Delftin nähtävyydet, vanha ja uusi kirkko, kirkon edessä oleva tori, Vermeer-keskus, Delftin sinivalkoisen posliinin valmistuspaikka Royal Delft ja Delftin ihanat kanavat olivat kaikki vierailumme kohokohtia. Delft on mukavan pieni kaupunki, noin 100 000 asukasta ja lähes kaikki mielenkiintoinen helposti käveltävissä.
Ensimmäisellä vierailukerrallamme tulimme raitiovaunulla Haagista. Siitä suunnasta Prinzenhofin asema on keskeisimmin kävelyetäisyydellä parhaista nähtävyyksistä. Oheinen kartta näyttää kävelykierroksemme reitin.
Kokemuksemme perusteella parkkeerasimme sen viereen parkkitaloon, kun tulimme Delftiin toisen kerran. Parkkitalo oli hauskasti kanavan alla. Hissi toi kanavan läpi maan tasalle.
Ensimmäiseksi poikkesimme kanavan varrella vanhaan kirkkoon (Oude Kerk)
Kirkon torni on oikeasti vähän kallellaan. Perustukset lähtivät jossain vaiheessa vähän pettämään, mutta tornia vahvistettiin, ettei se enää ole vaarassa.
Jälleen yksi kaunis kirkko loistavine lasimaalauksineen.
Piti katsella myös jalkoihin. Kirkon lattian alle on haudattu paikallisia merkkimiehiä ja pappeja paljonkin. Siellä on myös Johannes Vermeerin sukuhauta.
Kirkossa oli myös koskettava taidenäyttely. Ainakin parin taiteilijan töitä Kristuksen ristin tiestä. Tässä Jeesusta naulitaan ristiin. Tykkäsin töiden värimaailmasta.
Kirkon vieressä on yksi Delftin kauniista kanavista. Vaikeaa ja hidasta oli päästä sen yli. Siis kameran kanssa.
Delft on kuuluisan hollantilaisen taiteilijan Johannes Vermeerin (1623-1675) kotikaupunki. Vermeer-keskus valottaa taiteilijan elämää ja kertoo hänen teoksistaan paljon, vaikka aitoja Vermeerin maalauksia siellä ei olekaan. Ne ovat Amsterdamin Rijksmuseumissa tai muissa maailman isommissa taidemuseoissa. Sen kaikkein kuuluisimman, eli tytön ja helmikorvakorun olimme jo nähneet Haagin Mauritshuisissa, jossa vähän muiden turistien kanssa jonottaessa nappasimme siitä kuvan mekin.
Jäljennöksiä täällä on kyllä ja paljon taustaa taiteilijan elämälle, ajattelulle ja maalauksille ja myös Hollannin kultaisille taidevuosille.
Juhalle oli yllätys, miten paljon Vermeer oli maalannut soittavia ihmisiä ja miten paljon tauluissa oli muutenkin soittimia. Hienoja nämä olivat katsella.
Oli Juha innoissaan tästäkin. Ison kosketusnäytön kanssa voi katsella kaikkea tietoa Vermeeristä ja Delftistä hänen asuinympäristönään.
Delftin iso tori on myös mahtava miljöö. Sen toista reunaa hallitsee Raatihuone.
Toisella reunalla sitä vastapäätä on Delftin uusi kirkko (Neuve Kerk 1300-luvulta), jonka torniin pääsi kiipeämään. Ja tässä olikin minun päiväni ehdoton kohokohta. Kapeita kierreportaita kiipeämällä olin jonkin ajan päästä tuolla, missä sininen nuoli osoittaa parveketta.
Kapealla tornia kiertävällä parvekkeella en tosiaankaan kaivannut ihmisjoukkoja seurakseni, mutta oli ihan mukavaa, että lisäkseni siellä oli yksi nuoripari, joka aikalailla ihaillen peukutti sille, että minäkin olin kiivennyt nuo reilut 360 rappusta. Ei se ihan helppo juttu ollut, mutta tulin hitaasti, askel kerrallaan.
Kiersin kapean parvekkeen pariinkin kertaan ja tähtäilin kamerallani joka suuntaan. Näkymät olivat huikeat!
Juha oli jäänyt Raatihuoneen torille odottelemaan. Hän seisoo punaisessa takissaan tuossa keskemmällä harmaan ympyrän sisällä.
Ja sitten samat portaat toiseen suuntaan. Alas tulo otti vähän tasapainoaistiin, kun portaat kiersivät koko ajan samaan suuntaan, mutta ihan ok muuten. Askel kerrallaan, kuten ylöskin.
Seuraava elämys odottikin sitten reippaan kävelymatkan päässä. Delft on Hollannin matkamuistoista tutun sinivalkoisen posliinin alkuperäinen valmistuspaikka ja Royal Delftin tehdas hyvä paikka tutustua siihen. Tulimme paikalle vähän viime tipassa, aikaa kierrokselle oli enää vajaa tunti, mutta saimme ylitsevuotavan ystävällisen vastaanoton. Kierroksen aluksi katselimme videon tehtaan historiasta ja tuotantomenetelmistä ja sitten kävimme katsomassa näyttelytilat ja valmistuspaikat.
Mielenkiintoinen kierros päättyi liikkeeseen, josta olisi voinut kaikkea ostaa. Ja jos minulla olisi rahaa tai tilaa uusille tavaroille tai tarvitsisin jotain, sitä olisi varmasti lähtenyt mukaan täältä. Olivat ne ihania.
Tämän annoimme periksi matkamuistohimolle. Lautasliinoja tarvitaan aina ja nämä oli mukava kattaa kotona omien sinivalkoisten mukiemme seuraan kahvipöytään, kun seuraavan kerran kolmisenkymmentä ystäväämme kokoontui meille laulamaan. (Nämä lauluillat ovat meille kotona tärkeä harrastus.)
Talon edessä oli vieläkin yksi turistibussi.
Kävelimme takaisin vanhan itäisen kaupunginportin kautta. Goottilaiseen tyyliin rakennettu portti on 1500-luvulta.
Sieltä jälleen kanavien rantoja pitkin Raatihuoneen torille. Matkalla nautimme taas kanavien kauneudesta, väistelimme polkupyöräilijöitä ja kummastelimme, miten lähelle kanavaa autot ajetaan parkkiin. Entä jos vähän lipsahtaisi?
Kaupungilla vilisi Delftin sinivalkoista tuotantoa. Myös muualla kuin matkamuistoliikkeitten ikkunoissa.
Näitä sinivalkoisia Hollannin matkatuliasia katsoi ihan eri silmin Royal Delftin vierailun jälkeen.
Oli ikkunoissa muutakin sykähdyttävää. Oli ilo bongata Marimekon kuoseja ja mukeja ikkunassa, jossa ne olivat tämän lauseen alla: ”A little luxury whatever the occasion.”
Yksi Juhan toivoma matkamuisto löytyi, mutta jäi kauppaan. 45€ sateenvarjosta tuntui liian paljolta, vaikka sateenvarjo olikin erityinen tukeva myrskyvarjo, jossa toinen puoli oli toista leveämpi ja siten tarjosi paremman suojan myrskyä vastaan. Tämä Senz on paikallinen valmistaja.
Tulimme Delftiin vielä toisen kerran, kiertelimme katuja ja ostimme juustoja tuliaisiksi kotiin, koska kotimatkamme oli alkamassa. Tulimme Delftin liepeille yhdeksi yöksi, koska vaihtokumppanimme olivat tulossa kotiin ja halusimme vielä tavata heidät ennen kuin lähdimme ajamaan kotia kohti.
Tätä pientä paikkaa voin suositella. Bed and Breakfast Molensicht. Omakotitalon yläkerrassa on kolme huonetta, portaitten alapäässä on jaetut wc- ja suihkutilat. Vastaanotto hyvin ystävällinen, aamiainen hyvä ja sijainti rauhallinen ja kiva. Emännän käsitöitä oli koristeena ja aamiaishuoneen ikkunasta näkyi komea tuulimylly.
Teimme sieltä vielä illalla muutaman kilometrin kävelylenkin järven ympäri.
Delft jäi mieleemme monipuolisena ja viihtyisänä paikkana. Se tarjosi näkymiä ja mielenkiintoista historiaa. Käymisen arvoinen paikka. Haagista tai Rotterdamista on ihan lyhyt matka, Amsterdamistakin tänne tulee päiväretkelle tunnissa. Ja automatkan pysähdyspaikaksi tämä sopii hienosti.
Voit seurata matkojamme helposti myös tykkäämällä Facebook-sivustamme.
Onpa suloisen näköinen kaupunki. Ja hienot näkymät kirkon tornista! Aikamoinen kiipeäminen ylös kyllä, peukku sille!
TykkääTykkää
Kiitos kommentistasi! Delft on tosiaankin suloinen kaupunki, kuten sanoit, mutta aika vähän tunnettu ja mainostettu. Olen itsekin aikalailla rinta rottingilla tuon kiipeämisen suhteen.
TykkääTykkää
Muutama tyyppi on kehunut Delftiä ja mietin siellä käymistä tulevalla joulukuun reissulla. Näyttäisi olevan vähän samantyylinen kuin mahtava Utrecht, joten todennäköisesti diggaisin paljonkin.
TykkääTykkää
Kiitos kommentistasi! Kävimme Utrechtissakin heinäkuun matkallamme ja tosi on, paljon on yhteistä niin kuin vähän kaikilla Hollannin kaupungeilla. Kullakin on tietysti omia herkkujaan. Minulle Delftin omia herkkuja oli kiipeäminen kirkon torniin ja sieltä avautuvat näkymät, Royal Delftin posliinitehdas ja Vermeer-keskus. Utrechtista mieleen painuvin oli de Haarin linna vähän kaupungin ulkopuolella.
TykkääTykkää
Me käytiin keväällä Delftissä. Ihastuin kovasti. Todella kaunis vanha kaupunki. Me ei kiivetty torniin. Nyt hieman harmittaa. Vermeerin taulua tahdon seuraavaksi mennä ihastelemaan Haagiin. Muuten me myös etsimme autolle parkkipaikkaa melkoisen kauan. Oli kaunis lauantaipäivä ja paikallaisia liikkeellä todella paljon.
TykkääTykkää
Kiitos kommentistasi! Se kirkontorniin kiipeäminen oli kyllä niin ihana juttu, että suosittelen kaikille, jotka pystyvät. Ei se fyysisesti paha ole, menee vain omaa tahtiaan, mutta joidenkin pää ei kestä noita korkeuksia tai pieniä kierreportaita. Siellä parkkihallissa oli ihan kivasti tilaa, heinäkuussa mekin siellä olimme, mutta oli kylläkin arkipäivä. Vermeerin taulut mekin näimme Haagissa, tuo Vermeer-keskus antoi valtavan kivaa taustatietoa.
TykkääTykkää
Voi, näyttää todella petolliselta paikalta tällaiselle astiahullulle!
TykkääTykkää
Yllättäen pystyin vastustamaan kaikkia kiusauksia. Toisin kuin muutama vuosi sitten vielä Saksassa Villeroi&Bochin tehtaanmyymälässä, josta lähdimme montakin kertaa auto täynnä. Nyt riittää 🙂 Kiitos kommentistasi!
TykkääTykkää