Muistaakseni kolme kertaa.
TykkääTykkää
Koen todellakin matkapahoinvointia ja tulin melkein huonovointiseksi jo tämän lukemisesta. Kuulostipa ihan kauhealta matkalta. Itse suoriudun kyllä keikutuksesta isommissa laivoissa mutta pienemmissä joudun istumaan niin, että näen horisontin. Ehkä pitäisikin kokeilla pahoinvointilääkettä. Lapsena olin myrkyssä laivalla äidin kanssa ja oksensin ihan koko matkan Vaasasta Ruotsiin ja takaisin. Siitä jäi takaraivoon myös pelko.
TykkääLiked by 1 henkilö
Minullakin tämä pahoinvointitaipumus on ollut lapsesta asti. Ehkä se siksi jo vähän pelottaa jo etukäteenkin.
TykkääTykkää